MENU

Milloin kotiäiti jumppaa?

No totuushan on se, että toisinaan ei milloinkaan ;)

Monet ovat ihmetelleet, että miten sitä kerkeää kaiken tekemään kun on kolme alle kouluikäistä lasta. Kerron teille salaisuuden: ei sitä kaikkea kerkeäkään, ja siksi on keskityttävä niihin asioihin jotka ovat oikeasti tärkeitä. Ja osa niistä tärkeistä asioista vaihtelee päivän ja olosuhteiden mukaan. Välillä on melkoinen palapeli ja tasapainottelu kaikkien näiden "roolien" välillä, ettei hukkaa itseään tai puolisoaan. Olen nainen, vaimo ja äiti. Tässä järjestyksessä. Mutta ymmärrettävästä syystä nuo perheen pienimmät vievät suurimman osan huomiosta ja ajasta. Ja niin kuuluukin, he ovat pieniä niin hetken ainoastaan.  Kaiken tämän keskellä - eskarilainen, melkein kolmevuotias uhmis ja parikuinen vauva- täytyy huolehtia yhteydestä puolison kanssa. Mehän yhdessä olemme tämän perheen ydin ja se on ensiarvoisen tärkeää. Ja jotta pystyn olemaan hyvä vaimo ja äiti, minun täytyy huolehtia itsestäni. Joskus onnistun tässä kombinaatiossa hyvin, toisinaan taas ihan surkealla tavalla. But I'm learning! :D


Siinä se on: kahvakuula todistettavasti esillä, valmiina käyttöön!

                                           

Nälkä tuli ennen kuin äiskä sai kahvakuulan käteen. No ei se mitään, köllötellään sitten näin ja ihaillaan toisiamme :)

Liikkuminen on ollut minulle elämäntapa koko aikuisikäni. Ennen raskautta juoksin aktiivisesti ja lenkkipoluille olisi tarkoitus palata pikkuhiljaa kunhan vuosi vaihtuu. En pystynyt juoksemaan koko raskauden aikana (toisin kuin viime raskaudessa, jolloin juoksin vielä kahdeksannella kuulla), joten nyt on aloiteltava hyvin varovasti. Varovaisissa haaveissa olisi keväällä juosta puolimaraton Saimaan rannalla.

                                             

Takkahuone on minun salini. Sinne juoksee välillä poikia pää kolmantena jalkana kiipeilemään äidin päälle, ja välillä taas vauva huutelee maitoa juuri silloin kun olen saanut vasta ensimmäiset liikkeet tehtyä. Joskus taas kerkeän treenin lopuksi jopa venytellä, vähän jännitystä elämään kun ei koskaan tiedä kuinka kauan on aikaa ;)

                                                       
 Jos ei kaikki kolme, niin vähintään tämä on useimmiten seuralaisena kun äiti jumppaa.

Liikunta on todella tärkeää yleisen jaksamisen kannalta ja jumppailen kotona aina kun siihen tulee mahdollisuus. Liikunnalla on ihmeelinen vaikutus mielialaan. Mutta hyvin usein käy toisin kun olen suunnitellut, jumppa vaihtuu äitihommiin ja käsi käy karkkipussilla. Onneksi sitten tulee myös päiviä jolloin saan jumpata rauhassa, ja voi että miten nautinkin siitä!



Lopulta kuitenkin näiden kolmen ehdoilla mennään. Ja näitä aikoja tulen ikävöimään sitten kun minulla on aikaa liikkua silloin kun itse haluan ja niin paljon kuin haluan.

Ei äidit lannistuta siitä jos ja kun meidän suunnitelmat eivät toteudu, vaan nautitaan erityisesti niistä kerroista kun onnistuu! :) Ja muistetaan että liikunta on vain yksi osa-alue hyvinvoinnista, siitäkään ei saa koskaan tulla pakkomiellettä tai suorittamista tai sitten siitäkin on ilo kaukana.

(Everydayawe.com)

Iloista keskiviikkoa, liikunnalla tai ilman,

<3: Marjo

Ei kommentteja