Vähän valoa pimeään

Miten se onkin yhtäkkiä jo melkein joulukuu? Aika menee juosten, hyvä että olen kerennyt kesäkukat korjaamaan pois ja kohta muka on joulu! Mutta minäkin sentään sain vähän siivottua ja laitettua kotia joulua varten. Tai no se oli esikoiseni ansiota. Hän on niin jouluihminen kuin voi olla, ja kun ei löytänyt joulukoristeita, koristeli oman huoneensa keltavihreällä teipillä. Jep. Tapettiin ei onneksi teippiä laittanut ;) Kuulema se on ihan jouluisaa koska kuusi on vihreä ja valot keltaisia. No totta!

Äidin sydän heltyi ja haettiin varastosta säkillinen koristeita joilla pojat sai koristella oman reviirinsä. On muuten hienot nauhat ja pallot ja kaikki! 

Itse olen räiskyvänharmaan ja valkoisen ystävä sisustuksessa, ja tulin taas siihen lopputulokseen että valkoinen ja harmaa on oikein hyvä yhdistelmä myös jouluna. Tylsää kuulema. Onneksi pojilla on omat huoneet joissa toteuttaa itseään. Ja jouluna tietysti joulukuusi. Minä keskityn lähinnä erilaisten valojen laittoon.

Valkoiset kevyet verhot ovat raikkaat ja toimii minusta niin kesällä kuin talvella. Vaihtelua sisustukseen saa erilaisilla sohvatyynyillä ja vilteillä. Minä olen hulluna erilaisiin lämpimiin viltteihin, tällainen vilukissa kun olen. 

Poikien majanrakennuksen jäljiltä yksi lempivilteistäni; niin lämmin ja pehmeä Hemtexin viltti jonka olen ostanut monen monta vuotta sitten. Se on monikäyttöinen, yksi parhaista välineistä myös majanrakennukseen. Aluksi aina kun ostan tai saan jonkun uuden viltin tai sohvatyynyt, kiellän ehdottomasti majanrakennuksen niillä. Jotenkin kummasti ne vain loppuenlopuksi päätyvät siihen käyttöön.

Nämä tyypit ilmestyivät ihnettelemään kun imuri heilui pitkästä aikaa meidän kodissa.

Ja sitten ilmestyi myös bussi ja muutama tyyppi lisää. Aika ei käy kyllä pitkäksi koskaan lasten kanssa, ja ei voi kuin ihailla heidän mielikuvitustaan. Ja muistan kyllä vielä omatkin lapsuuden bussileikit, ihan parhautta. 

Marras-joulukuun ihanimpia asioita on valojen laitto. Rakastan erilaisia valoja (kirkkaita kuitenkin), ne tuovat valtavasti tunnelmaa ja kodikkuutta, valoa pimeyteen. Minun ilokseni oli lunta maassa kun virittelin valoja, mutta vaikka olisi vain pimeää ja loskaa, valot tuovat lämpöä ja erityistä tunnelmaa. Olen aina nauttinut myös kynttilöiden polttamisesta, mutta viime vuosina iso osa kynttilöistä ulkolyhtyjä lukuunottamatta on vaihtunut led-tuikkuihin ihan turvallisuussyistä - tämän maman aivot käyvät ylikierroksilla tai ehkäpä alikierroksilla ja kynttilät unohtuisivat aivan varmasti palamaan. Onneksi nykyään monet led-tuikut ovat niin aidon näköisiä ettei niitä usein edes erota aidosta.

Joko sinä olet laittanut joulua kotiin? Nautitaanhan tästä ajasta, villasukat jalassa tunnelmoiden. Ei anneta päivien juosta ohi, vaan keskitytään tärkeisiin asioihin ja hetkiin, niin pieniin kuin suuriin. Jokainen päivä on lahja! Mukavaa joulukuun alkua teille! <3

Lämpöisin terveisin, Marjo

Ps. Leivoin eilen tosi helpon ja nopean piparijuustokakun, laitan ohjeen tulemaan pian.

Milloin kotiäiti jumppaa?

No totuushan on se, että toisinaan ei milloinkaan ;)

Monet ovat ihmetelleet, että miten sitä kerkeää kaiken tekemään kun on kolme alle kouluikäistä lasta. Kerron teille salaisuuden: ei sitä kaikkea kerkeäkään, ja siksi on keskityttävä niihin asioihin jotka ovat oikeasti tärkeitä. Ja osa niistä tärkeistä asioista vaihtelee päivän ja olosuhteiden mukaan. Välillä on melkoinen palapeli ja tasapainottelu kaikkien näiden "roolien" välillä, ettei hukkaa itseään tai puolisoaan. Olen nainen, vaimo ja äiti. Tässä järjestyksessä. Mutta ymmärrettävästä syystä nuo perheen pienimmät vievät suurimman osan huomiosta ja ajasta. Ja niin kuuluukin, he ovat pieniä niin hetken ainoastaan.  Kaiken tämän keskellä - eskarilainen, melkein kolmevuotias uhmis ja parikuinen vauva- täytyy huolehtia yhteydestä puolison kanssa. Mehän yhdessä olemme tämän perheen ydin ja se on ensiarvoisen tärkeää. Ja jotta pystyn olemaan hyvä vaimo ja äiti, minun täytyy huolehtia itsestäni. Joskus onnistun tässä kombinaatiossa hyvin, toisinaan taas ihan surkealla tavalla. But I'm learning! :D

Siinä se on: kahvakuula todistettavasti esillä, valmiina käyttöön!

                                           

Nälkä tuli ennen kuin äiskä sai kahvakuulan käteen. No ei se mitään, köllötellään sitten näin ja ihaillaan toisiamme :)

Liikkuminen on ollut minulle elämäntapa koko aikuisikäni. Ennen raskautta juoksin aktiivisesti ja lenkkipoluille olisi tarkoitus palata pikkuhiljaa kunhan vuosi vaihtuu. En pystynyt juoksemaan koko raskauden aikana (toisin kuin viime raskaudessa, jolloin juoksin vielä kahdeksannella kuulla), joten nyt on aloiteltava hyvin varovasti. Varovaisissa haaveissa olisi keväällä juosta puolimaraton Saimaan rannalla.

                                             

Takkahuone on minun salini. Sinne juoksee välillä poikia pää kolmantena jalkana kiipeilemään äidin päälle, ja välillä taas vauva huutelee maitoa juuri silloin kun olen saanut vasta ensimmäiset liikkeet tehtyä. Joskus taas kerkeän treenin lopuksi jopa venytellä, vähän jännitystä elämään kun ei koskaan tiedä kuinka kauan on aikaa ;)

                                                       

 Jos ei kaikki kolme, niin vähintään tämä on useimmiten seuralaisena kun äiti jumppaa.

Liikunta on todella tärkeää yleisen jaksamisen kannalta ja jumppailen kotona aina kun siihen tulee mahdollisuus. Liikunnalla on ihmeelinen vaikutus mielialaan. Mutta hyvin usein käy toisin kun olen suunnitellut, jumppa vaihtuu äitihommiin ja käsi käy karkkipussilla. Onneksi sitten tulee myös päiviä jolloin saan jumpata rauhassa, ja voi että miten nautinkin siitä!

Lopulta kuitenkin näiden kolmen ehdoilla mennään. Ja näitä aikoja tulen ikävöimään sitten kun minulla on aikaa liikkua silloin kun itse haluan ja niin paljon kuin haluan.

Ei äidit lannistuta siitä jos ja kun meidän suunnitelmat eivät toteudu, vaan nautitaan erityisesti niistä kerroista kun onnistuu! :) Ja muistetaan että liikunta on vain yksi osa-alue hyvinvoinnista, siitäkään ei saa koskaan tulla pakkomiellettä tai suorittamista tai sitten siitäkin on ilo kaukana.

(Everydayawe.com)

Iloista keskiviikkoa, liikunnalla tai ilman,

<3: Marjo

Mineraalimeikkiä ja muuta mukavaa

Tervehdys taas. Viime kerralla mainitsinkin kasvohoidosta, jolla hemmottelin itseäni pitkän päivän päätteeksi. Kerronpa tällä kertaa hieman uusista kosmetiikkalöydöistäni. Tein siis kuorinnan Madaran hedelmähappokuorinnalla, ja olin todella positiivisesti yllättynyt, miten väsähtänyt ihoni oikeasti kirkastui ja heleytyi hetkessä. Kyseessä on hyvin kohtuuhintainen tuote, suosittelen!

Tilasin jokin aika sitten tuotteita Butik-o:sta ja Everyday Mineralsilta, ja olen nyt vähän kerennyt niitä testailemaan. Ihonhoidossa olen pitkään suosinut luonnonkosmetiikkaa, mutta meikit ovat minulle vielä melko uusi tuttavuus. Ranskalainen Boho on melko edullinen merkki, jonka laatua olen kuullut kehuttavan. Siksi meikkipussini uusiksi asukkaiksi valikoitui Bohon ripsiväri ja huulipuna. Ripsari toimii hyvin kuivalla kelillä, erottelee ja pidentää ihan mukavasti, mutta näillä meidän räntäkeleillä ei oikein tykkää pysyä pelkästään ripsissä (vai onkohan ne vain nämä valvomisesta mustat silmänaluset?) ;) Tosin, ei kovin moni muukaan ripsari pysy uidessa, johon näitä Suomen marraskuun kelejä voi helposti verrata. 

Huulipuna pysyy huulissa hyvin ja kosteuttaa, ja nyt parin kokeilun jälkeen alan olla sinut jo värinkin kanssa. Tilasin vahingossa hieman liian punaisen punaisen, pidän enemmän pinkkiin taittuvista punaisista. Mutta voin sanoa että tykkään! Sekä punasta että ripsiväristä.

Ja sitten lopuksi, Everyday Mineralsin mineraalimeikit. Mineraaliluomiväri oli tuttu entuudestaan, mutta että koko meikkipohja mineraalimeikeillä, aivan uusi alue minulle. Everyday mineralsilta saa tilattua 5 kpl näytettuotteita ilmaiseksi, jotta pääsee testaamaan miltä tuote tuntuu ja pystyy löytämään sopivan sävyn.

                                   

                                     

Sivuilta löytyy hyvät ja selkeät ohjeet sopivan sävyn valintaan ja tuotteiden käyttöön. Aluksi meikkipohjan tekeminen pelkällä "pölyllä" ja siveltimellä oli toooosi outoa. Ja luulin ettei se toimi, aluksi siltä vaikuttikin. Mutta kun kerroksia lisäsi pikkuhiljaa, ihon sävy tasoittui ja lopputulos oli kevyt ja heleä. Iho on ihanan tuntuinen ja meikki on pysynyt hyvänä koko päivän. Näitä on pakko opetella käyttämään, taisin löytää uuden ihastuksen!

                                  

Ihana käsinkirjoitettu viesti oli jätetty pakkaukseen! 

Kaunista viikkoa teille!

                                           

<3 : Marjo

Ps. Huomenna pääsen pitkästä aikaa ihmisten ilmoille tuulettumaan, onpa kivaa tehdä se heleällä iholla ja mielellä! ;)

Shine a little brighter, darling!

Sunnuntaiterveisiä täältä blogin äärestä. Kirjoittelen tässä vauva sylissä tämän viikon aikana päällimmäiseksi nousseita ajatuksia teille. Viikkoon on mahtunut flunssasta ja uhmaiästä lähtien monenlaisia paineita ja haasteita, ja välillä on tuntunut etten kerkeä edes hengittämään tämän hektisen arjen keskellä kolmen pojan kanssa. Riittämättömyyden tunne vaimona ja äitinä on ollut välillä valtaisa. Ja toinen tunne on ollut syyllisyys. Syyllisyys siitä riittämättömyydestä: minun pitäisi olla enemmän, pystyä enempään, jaksaa paremmin. Mutta hyvänen aika, minä olen ihminen ja voimat ovat rajalliset. Miksi on niin vaikea olla armollinen itselleen? Kaikkeen ei pysty, kaikkea ei jaksa, eikä tarvitsekaan. Miksi se on helppo sanoa toiselle, mutta niin vaikea sallia itselleen?
 

Naisen elämään kohdistuu valtavasti odotuksia, paineita ja vaatimuksia. Itse olen oppinut viime vuosina melko tehokkaasti torjumaan ulkoapäin tulevat vaatimukset, ja keskittymään siihen minkä koen oikeaksi omassa elämässäni ja mistä minulla on rauha. Olen oppinut lepäämään armossa, olemaan armollinen toisia kohtaan, mutta toisinaan huomaan että olen silti armoton itseäni kohtaan. Tähän on tärkeä havahtua, tunnistaa ne sisältäpäin tulevat rajut vaatimukset ja heittää ne romukoppaan. Minäkin riitän, ja saan levätä armossa.

(Worshipgifs.org)

Yksi ilta todella rankan päivän jälkeen, kun vihdoin sain kaikki lapset nukkumaan, oli tosi kurja olla. Minun oli ollut tarkoitus mennä saunaan ja syödä iltapalaa. No sauna oli kylmennyt jo ajat sitten, ja nälkäkin oli vaihtunut pahanolon tunteeksi. Kävi mielessä että pesen hampaat ja menen nukkumaan samantien, pahoissa oloissani tukka likaisena. Mutta muistin siinä hetkessä, että minäkin olen tärkeä. Kuulostaa ehkä hassulta. Mutta päätin, että koska minä olen arvokas ja tärkeä, minä menen suihkuun ja iltapalalle (äidit ymmärtää, suihku joka päivä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys ;) ). Ja päädyin lopulta käymään suihkussa pitkän kaavan mukaan, tehden kasvonaamiot ja kaikki. Sain pestä kaiken väsymyksen pois, ja hemmotella itseäni kauneushoidolla ja kunnon iltapalalla. Tuntuipa hyvältä! Pieni, mutta niin tärkeä asia. Rakasta itseäsi! Raamatussakin sanotaan: rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Se tarkoittaa että itseään kuuluu rakastaa ja arvostaa oikealla tavalla.

Sinä olet arvokas ja tärkeä, ja on tärkeää huolehtia itsestäsi. Mikä on sinulle tärkeää, mikä tekee sinulle hyvää? Mikä tekee sinut vähän onnellisemmaksi? Muista keskittyä arjen keskellä niihin asioihin, ne voivat olla hyvinkin pieniä asioita. Minulle se oli sinä iltana se pieni kasvohoito, hemmottelu ihan vain itseäni varten.

Hyvää alkavaa uutta viikkoa, iloa ja voimia! Huolehditaan toisistamme JA itsestämme - loistetaanhan vielä vähän kirkkaammin! :) 

Rakkaudella, Marjo