Varastaako häpeä ilosi ja luovuutesi?

Tervehdys pitkästä aikaa. Viikko on jo vierähtänyt loppusuoralle Kuisma-myrskyn siivittämänä. Tämä viikko on mennyt pitkälti huilaillessa ja jalkaa parannellessa edelleen. Mutta nyt on ollut erityisellä tavalla aikaa keskittyä lasten kanssa kiirettömään oleiluun ja omille ajatuksille on jäänyt tilaa kun hoppua ei ole ollut minnekään. Muutamia ajatuksia on noussut sydämelle viime päivien aikana ja haluan teille pari ajatusta häpeästä ja luovuudesta jakaa.

Hulluna sieniin - sienet ovat lähiruokaa parhaimmillaan

Syödäänkö teillä sieniä?

Meillä todellakin syödään! Oletko huomannut että luonto on upeassa kukoistuksessa, ihania värejä siellä täällä ja sieniä ihan joka puolella? Nyt kun on satanut jonkun verran, ymmärrän sanonnan "kuin sieniä sateella" taas astetta paremmin. Niitä tuntuu olevan kaikkialla  : kantarelleja, voitatteja, karvarouskuja, mustarouskuja... Mistäkö tunnen nämä sienet? No jos ihan totta puhutaan, en minä tunnekaan. Mutta poikani kertovat minulle ja minä opin pikkuhiljaa. Kiitos rakkaalle miehelleni joka on opettanut lapset hyödyntämään metsän antimia ja nauttimaan lähiruoasta parhaimmillaan.

Yllättäviä kompastumisia

Hupsistakeikkaa, elämä on yllättäviä pysähdyksiä täynnä..

Ja joskus ne yllätykset voivat olla aika kivuliaitakin. Ne yllätykset saapuvat meidän elämään kun sitä vähiten odotamme, ja olemme kovaa vauhtia menossa eteenpäin tutuissa arkisissa kuvioissamme.

Kromihäät

9 vuotta naimisissa

Meillä oli keskiviikkona hääpäivä! Isovanhemmat tulivat poikien kanssa ja me pääsimme mieheni kanssa treffeille, ihanaa! Viime vuonna muistimme hääpäivämme pari päivää jälkikäteen ja juhlan kunniaksi haimme kebabit kotiin ;) Kuopus oli silloin kolme vuorokautta vanha, että se ehkä selittää tämän unohduksemme. Mutta tänä vuonna menimme ihan ravintolaan syömään ja sain upeita kukkia myös <3

Vauva on vauva hetken vain

Meillä ei ole enää vauvaa - meillä asuu jälleen taapero

Niin se vauvavuosi todellakin taas vierähti. Ovatko vuodet muuttuneet lyhyemmiksi? Vastahan me saimme käsivarsillemme ihmeteltäväksi uuden ihmisen. Niin kauniin, täydellisen ja vauvantuoksuisen lahjan. Pienen nyytin jonka silmistä loisti taivas ja ihossa tuoksui itse suloisuus.

Kastematojen kylpylä ja muita poikien ideoita

Voi pojat!

Tiedättekös, minä luulin aina saavani rauhallisen tyttölapsen. Kyllä - sellaisen pienen suloisen prinsessan joka leikkii nukeilla, barbeilla, tykkää pinkistä ja prinsessoista ja nauttii piirtämisestä ja mielikuvitusleikeistä itsekseen. Silleen kivan rauhallisesti. Ja hei, en siis oikeasti kuvittele että tytöt olisivat tällaisia, mutta minä jotenkin aina (silloin nuorempana) jostain syystä kuvittelin näin tapahtuvan. Ehkä siksi että minä olin melko pitkälti juuri sellainen lapsena. Ja kun siskoni sai aikoinaan tytön, ja minä vietin paljon aikaa tämän ihanan pienen prinsessan (nyt jo teiniprinsessa) kanssa, tämä minun harhakuvani minun tulevasta tytöstäni vahvistui. Vaan kuinkas kävikään?

Tanssin rytmiä ja pituushyppyä päälle

Mukavaa maanantaita!

Minä pääsin eilen tanssimaan iki-ihanan Katri Mäkisen johdolla. Joo-o, Katri oli pitämässä Latin dayta Lappeenrannassa ja minäpä ilmottauduin Katrin Latino show mix - tunnille. Minulla on ollut välissä monta tanssitonta vuotta, mutta nyt on tanssikärpänen puraissut ja päätin hypätä rohkeasti tanssin pyörteisiin. No mites siinä sitten kävikään? Noooh, enhän minä pysynyt mukana ollenkaan :D Mutta sepä ei haitannut mitään, tanssin iloa ei tunnilta puuttunut ja hiki virtasi vaikka olinkin menossa väärään suuntaan ja usein liian myöhään. Ai kamala että nauratti! Mutta Katripa olikin niin ihanan herttainen ja mukaansatempaava opettaja, että lähdin tunnilta hymyillen kotiin. Ja wau miten upealta Katrin liikehdintä näytti, tunnille kannatti osallistua jo ihan sen takia että pääsi katsomaan miten upeaa on tanssin taituruus. Kyllä kannatti osallistua. Ja hei, kylläpä taas nousi arvostus myös TTK- kisaajia kohtaan, huh. ;)

Sanoilla on valtava voima

Mukavaa viikonloppua mussukat! 

Viime päivinä on paljon uutisoitu koulukiusaamisesta. Osa jutuista on ollut niin rankkoja, että kyseessä ei ole ollut mikään kiusaaminen vaan vakava pahoinpitely. Moni on varmaan myös lukenut itsemurhaa miettineestä pahoin kiusatusta 9-vuotiaasta. Niin sydäntäsärkevän surullista. Kiusaamisasiat ovat toki pyörineet mielessäni ihan jo sen takia, että oma esikoiseni aloitti koulun kolme viikkoa sitten. Olemme paljon jutelleet  kotona kiusaamisesta ja sanojen merkityksestä, ja olen muistellut paljon myös omia muistojani kouluajoiltani. Sanoilla on todella valta tuhota.