MENU

Joulun lämpöä


Ihanaa joulukuista viikkoa siulle! En ole kerennyt pitkään aikaan kirjoittamaan blogiin mitään, mutta muutamia kuvia olen sentään silloin tällöin jakanut blogin instagramissa ja facebookissa. Halusin tulla teille ihanille blogin lukijoille toivottamaan oikein erityisen lämmintä ja rakkaudentäyteistä, myöskin mielellään lumista joulua. Ja en ole mihinkään kadonnut, on ollut vain niin paljon tekemistä ihan tässä arjen pyörityksessä. Ei näitä antoisia ja ainutlaatuisia lapsiperheaikoja turhaan sanota ruuhkavuosiksi. Mutta kaiken tarpeellisen kyllä ehtii tekemään, kunhan vähän priorisoi, organisoi, ja ennen kaikkea löysää pipoa ;)

Itsetehdyt soijavahakynttilät




Marraskuu se on loppusuoralla, ja minäkin sain vihdoin aikaiseksi muutaman soijavahakynttilän. Lupasin teille, että laitan ohjeen blogiin ja tässä siis itsetehtyjen soijavahakynttilöiden ohje ja muutamia faktoja soijavahasta.

Parisuhde pikkulapsiarjen pyörteissä


Törmäsin hyvään kirjoitukseen  vauvalehden blogeissa. Otsikkona oli hauskasti "menikö parisuhde lapsiveden mukana". Kirjoituksessa oli monia hyviä ajatuksia (kannattaa lukea), ja olen itse taas viime päivinä pysähtynyt erityisellä tavalla miettimään miten ensiarvoisen tärkeää on huolehtia parisuhteesta pikkulapsiarjen keskellä.

14 satunnaista faktaa minusta


Ihanaa alkavaa viikonloppua siulle! Enpäs ole kerennyt blogiin tällä viikolla kirjoitella, monia ajatuksia on kyllä pyörinyt mielessä mutta ei aikaa niiden kirjoittamiselle. Nyt kun on sellainen hetki että pystyn melkein keskittymään, ajattelin perjantai-illan ratoksi kertoa jotain itsestäni. Nämä eivät ole missään loogisessa järjestyksessä, ja kirjoitin mitä mieleen tuli.

Kirje isälle


Hyvää isänpäivää!


Eikös ole söpö tuo lehti lehden päällä? Otin tuon kuvan kerran saariretkellä, kun tuo oli jotenkin ihan tosi hellyttävä näky. Siinä on iso lehti ja pikkulehti, iskä ja lapsi :D

Isänpäivä herättää monenlaisia tunteita. On paljon isättömyyttä, kaipuuta ja surua. Vaikeita isäsuhteita, hylkäämistä ja kipua. On myös valtavasti onnea, rakkautta ja ylitsevuotavaa iloa. Monesti näitä kaikkia sekaisin.

Äidin oma aika


Paljon puhuttu oma aika


Mitä se on? Kuinka paljon perheenäiti tarvitsee omaa aikaa? Onko se tärkeää ylipäätään? 

Uusia, eikun siis vanhoja sisustuslöytöjä


Hui, ulkona on kylmä! Minä palelen koko ajan, voisin olla peiton alla villasukissa läpi vuorokauden. Mutta kun se ei ole mahdollista, päätin eilen pienen ulkoilun jälkeen (jonka jälkeen kylmyys tuntui pureutuneen jokaiseen soluun toppatakista huolimatta) nauttia kupillisen pari kupillista kuumaa glögiä. Ai ihanuutta, miten se maistuukin niin hyvältä?! Ehkä minä ja lähenevä talvi tulemme kuitenkin toimeen keskenämme. Ehkä. Kunhan on tarpeeksi villaa ja kuumaa juomaa.

Oi mikä ihana viikko takana



Niin paljon mahtuu viikkoon, kun ei tarvitse kiirehtiä


Ihanaa sunnuntaita siulle! En olekaan tällä viikolla kirjoitellut mitään blogiin, oikeastaan ihan tarkoituksella. Nimittäin tällä viikolla kun on ollut koululaisen syysloma, ollaan hidastettu tahtia entisestään ja tehty kaikkea erilaista mitä normaalisti ei tule niin tehtyä. Kuten käyty Hoplopissa ekaa kertaa ikinä, eikä varmasti viimeistä kertaa, ihan huippupaikka! Mutta samalla meillä on ollut jotenkin aivan ihanan huoletonta ja kiireetöntä.

Syyslomalla


Syyslomaterveiset!


Ohhoh, sepä onkin jo ekaluokkalaisen syysloma! Miten se jo nyt näin äkkiä tuli?! Ja meillä ei ole juuri ollenkaan syyslomasuunnitelmia. Se on oikeastaan ihanan vapauttavaa, eipä sitä ihmeitä tarvitakaan erityisiin hetkiin. Sitä paitsi miehelläni ei ole lomaa tässä kohtaa, niin eipä sitä kovin suuria suunnitelmia voisi tehdäkään. Ja olen huomannut että hyvin usein ne yksinkertaiset spontaanit jutut ovat kaikkein tärkeimpiä hetkiä. Kuten tänään taas sain huomata.

Tunnelmointia mökillä ja luonnossa


Pienin poika nukkuu kainalossa, keskimmäinen rakentaa legoilla ja ekaluokkalainen on koulussa. Tässäpä siis oiva hetki jakaa teille muutamia kuvia ja lyhyet kuulumiset viime päiviltä.

Metsäterapiaa


Virvoitusta luonnosta


Moni teistä on varmaankin viettänyt viime päivinä paljon aikaa luonnossa, tai ainakin ihaillut somesta upeita ruskakuvia jos ei ole itse päässyt ulos ihastelemaan. Meillä pienin poika on ollut jälleen kipeänä ja itse olen kotona hoitanut omaa väsymystilaa, josta viimeksi kirjoitin. Torstaina vietin päivän sisällä pikkuisen kanssa kun isompi oli koulussa ja keskimmäinen mummolassa. Kun mieheni tuli töistä kotiin, minä otin kameran mukaan ja lähdin lähimetsään virvoittumaan. Voi vautsi mikä uudistava keidas tuo Suomen luonto onkaan!

Oletko väsynyt tai uupunut? Tässä on lepopaikka.

Pysähdyspaikka

Lupa olla väsynyt


Tämä kuva on tullut usein vastaan valokuvia selaillessa. Tämä on otettu kesälomalla Ahvenanmaalla . Lepopaikka. Joka kerta tuo kuva houkuttelee minua levähtämään. Liian usein kuitenkin kiellän itseltäni levon. Tai oikeastaan olen kieltänyt itseltäni luvan olla väsynyt. Olen kuvitellut että kun nukun yhden hyvän yön, niin sitten olen palautunut ja täytyy taas vain jaksaa. Kun näen kodin sotkuisuuden ja yhä kasaantuvat kotityöt, kuulen sisältäni syytöksen : "olet laiska, ryhdistäydy." Ja niin minä olen tehnyt kerta toisensa jälkeen. Kunnes tuli yllättävä kompastuminen ja nilkkani nyrjähti. Siitä on neljä viikkoa aikaa, ja nyt pysähdyksissä olen huomannut miten kamalan väsynyt itse asiassa olen ollutkin. Ja yhä olen.

Ruskaa ja aurinkoa : Lokakuun alku kuvina



Luonto on ihmeitä täynnä

Nyt kun vettä lotisee taivaan täydeltä, on oiva hetki vilkaista kuvista minkälainen tämä lokakuun alku on ollut. Ja tämähän on näköjään ollut yhtä aurinkoa ja värien ilotulitusta jos kuvia on uskominen.

Ekaluokkalaisen äidin ajatuksia

Lemland

Ekaluokkalaisen äitinä


Nyt kun tämä syksy on pyörähtänyt oikeasti käyntiin, niin ajattelin kirjoittaa hieman ajatuksia arjesta ekaluokkalaisen äitinä. Miltä se arki nyt tuntuu kun esikoinen on koululainen ja mikä on muuttunut? Ja minkälaisia haasteita ja tuntemuksia tähän koulunalkuun on liittynyt?

Varastaako häpeä ilosi ja luovuutesi?


Tervehdys pitkästä aikaa. Viikko on jo vierähtänyt loppusuoralle Kuisma-myrskyn siivittämänä. Tämä viikko on mennyt pitkälti huilaillessa ja jalkaa parannellessa edelleen. Mutta nyt on ollut erityisellä tavalla aikaa keskittyä lasten kanssa kiirettömään oleiluun ja omille ajatuksille on jäänyt tilaa kun hoppua ei ole ollut minnekään. Muutamia ajatuksia on noussut sydämelle viime päivien aikana ja haluan teille pari ajatusta häpeästä ja luovuudesta jakaa.

Hulluna sieniin - sienet ovat lähiruokaa parhaimmillaan


Syödäänkö teillä sieniä?


Meillä todellakin syödään! Oletko huomannut että luonto on upeassa kukoistuksessa, ihania värejä siellä täällä ja sieniä ihan joka puolella? Nyt kun on satanut jonkun verran, ymmärrän sanonnan "kuin sieniä sateella" taas astetta paremmin. Niitä tuntuu olevan kaikkialla  : kantarelleja, voitatteja, karvarouskuja, mustarouskuja... Mistäkö tunnen nämä sienet? No jos ihan totta puhutaan, en minä tunnekaan. Mutta poikani kertovat minulle ja minä opin pikkuhiljaa. Kiitos rakkaalle miehelleni joka on opettanut lapset hyödyntämään metsän antimia ja nauttimaan lähiruoasta parhaimmillaan.

Yllättäviä kompastumisia



Hupsistakeikkaa, elämä on yllättäviä pysähdyksiä täynnä..

Ja joskus ne yllätykset voivat olla aika kivuliaitakin. Ne yllätykset saapuvat meidän elämään kun sitä vähiten odotamme, ja olemme kovaa vauhtia menossa eteenpäin tutuissa arkisissa kuvioissamme.

Kromihäät


9 vuotta naimisissa

Meillä oli keskiviikkona hääpäivä! Isovanhemmat tulivat poikien kanssa ja me pääsimme mieheni kanssa treffeille, ihanaa! Viime vuonna muistimme hääpäivämme pari päivää jälkikäteen ja juhlan kunniaksi haimme kebabit kotiin ;) Kuopus oli silloin kolme vuorokautta vanha, että se ehkä selittää tämän unohduksemme. Mutta tänä vuonna menimme ihan ravintolaan syömään ja sain upeita kukkia myös <3

Vauva on vauva hetken vain



Meillä ei ole enää vauvaa - meillä asuu jälleen taapero


Niin se vauvavuosi todellakin taas vierähti. Ovatko vuodet muuttuneet lyhyemmiksi? Vastahan me saimme käsivarsillemme ihmeteltäväksi uuden ihmisen. Niin kauniin, täydellisen ja vauvantuoksuisen lahjan. Pienen nyytin jonka silmistä loisti taivas ja ihossa tuoksui itse suloisuus.

Kastematojen kylpylä ja muita poikien ideoita


Voi pojat!


Tiedättekös, minä luulin aina saavani rauhallisen tyttölapsen. Kyllä - sellaisen pienen suloisen prinsessan joka leikkii nukeilla, barbeilla, tykkää pinkistä ja prinsessoista ja nauttii piirtämisestä ja mielikuvitusleikeistä itsekseen. Silleen kivan rauhallisesti. Ja hei, en siis oikeasti kuvittele että tytöt olisivat tällaisia, mutta minä jotenkin aina (silloin nuorempana) jostain syystä kuvittelin näin tapahtuvan. Ehkä siksi että minä olin melko pitkälti juuri sellainen lapsena. Ja kun siskoni sai aikoinaan tytön, ja minä vietin paljon aikaa tämän ihanan pienen prinsessan (nyt jo teiniprinsessa) kanssa, tämä minun harhakuvani minun tulevasta tytöstäni vahvistui. Vaan kuinkas kävikään?

Tanssin rytmiä ja pituushyppyä päälle


Mukavaa maanantaita!

Minä pääsin eilen tanssimaan iki-ihanan Katri Mäkisen johdolla. Joo-o, Katri oli pitämässä Latin dayta Lappeenrannassa ja minäpä ilmottauduin Katrin Latino show mix - tunnille. Minulla on ollut välissä monta tanssitonta vuotta, mutta nyt on tanssikärpänen puraissut ja päätin hypätä rohkeasti tanssin pyörteisiin. No mites siinä sitten kävikään? Noooh, enhän minä pysynyt mukana ollenkaan :D Mutta sepä ei haitannut mitään, tanssin iloa ei tunnilta puuttunut ja hiki virtasi vaikka olinkin menossa väärään suuntaan ja usein liian myöhään. Ai kamala että nauratti! Mutta Katripa olikin niin ihanan herttainen ja mukaansatempaava opettaja, että lähdin tunnilta hymyillen kotiin. Ja wau miten upealta Katrin liikehdintä näytti, tunnille kannatti osallistua jo ihan sen takia että pääsi katsomaan miten upeaa on tanssin taituruus. Kyllä kannatti osallistua. Ja hei, kylläpä taas nousi arvostus myös TTK- kisaajia kohtaan, huh. ;)

Sanoilla on valtava voima


Mukavaa viikonloppua mussukat! 


Viime päivinä on paljon uutisoitu koulukiusaamisesta. Osa jutuista on ollut niin rankkoja, että kyseessä ei ole ollut mikään kiusaaminen vaan vakava pahoinpitely. Moni on varmaan myös lukenut itsemurhaa miettineestä pahoin kiusatusta 9-vuotiaasta. Niin sydäntäsärkevän surullista. Kiusaamisasiat ovat toki pyörineet mielessäni ihan jo sen takia, että oma esikoiseni aloitti koulun kolme viikkoa sitten. Olemme paljon jutelleet  kotona kiusaamisesta ja sanojen merkityksestä, ja olen muistellut paljon myös omia muistojani kouluajoiltani. Sanoilla on todella valta tuhota.

Ajatuksia liikunnasta - lempeys on keholle tosi jees


Pidä kunnostasi huolta. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?


Liikunta on yksi asia josta todella nautin, ja josta mielelläni kirjoitan ja jaan ajatuksia. Nuorena harrastin vuosia showtanssia ja olen ollut koko aikuisikäni aktiivinen liikkuja, ohjannut ryhmäliikuntaa reilu 7 vuotta ja nyt taas palaillut ohjaushommiin parin vuoden tauon jälkeen. Olen muutamia vuosia sitten opetellut myös juoksemaan pitkiä lenkkejä. Muutaman puolikkaan olen hölkkäillyt ja kunhan tästä tarpeeksi palaudun raskauksista sekä synnytyksestä voin taas palailla tämän rakkaan harrastuksen pariin. Kehoa toki tarkasti kuunnellen. Mutta pitääkö liikkua ihan hulluna jotta voi hyvin?

Mene metsään


Elokuinen metsä on parhautta!

On syksyn tuoksua ja tuntua ilmassa. Silti kostea lämpö yhä hellii ihoa ja kaikkialla on kauniin vihreää. Siellä täällä kurkistelee keltaisia tai punertuvia lehtiä. Kuitenkin vähän ujosti vielä. Yhä on kukkia maassa ja ruoho upean vihreää. Jos mahdollista, mene metsään ja katso ympärillesi. Niin paljon luomakunnan häkellyttävää kauneutta ympärillä!

Voimat lopussa?


Viikko loppusuoralla, vieläkö riittää virtaa?

Minulla ei. Ei sitten kertakaikkiaan meinaa enää löytyä. Yllättävän koville ottaa  tämä arjen käynnistely. On niin monta asiaa mielessä ja vireillä omassa ja lasten elämässä, ja monta asiaa olen varmasti myös unohtanut. Ja käytännön asioiden lisäksi ekaluokkalaisen tunteet uuden edessä, kaverisuhteiden kiemurat, huolet ja pelot. Minä olen hyvin herkkä aistimaan ihmisten tunnetiloja, ja nyt loppuviikosta huomaan että alkaa tuntua minun päässäni tämä kaikki. Sain siis hurjan päänsärkykohtauksen tänään illansuussa, nyt alkaa onneksi helpottaa.

Päivä elämästäni


Hyvää huomenta!


Onpahan ollut taas melkoinen viikko. Vielä pari jumppaohjausta hetken päästä ja sitten pääsemme viettämään koko perheen yhteistä vapaata. Tämän arkeenpaluu-viikon kunniaksi ajattelin kirjoittaa tällaisen kevyen päivä elämästäni - postauksen, niitä kun on ollut kiva lukea muilta. Ja hei, vaikka meidän arki on välillä yhtä sirkusta, niin ilolla ja kiitollisuudella olen tässä sirkuksessa mukana. 

Syksy saa tulla




Elokuu : se on kesän viipyilevää lämpöä, luopumista ja syksyn tuoksua

Elokuu on jännä kuukausi. Olen aina mieltänyt elokuun kesäkuukaudeksi, mutta kyllähän se syksy kolkuttelee elokuussa ovelle että saisiko jo saapua. Elokuu on upean kaunis ja usein vehreä kuukausi sadonkorjuineen. Mutta joka tapauksessa vaikka olisi lämmintä ja vehreää, niin ilmassa on syksyn vieno tuoksu. Se tuoksu kertoo: pian on aika astua eteenpäin, on aika laskea irti vanhasta.

Haluaisitko olla parempi äiti?


Miten teidän viikonloppu meni?

Täällä on ollut melkoisen tapahtumarikas viikonvaihde ja en meinaa käsittää että huomenna se arki taas koittaa. Jännittävä, uudenlainen arki joka tuo tullessaan myös syksyn tuntua. Kyllähän me jo pari päivää uudenlaista arkea harjoittelimme loppuviikosta kun koulu alkoi, mutta nyt on jo kokonainen viikko edessä :) Minun piti  oikeastaan käydä jo nukkumaan, mutta unihiekka katosi silmistä ja sydämelleni nousi muutama rohkaisun sana äitiydestä jaettavaksi.

Arkinen hetki vai ikimuistoinen retki?


Tämä kesä on ollut täynnä mitä kauneimpia hetkiä ja retkiä.

Tähän kesään on mahtunut matkaa Ahvenanmaalle ja Pohjois-Karjalaan, mökkeilyä, uimista, monia juhlia ja ihan vain kotona olemista pitkin ja poikin. Mutta yksi tämän kesän kohokohdista tapahtui noin viikko sitten.

Tervetuloa uusi arki!



Se on täällä. Elokuu. Uuden aika.


Meidän esikoinen täytti eilen 7 vuotta. Koululainen. Viime päivät on ollut yhtä juhlan humua, kun ensin juhlimme tavallisia synttäreitä viikonloppuna, ja nyt sitten kaverisynttäreitä naamiaisteemalla. Ja vähän aikaa sitten lähipiirissä oli rippijuhlat, joista nuo yllä olevat kuvatkin ihanasta vedestä on otettu. Meillä ei muuten ollakaan aiemmin kaverisynttäreitä vietetty. Olipahan melkoinen meininki, mutta aivan ihanat juhlat! Tosin minä vedin vaahtokarkkiöverit, yäk! Nyt käynnistellään hiljalleen uudenlaista arkea, torstaina alkaa koulu. Siis HUOMENNA! Miltä se nyt sitten tuntuu kun esikoinen on jo koululainen?

Valkoinen takkahuone ja elokuun alun kuulumisia



Mukavaa elokuun alkua!

Niin se vaan on aika hurahtanut ja heinäkuu vaihtui elokuuksi. Meillä on ollut tavallistakin hektisempi viikko enkä ole kerennyt kirjoittaa blogiin mitään koko viikkoon. Nyt siis pikaisia kuulumisia ja kurkistus meidän takkahuoneeseen. Lupasin teille laittaa kuvia heti kun on valmista. Saatte nyt päivän viiveellä nähdä lopputuloksen.

Retrolöytöjä ja toteutuvia sisustusunelmia



Eilen pääsimme mieheni kanssa treffeille. Ninittäin pääsimme ihan kahdestaan kierrätyskeskukseen! Tässä arkimylläkässä treffit on silloinkin jos pääsee joskus kahdestaan kauppaan, mutta tämä oli kyllä muutamaa astetta mahtavampaa ;)

Hellekesän hikisiä hetkiä ja unohtumattomia retkiä






No nyt ollaan uitu ja kylvetty auringossa ja hiekassa ihan urakalla! Minäkin olen uinut tänä kesänä enemmän kuin muutamana kesänä yhteensä (alle 10 kuitenkin). Kerrankin tarpeeksi lämmintä vettä myös minulle. Ja rakkaalle vilukissa-siskolleni, joka taitaa johtaa tämän kesän huimia uintitilastoja ;) Reissussa oli aivan ihanaa, mutta vielä ihanampaa oli palata takaisin kotiin monta suloista ja hikistä muistoa rikkaampana. Kyllä koti on aina koti. Ja niihin rikkaisiin muistoihin saa aina palata takaisin <3

Terveisiä tien päältä


Huh hellettä!


Miehelläni on kesälomaviikko, ja olemme päässeet nauttimaan hellekesän puuhista koko perheen voimin. Olemme jälleen tien päällä. Vihdoin, lähdöstä ei meinannut tulla mitään kun esikoisen unihauva oli mennyt piiloon. Minua ei nyt yhtään olisi huvittanut leikkiä kuurupiiloa, ihan mahdoton se hauva. Hahaa, löysin kuin löysinkin sen ja matka pääsi alkamaan!   Nyt samalla kun takapenkiltä kuuluu "Onks vielä pitkä matka", "Miul on jo nälkä",  "millon ollaan perillä", niin ajattelin kirjoittaa teille pikaiset terveiset kesälomalta :)

Veljesrakkautta


Isoveikat oli yökyläilemässä isovanhemmilla muutama päivä sitten

Pikkuveikka jäi kotiin meidän kanssa. Pääsimme kuitenkin muutamaksi tunniksi treffeille mieheni kanssa, kun toiset isovanhemmat tulivat pojan kanssa meille. Ihanaa että isovanhemmat on lähellä ja tällainen on mahdollista. En edes oikeasti muista milloin viimeksi ollaan käyty ihan kahdestaan jossain. Olipa kerrassaan mahtavaa päästä viettämään aikaa miehen kanssa ja ihmeellistä oli päästä ihmisten ilmoille. Kesäinen kaupunki tarjoili meille kyllä ihan mahtavat puitteet treffeille.

Miksi kirja on parempi kuin elokuva?


Tästä oli pakko ottaa kuva!


Pääsin viime torstaina ihan oikeasti heittämään jalat pöydälle ja lukemaan kirjastosta lainaamaani kirjaa. Pienin veljes oli sisällä päikkäreillä, ja isoveljet puuhasivat pihalla sovussa omia leikkejään. Ei tarvinnut kun välillä halia ja suukottaa poikia, ja muistutella että juoda pitää. Välillä naposteltiin sipsejä yhdessä ja taas jatkettiin omia touhujamme. Ja tiedättekö mitä? Oli ihan hirveästi kotihommia tekemättä, mutta minulla ei ollut edes huono omatunto "laiskottelustani". Alan oppia tätä äitihommaa ;)

Ethän murehdi turhaan?





Kuinka usein murehtiminen varastaa iloasi?

Epätietoisuus. Epävarmuus tulevasta. Ympärillä monia asioita joihin et voi itse vaikuttaa, tai jos voitkin niin hyvin vähän.

Joskus se epämiellyttävä tunne saattaa hiipiä kuin varkain ihanan hetken keskelle, kun olet perheen kanssa jätskillä, ystävän luona kahvilla tai ihan vain itseksesi nautiskelemassa kauniista kesäpäivästä. Se tulee ja kuiskii olkasi yli: murehdi vähän, huolehdi vähän. Et selviä tulevista vaikeuksista. Mikään ei ole pysyvää. Mikään ei ole varmaa.

Mitä enemmän murehdit, sitä enemmän tuo kavala tunne saa sinut valtaansa. Kuin epämääräinen synkkä möykky edessäsi, takanasi, mihin tahansa käännytkään. Ja se möykky kasvaa kasvamistaan mitä enemmän sitä mietit.