Kromihäät

9 vuotta naimisissa

Meillä oli keskiviikkona hääpäivä! Isovanhemmat tulivat poikien kanssa ja me pääsimme mieheni kanssa treffeille, ihanaa! Viime vuonna muistimme hääpäivämme pari päivää jälkikäteen ja juhlan kunniaksi haimme kebabit kotiin ;) Kuopus oli silloin kolme vuorokautta vanha, että se ehkä selittää tämän unohduksemme. Mutta tänä vuonna menimme ihan ravintolaan syömään ja sain upeita kukkia myös <3

"Niin onnellinen oon, näin aina jatkukoon"

Onnemme siemen itää,

sun minä tahdon pitää.

Rakkaus kasvaa päivittäin,

olkoon ja käyköön näin.

Niin onnellinen oon,

näin aina jatkukoon.

Näin laulettiin meidän häävalssissa yhdeksän vuotta sitten. Paljon on mahtunut näihin vuosiin, jotka olemme saaneet yhdessä kokea. On ollut suuren suurta onnea mutta myös monenlaista kasvukipua ja opettelua puolin ja toisin, mutta kaiken keskellä on vaikuttanut armo ja rakkaus,  sitoutuminen ja kunnioitus, yhteinen alttarilla lausuttu lupaus : Tahdon! Ja niin totisesti tahdon. Tahdon ja valitsen juuri sinut rakkaani joka päivä! Niin myötä -kuin vastamäessä. Ja nyt kun katson taaksepäin ja tähän hetkeen, olen tänään moninverroin onnellisempi kuin yhdeksän vuotta sitten. Olen todella kiitollinen ja siunattu!

Onnen siemen on itänyt, ja itää kunhan sitä kastelee ja sen antaa kasvaa kaikessa rauhassa vaalien sitä kuin aarretta, joka se onkin. Tarvitaan otollinen maaperä joka on tarpeeksi pehmeä ja nöyrä muokattavaksi, sopiva määrä sadetta ja paistetta, jotta siemenestä kasvaa onni joka kestää myrskytkin. Koska myrskyjä, niitä tulee jokaisen eteen. Kasvakoon rakkaus siis yhä päivittäin <3

Mukavaa viikonloppua siulle!

Rakkaudella, Marjo

Ps. Meille tulikin yllättäen ihan vapaaviikonloppu. Onnistuin tekemään nilkallani kuperkeikan, ja nyt tuosta jalasta joku jänne on venähtänyt. Sillä ei nyt hetkeen jumppia ohjailla.. Ei sinällään  kyllä yllättävää kompurointia naiselta, joka on joskus onnistunut jättämään oman päänsä oven väliin ja kerran tanssitreeneissä potkaisin itseäni päähän.