sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Uuden vuoden kuulumisia

Heipä hei piiiiitkästä aikaa täältä blogin äärestä! Päätin ennen joulua että laitan kirjoittamisen tauolle vuodenvaihteeseen asti, mutta se tauko vähän vierähti. Mutta täällä ollaan taas! :)


Väliin on mahtunut joulua, uudenvuoden viettoa, lomalta paluuta, flunssan selätystä ja 3-vuotissynttäreitä. Arjen käynnistyminen otti yllättävän koville parin viikon tauon jälkeen, mutta nyt tuntuu taas oikein mukavalta tämä meidän vauhdikas arki.

Uudenvuoden hohtotikkuja, löytyi Lidlistä. En tiedä oliko äiti vai pojat enemmän innoissaan näistä. Elämä on valtavan rikasta kun muistaa katsoa sitä välillä lapsen silmin.

Lauantaina vietimme keskimmäisen pojan synttärijuhlia. Päivä oli touhukas, täynnä iloa ja huisketta. Kyllä hän oli ylpeä täyttäessään niin hirveän paljon kuin kolme vuotta! <3

 

Kodissa teimme pikaehostuksen ja imuroinnin juhlia varten. Hienosti onnistuimme piilottelemaan tavaroita että saimme siisteyden illuusion aikaan ;) Juttelin tuossa eräs päivä ystävieni kanssa tästä kodin kaaoksesta, joka tuntuu vallitsevan hyvin monessa lapsiperheessä, että tuskin kukaan meistä harmittelee kun lapset ovat isompia että voi harmi kun meillä ei silloin viisi vuotta sitten ollut siisti koti tai voi harmi kun emme silloin vuosia sitten käyttäneet enemmän aikaa sisustamiseen. Kyllä niihin asioihin kerkeää keskittymään ihan tarpeeksi myöhemminkin! Teen parhaani tässä hetkessä, niillä voimavaroilla mitä on käytettävissä ja se riittää. 


Tänään pääsin todella pitkästä aikaa juoksemaan. Edellisestä juoksusta on aikaa yli vuosi. Raskaana ollessa en pystynyt tällä kertaa juoksemaan ollenkaan, ja synnytyksen jälkeen tein itselleni lupauksen että lähden varovasti kokeilemaan juoksua vasta vuodenvaihteen jälkeen. Halusin antaa keholleni tarpeeksi aikaa palautua ennen kuin kokeilisin rakasta harrastustani uudelleen. 

Tänään oli siis se hetki jota olen hartaudella odottanut, ja arvatkaapa miltä se tuntui? No aivan mahtavalta! Hyvää kannatti odottaa. En juossut kuin vajaa kolme kilsaa (koska olin päättänyt että pari kilsaa riittää ekalla kerralla), ja vauhti oli hyvin maltillinen. Tosin meinasin lähteä liian lujaa monta kertaa, koska se nyt vaan on niin älyttömän kivaa. Voi että, talvijuoksu on ihanaa!!! Ja kaikista hassua oli, että se tuntui kuin olisin ollut vasta viime viikolla juoksemassa. 

Tällaisia kuulumisia tänne kuuluu, näin päällisin puolin lyhyesti. Vuosi on vaihtunut ja kevättä kohti mennään. Kohti valoa ja kohti taas jotain uutta. Uudenvuoden aattona katselin leikkiviä poikia pihalla, samalla rattaita työnnellen ja purskahdin itkuun. Itkin onnesta ja kiitollisuudesta. Tuntui siltä että pakahdun siihen sanoinkuvaamattomaan kiitollisuuteen ja rakkauteen miestäni, lapsiani ja Jumalaa kohtaan. Sanoin miehelleni, että onpa jännä juttu, tasan vuosi taaksepäin ja meillä ei ollut aavistustakaan että saisimme uuden perheenjäsenen. Ja nyt on vuosi mennyt ja tässä sitä ollaan. Mitähän kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan?


Muistetaan unelmoida!

"And yet, after all that life brings me, I know of only one thing that is for certain and it is that God is still faithful."

Ihanaa tätä vuotta ja iloa ja voimia tulevaan viikkoon!

<3: Marjo

perjantai 22. joulukuuta 2017

Kuusentuoksuisia terveisiä

Täällä aletaan pikkuhiljaa rauhoittua joulunviettoon. Tai miten sen rauhoittumisen nyt ottaa, ääntä tänne taloon kyllä mahtuu niin että korvissa soi. Mutta tänään alkoi meidän kaikkien yhteinen loma, ihanaa! <3


Tähän päivään on mahtunut monenlaista puuhaa: kauppareissua, viimeinen eskaripäivä tältä vuodelta, poikien kiukunpurkauksia, äidin epätoivoisia huokauksia, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kakunleivontaa (ainut syötävä jonka valmistin itse tänä jouluna), kinkunpaistoa, siivoilua ja jäljellä vielä ainakin kuusenkoristelua ja ystävien kyläilyä. Monenlaista mukavaa jouluista askaretta. Ja huomiseksi emme ole suunnitelleet mitään ohjelmaa, aatonkin olemme ihan kotosalla. Kuusi ja kinkku tuoksuu ihanalle!

Pieni epätoivo meinasi päivällä iskeä, kun koti oli hyrskynmyrskyn ja syksyn väsymys painaa päällä vielä. Mutta virvoitus on pienissä hetkissä. Menin ulos sytyttämään lyhdyn, hengittelin syvään katsellen taivaalle ja upea, kimalteleva lumi leijaili kasvojeni edessä, samalla kun kirpeä ilma virkisti. Ihana, lyhyt hetki, joka oli kuin virvoittava keidas!

Leipomukset ja kuusenkoristelu kesken vielä. 

Tässä keitellään kinuskia. Kerron teille myöhemmin mitä leivoin.


Usein mietimme etukäteen minkälainen joulun pitäisi olla ja mitä siihen pitäisi kuulua. Mutta kun laskemme irti omista odotuksista ja otamme joulun vastaan lahjana, sellaisena kuin se tulee, niin saatamme yllättyä mitä joulu ja erityisesti ne pienet hetket tuovat tullessaan. 


Tahdon toivottaa teille jokaiselle oikein ihanaa ja rauhaisaa joulunaikaa! Toivon että kerkeät pysähtymään, ja aistimaan joulun lämmön. Joulu on monelle myös surun ja yksinäisyyden aikaa, ja toivon erityisesti että tämä joulunaika saisi tuoda mukanaan lohtua ja toivoa, valoa pimeyden keskelle. Toivon että sinä saat tallettaa sydämeesi jotain pyhää ja ikuista!


Tunnelmallista, siunattua joulunaikaa sinulle! Joulu on yksinkertaisissa asioissa ja hetkissä. Joulu saapuu nöyrään ja hiljaiseen sydämeen.

<3: Marjo















tiistai 19. joulukuuta 2017

Viime metrien väsymystä

Tervehdys täältä ruudun takaa. Enää yksi päivä olisi jäljellä tätä arkirumbaa, ennen kuin miehelläni alkaa LOMA. Voi mahtavuutta! Mutta miten voikin nämä viimeiset rypistykset tuntua niin työläältä?! Keho ja mieli huutaa lepoa. Kahvia on kyllä mennyt reippaasti nyt parina päivänä, ja jos ei olisi imetysrajoituksia kahvin suhteen, olisi mennyt vielä reippaammin.
                         

En voi oikeastaan uskoa, että tämä syksyn rupeama alkaa oikeasti olla paketissa, ja kohta eskarilaisellakin alkaa parin viikon hyvin ansaittu loma. Hienosti olemme kyllä selvinneet tästä vaikka haastetta  on ollut. Poika on saatu eskariin (lähes ajoissa) vaikka välillä on tullut kaatamalla vettä ja räntää, välillä lumimyräkkää ja tuulta, mutta onneksi myös niitä ihania aurinkoisiakin kelejä. Ja välillä olemme saaneet apuja kyydityksiin, ihanaa arjen luksusta. 

Meiltä on matkaa eskariin kilometri. Kun kävelen sen päivän aikana edestakaisin pari kertaa, matkaa kertyy siis nelisen kilometriä. Syksyllä vanhin meni pyörällä, vauva vaunuissa ja keskimmäinen vaunujen seisomalaudalla. Syksyn vaihtuessa talveksi otimme pulkan apuvälineeksi. Usein työnnän vaunuja yksi poika pulkassa ja toinen seisomalaudalla. Tai molemmat pulkassa. Tai molemmat seisomalaudalla. Nuoskalumessa joka tarttuu rattaiden renkaisiin, ja välillä renkaat ei pyöri ollenkaan. Välillä juosten, ja pojat saattavat syödä banaania samalla seisomalaudalla seisten kun on ollut vähän kiireinen aamu ja aamupala jäänyt kesken. Ohimeneviä autoilijoita on jostain syystä hymyilyttänyt ;) Ainiin, olenhan minä välillä myös kantanut kainalossa rimpuilevaa uhmaikäistä. Ja kotiinpäin sitten pojat usein haluavatkin kävellä ja matkaan menee toisinaan tunti jos toinenkin kun on mäenlaskua ja muuta mukavaa matkanvarrella. Tämä on meidän arkea. Antoisaa ja ihanaa, ja hullunkurista ja uuvuttavaa. Meidän elämää, josta en päivääkään pois antaisi <3


Kahvia usein matkaeväänä.

Iloa!

Syksy vaihtui talveksi.



Tänään keskimmäisen pojan kanssa hämmästelimme näitä. Tästä oli kuulema kulkenut leopardi sekä norsu.

Ps. Eilen kävin miettimään etten ole kerennyt pitkään aikaan jumppaamaan, että pitäisiköhän ryhdistäytyä. Sitten tunnustelin oloani, joka oli aivan umpipuhki päivän kaikesta touhusta, ja totesin että minä olen leponi ansainnut, katsotaanhan ensi vuonna uudelleen ;)

<3: Marjo











maanantai 18. joulukuuta 2017

Chill, sweet mama!

Enää muutamia öitä jouluun, ihanaa aikaa minun mielestäni! Olemme mieheni kanssa yhdessä vähän siivonneet ja valmistelleet kotia sopivan rennolla otteella joulua varten. Mieheni sanoja lainaten : olemme piilotelleet tavaroita :D Oikeasti kyllä haluaisin puunata kunnolla ihan kaikki paikat, käydä tavarat läpi ja luopua kaikesta ylimääräisestä, mutta tällä hetkellä tuo on vielä haaveen asteella ja olkoon niin. Kuten olen aiemmin todennut - kaikkea ei ehdi, eikä tarvitsekaan! 



Tässä chillaillaan ja kirjoitellaan takkahuoneessa blogia,"isot pojat" mies mukaanlukien jo nukkuu yöunia ;)


Kävin tässä eräs päivä miettimään että me äidit olemme kyllä mestareita asettamaan itsellemme erilaisia korkeita rimoja. Jokainen omanlaisiaan. Äidit potevat valtavasti syyllisyyttä, ja se on toki luonnollista sillä meille on uskottu valtavan suuri vastuu ja tehtävä. Olemme äitejä 24/7. Mutta on muistettava että me äidit olemme ihmisiä, ja siksi me olemme vajavaisia. Voi miten usein vertailemmekaan itseämne toisiin "parempiin" äiteihin. Tämä maailmanaika on täynnä kilpailua ja suorittamista. Ja kuinka surullista onkaan jos rupeamme äitiyttä suorittamaan. Äitiys ei ole kilpailu. Äitiys on jotain täysin kokonaisvaltaista. Äitiys on äitinä olemista.


Meistä kukaan ei ole täydellinen. Me kyllä kasvamme ja opimme virheistämme, jos vain haluamme. Sitähän elämä on, kasvamista läpi elämän. Mutta siitä huolimatta meistä ei koskaan tule täydellisiä. Ja jos joskus erehdynkin paistattelemaan onnistumisen aallonharjalla, niin ei hätää -lapsilla on taito tuoda meistä meidän huonot puolet esiin. Ja hyvä niin. Sillä jos minä erehdyn luulemaan olevani erityisen erinomainen itsessäni, voi kuinka väärässä olenkaan. Olen suorastaan täysin eksyksissä. Minä en ole parempi äiti kuin sinä. Minä en ole täydellinen äiti. Minä olen äiti. Minä teen parhaani, ja lepään armossa. Joten, CHILL sweet mama, niin minäkin teen! <3 


"Haluan olla tarpeeksi nöyrä ymmärtämään, etten osaa hoitaa kaikkea hyvin.
Haluan olla tarpeeksi rohkea että jaksan siitä huolimatta yrittää.
Ja haluan olla tarpeeksi kiitollinen näkemään armon tämän kaiken yllä."


Eräänä iltana kun olin väsyneenä illalla pessyt meikit pois, laittanut ihanan lämpimän fleece-aamutakin ylleni ja olin menossa iltapalalle, olin hieman itkuherkkä rankan päivän jäljiltä. En ollut osannut olla aina niin kovin rakentava riidansovittelija poikien välillä ja meinasin soimata itseäni siitä (taas). Mutta havahduin mietteistäni, katsoin peiliin ja sain sydämelleni sanat että minä riitän. Miten ihanan vapauttavaa. Kenen mittareilla minä yritin taas äitiyttäni mitata? Vaikka tunnen välillä suurta avuttomuutta ja riittämättömyyttä, minä todellakin riitän, kun teen parhaani armossa leväten! 

Kun nyt mietin näitä "hyvän äitiyden mittareita", niin kuka olisi parempi kertomaan hyvästä äitiydestä kuin lapsi itse? Yhtenä päivänä kuuntelin meidän kohta kolmevuotiasta herkällä korvalla,.että mistä asioista sain häneltä kiitosta.


Äiti oli kuulema ihan tosi taitava, kun osasi niin hienosti laskea liukurilla tuon pienen nyppylän alas. -"Miten sie oot äiti noin hyvä laskemaan? Hyvä äiti!"


Voi tuon pienen pojan onnea ja ylpeyttä kun äiti oli niin taitava. Tässä vielä muutama:

- Ruoan lämmitys mikrossa (huom! oli vielä valmisruoka)
- Maidon kaataminen lasiin
- Sukan löytäminen
- Junaradalla leikkiminen
- Jouluverhojen ripustaminen
- Pikkuveljen imetys
- kahvin juominen olohuoneessa poika kainalossa, lastenohjelmaa katsoen

Muun muassa näistä kaikista olen sanut paljon "hyvä äiti"- kommentteja. "Oi, hyvä äiti. Sie olit tosi kiva kun laitoit nuo verhot miulle!" Nämä kehut ovat olleet erittäin tervetulleita niiden kaikkien "tuhma äiti"- kommenttien vastapainoksi. (Ja näitä "tuhma äiti"-palkintoja olen ansainnut muun muassa siitä että olen juonut vääränlaisesta lasista, olen katsonut väärään suuntaan väärään aikaan, olen laittanut itselleni villasukat jalkaan ja olen käynyt vessassa väärään aikaan.) Mutta nämä kehut kertovat meille jotain hyvin olennaista äitiydestä. Tällä listalla ei ollut montakaan sellaista asiaa josta olisin itse itseäni palkinnut äitiydessä. Arkipäiväisiä, osa jopa vähäpätöisiä asioita. Mutta lapsi katsoo tätä maailmaa aivan eri näkökulmasta, ja me voimme oppia lapsilta valtavan paljon elämän tosiasioita, kunhan olemme herkkiä kuulemaan. 

Sinä äiti siellä. Tiedätkö että sinä et ole täydellinen äiti? En minäkään, kaukana siitä. Mutta tiedätkö mitä? Sinä olet upea äiti! Sinä rohkea ja sitkeä nainen, olet upea! Ja se äiti jota aina ihaillen katsot, jolla on aina koti siistinä, tai joka aina ulkoilee paljon lasten kanssa, tai joka leipoo, ompelee, laulaa ja nauraa, näyttää hyvältä ja huolitellulta, kuntoilee tai on menestynyt urallaan, tai mitä tahansa muuta, hänkään ei ole täydellinen. Hänellä on omat kamppailunsa. Häneltä puuttuu jotain mitä sinulla on. Sillä me olemme jokainen erilaisia, varustettu erilaisilla lahjoilla ja ominaisuuksilla. Ja meillä on jokaisella erilaiset vajavaisuudet. Me olemme jokainen erilaisia ihmisiä, ja jokainen erilaisia äitejä. Ja onneksi niin, maailma olisi aika tylsä paikka jos olisimme toistemme kopioita. Me täydennämme toinen toisiamme, ja voimme oppia paljon toisiltamme! :)



Äitiys on todella haastavaa. Se on välillä todella uuvuttavaa, imee sinusta kaikki mehut ja vie järjen. Toisinaan se on ihanaa ja helppoa. Mutta äitiys on aina suurta lahjaa, jonka me äidit olemme saaneet täysin ilman mitään omia ansioita tai meriittejä. Kallis, meille uskottu vastuu joka ei ole millään tavalla itsestäänselvää. Äitiys antaa meille enemmän iloa kuin kukaan meistä olisi koskaan voinut aiemmin kuvitella. Äitiys kiteytyy yhteen sanaan : RAKKAUS!

Onni koostuu pienistä ja yksinkertaisista asioista. Otetaanhan äiskät rennosti, sillä me olemme hyviä äitejä ihan vain olemalla. Ja kun lämmitetään hienosti ruokaa mikrossa (ja välillä vaikka ihan valmisruokaa, hyviä ollaan silti). ;) Jätetäänhän kaikki suorittaminen pois äitiydestä ja nautitaan kyydistä. Meidän äitiyttä ei mitata tuottavuudella ja erilaisilla suoritteilla. Sinun arvosi äitinä ei riipu ainoastakaan suorituksesta.

Ihanaa ja rentoa jouluviikkoa sinulle!

Rakkaudella, Marjo

perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulua ja aurinkoa

Joulu on ihan kohta jo täällä, itse asiassa ensi viikolla! Tiistai-iltana oli esikoisen eskarin iki-ihana joulujuhla ja silloin sen oikein ymmärsin.


Upea sininen hetki ulkona, jouluntunnelmaa sisällä.

 
Onko teillä jo kovasti valmisteltu joulua? Me kävimme mieheni kanssa treffeillä ihan kahdestaan viime viikolla. Samalla hoidimme jouluostoksia. Olipa se kiireetöntä ja stressitöntä. Siis oikeasti! Saimme olla ihan kahdestaan, kävellä, ihastella ja ihmetellä. Samalla tein muutamia pieniä löytöjä kotiimme.

Mieheni ei ole koskaan aiemmin ollut niin rentoutunut jouluostoksilla, ja täytyy kyllä sanoa etten minäkään. Se tunne kun kukaan ei ollut vaatimassa meiltä mitään muutamaan tuntiin, lapset hyvässä hoidossa kotona. Saimme vain olla yhdessä, kullan arvoista! Ja sitten olikin taas ihana tulla kotiin pyörittämään arkea.
o

Sen jälkeen olinkin kipeänä muutaman päivän. Nyt kun olen taas noussut sängynpohjalta, olen nauttinut ulkoilusta entistä enemmän. Paistaako normaalisti joulukuussa aurinko? Nyt näitä upeita, kuulaita ilmoja on ollut useampia. Luonnolla on ihmeellinen, voimaannuttava vaikutus! Pidän tästä yhdistelmästä, joulua ja aurinkoa. :)





Mukavaa viikonloppua! 

<3: Marjo


lauantai 9. joulukuuta 2017

Vähän asiaa raskauskiloista

"Synnytyksestä aikaa kolme viikkoa ja raskauskiloista ei tietoakaan", "Kaikki raskauskilot jäivät synnytyslaitokselle", "Uskomattoman upeassa kunnossa heti synnytyksen jälkeen". Näitä otsikoita iltalehtien lööpit huutavat meille naisille päivä toisensa jälkeen. Surullista. Surullista minkälaisia mittareita synnyttäneille naisille asetetaan ja minkälaisten itsetunto-ongelmien ja huonommuuden tunteiden kanssa niin lukemattomat naiset kamppailevat. Riittämättömyyttä ja epävarmuutta.



Jokainen nainen palautuu omaan tahtiinsa raskaudesta ja synnytyksestä. On täyttä typeryyttä olettaa että jostain niin ihmeellisestä ja mullistavasta asiasta pitäisi palautua jossain tietyssä aikataulussa. Ja ei, siinä ei ole mitään väärää että itsestään pitää huolta, juoksee ja käy salilla jos se hyvältä tuntuu. Päinvastoin, on oikein hyvä asia jos omasta kunnostaan pitää huolta. Mutta siinä on jotain täysin vinoutunutta ja väärää, että sinä ihana nainen joka olet kehossasi kantanut elämän ihmettä kuukausitolkulla, rupeat inhoamaan kehoasi sen jälkeen kun olet sen pienen ihmeen synnyttänyt ja saanut syliisi.


 
Minulla on takana kolme täysiaikaista raskautta. Nämä raskaudet ovat olleet hyvin erilaisia keskenään ja kehoni on kokenut monenlaisia muutoksia näiden kuluneiden seitsemän vuoden aikana. Ällistyttävää mihin kaikkeen meidän naisten kehot pystyy, meidät on ihmeellisesti suunniteltu!


Ensimmäisellä kerralla ollessani raskaana, kiloja tuli huimasti. Oli pahoinvointia, jouduin jatkuvasti syömään jotain helpottaakseni pahaa oloa, oli närästystä ja turvotusta. Meni pitkään synnytyksen jälkeen ennen kuin olin entisissä mitoissani. Kaikki energiani meni uuden arjen opetteluun, vauvan ihasteluun ja ihmettelyyn sekä yövalvomisiin. Ja energiaa meni valtavasti myös ihan synnytyksestä palautumiseen- niin fyysisesti kuin henkisesti. Ensimmäiseen kolmeen viikkoon synnytyksen jälkeen en pystynyt edes istumaan, saati urheilemaan. Siitä ne kilot kuitenkin pikkuhiljaa lähti, ihan normaaliarjen mukana kun hiljalleen palailin minulle ominaisen liikunnan pariin.

Toinen raskaus oli helppo kuin mikä. Ei närästystä, ei turvotusta, ja jatkoin minulle rakasta juoksuharrastusta jopa kahdeksannelle kuulle asti, toki hyvin maltillisesti matalalla sykkeellä. Kiloja ei hirveästi kertynyt, ja minulla oli heti synnytyksen jälkeen sellainen olo että voisin lähteä vaikka juoksemaan. Ja melko pian lähdinkin, tarkasti kuunnellen oman kehon viestejä ja valmiuksia. Raskauskilot hävisivät todella nopeasti muutamissa viikoissa. 

Nyt kolmas raskaus oli fyysisesti todella rankka. Pahoinvointia kesti 17 viikkoa ympäri vuorokauden, väsymys oli armotonta ja arkea piti kuitenkin pyörittää kahden pojan kanssa. Välillä kävin puun takana oksentamassa kun ulkoiltiin poikien kanssa. Kun pahoinvointi helpotti, alkoi vielä rajumpi väsymys jota kesti miltei raskauden loppuun asti. Hengästyin jokaisessa ylämäessä ja jopa puhuessa. Hemoglobiini oli matala eikä meinannut millään korjaantua, siitä johtui hengästyminen. Närästys paheni loppuraskautta kohti niin rajuksi että reseptilääkkeestä huolimatta heräsin usein öisin oksennukset väärässä kurkussa. Loppua kohti myös supisteli jatkuvasti ja liitoskivut pahenivat niin koviksi etten välillä päässyt edes nousemaan sängystä. Tästä huolimatta pyrin syömään melko terveellisesti ja liikkumaan aina mahdollisuuksien mukaan. Kiloja kertyi yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla, siis noin 20kg. Tuntui että kun näinkin pullan, sain pari kiloa lisää..;)

 

Miksi kerron tämän? Siksi että halusin havainnollistaa että jokainen raskaus todella on erilainen. Ja siksi myös jokainen palautuminen on erilainen. Ja on turha kokea huonommuutta siitä että joku toinen jaksaa ja pystyy liikkumaan läpi raskauden. Hyvä hänelle. Mutta jos sinä et pysty, sinä et ole huono tai laiska, vaan äärettömän urhea nainen joka hienosti tekee parhaansa niillä voimavaroilla jotka on käytettävissä.

Minulla on synnytyksestä kolme kuukautta aikaa ja painan lähes kymmenen kiloa enemmän kuin ennen raskautta. Liikun mahdollisuuksien mukaan (Täältä löytyy kirjoitus aiheesta) ja syön melko hyvin ja monipuolisesti. Herkkuja syön välillä liikaa, mutta en ruoski itseäni siitä. Liikun siksi, että siitä tulee hyvä olo ja se ylläpitää terveyttä - toisin sanoen se tekee hyvää minulle. Syön monipuolisesti siksi että sekin tekee hyvää minulle. Mutta jos rupean suorittamaan liikuntaa tai tarkkailemaan kaikkia syömisiäni ja vahtimaan vaakaa, nämä asiat eivät enää teekään minulle hyvää vaan hallitsevat minua.


Miksi halusin kirjoittaa tästä aiheesta? Siksi että ympärilläni on todella paljon naisia, jotka kamppailevat näiden asioiden kanssa. Sydämeni murtuu kun joku teistä ihanista naisista katsoo itseään arvostellen, vähätellen ja jopa halveksien. 

http://www.livingalifeworthliving.com/images/easyblog_images/281/b2ap3_thumbnail_QuoteInnerBeauty.jpg

Toisinaan minäkin syyllistyn tuijottelemaan selluliittiani tai puristelemaan vatsamakkaroitani saunassa. Mutta sitten havahdun, ja ymmärrän miten päätöntä se on. Ja jos hylkään äänet joita tämä ulkonäkökeskeinen kehoa palvova maailma huutaa,  kuulenkin totuuden hiljaisen äänen joka sanoo minulle: "sinä olet kaunis, sinä riität". 

Tiesitkö, että sinäkin olet kaunis? Kaikessa vajavaisuudessamme me olemme ainutlaatuisia ja kauniita! Kuin lumihiutaleet, jokainen täysin erilainen ihanine yksityiskohtineen <3



Ihanaa viikonloppua sinä kaunis! <3

Rakkaudella,Marjo









Uuden vuoden kuulumisia

Heipä hei piiiiitkästä aikaa täältä blogin äärestä! Päätin ennen joulua että laitan kirjoittamisen tauolle vuodenvaihteeseen asti, mutta se...