Elämä ei ole pelkkää jätskikakkua

...Mutta joskus se on juuri sitä!

Ikä on vain numeroita, vai onko sittenkään?

Usein kuulee sanottavan, että ikä on vain numeroita. Olen myös itse käyttänyt tätä sanontaa, mutta viime aikoina olen  oikein pysähtynyt miettimään tätä. Onko ikä vain numeroita? Mitä pahaa on vanhenemisessa?

Äitiys ja vanhemmuus ei ole kilpailu

Äitiys. Äidiksi tuleminen. Se on kuulkaas melko mullistava asia. 

Minä tulin äidiksi melkein seitsemän vuotta sitten. Onko siitä tosiaan jo niin pitkä aika? Minä kun vasta opettelen tätä asiaa. Äitiyttä. Ja olenkin muka ollut äiti jo seitsemän vuotta. Samaa ihmetteli mieheni tässä eräs ilta. Onko hän tosiaan ollut isä jo monta vuotta, vaikka vastahan me tätä vanhemmuutta tässä opettelemme yhdessä.

Vanhemmuus on suunnattoman suuri vastuu. Joskus tuntuu että me taakoitumme siitä vastuusta liiaksi, yritämme olla parempia äitejä ja isejä, ja suoriutua tehtävästämme kunnialla läpi.. sen sijaan että keskittyisimme siihen mitä on tässä ja nyt, ja ihan yksinkertaisesti vain eläisimme.

Me äidit ainakin monesti olemme todella taitavia potemaan syyllisyyttä milloin mistäkin. Joskus aiheesta, joskus aiheetta, ja aivan liian paljon. Milloin syyllistyt siitä kun toiset käyttävät kestovaippoja, toiset tekevät kaikki ruuat itse, toiset ulkoilevat enemmän, toiset harrastavat enemmän, tai toiset osaavat ottaa rennommin kuin sinä. Syitä löytyy kyllä pilvin pimein. Voi miten turhaa se onkaan. Vertailemme itseämme toisiin, "parempiin kasvattajiin". Ja sosiaalisen median kautta voi saada niin helposti kuvan että toiset perheet ovat täydellisiä perheitä. 

Täydellisiä perheitä ei ole olemassa. Ihan oikeasti ei ole. 

Täydellisyydellä tässä kohtaa tarkoitan, että kukaan ei koskaan toimi väärin ja kaikki sujuu oppikirjan mukaan. Sitäpaitsi, minkä oppikirjan mukaan? Tähän vanhemmuuteen kun ei ole ohjekirjaa. Hyviä neuvoja ja vinkkejä kyllä on paljonkin. Mutta samat ohjeet eivät toimi jokaiselle. Tämä elämä kun on tarkoitettu elettäväksi. Ja kun sinä elät, niin samalla sinä opit. 

Meillä on ollut melkoisen haastava vuosi. Ihana ja haastava. Meidän esikoisemme aloitti syksyllä eskarin, toinen poikamme on kolme ( ne joilla on kolmevuotias uhmakas omasta takaa, tietävät että tämä ei edes selittelyjä kaipaa, huuuuuhhhuh ) ja meille syntyi vauva samoihin aikoihin eskarin alun kanssa. Melkoinen palapeli ollut tämä arki, ja voin kertoa että minä en kyllä todellakaan ole osannut aina olla kovinkaan rakentava enkä jaksanut sanoittaa lapselle jokaista tilannetta ja tunnetta, vaan olen kyllä itse vajonnut sinne samalle tasolle lasten kanssa. 

Vanhemmuus voi olla välillä todella pelottavaa, koska siinä joudumme väkisin kohtaamaan oman heikkoutemme ja voimattomuutemme.

Tiedän, että on paljon asioita joita joku toinen olisi osannut hoitaa paremmin kuin minä. Mutta siitä huolimatta tiedän, että minä olen paras äiti lapsilleni. Ja sinäkin olet paras äiti sinun lapsellesi. Kaikkine vahvuuksinemme ja heikkouksinemme me olemme parhaat vanhemmat lapsillemme. Emme täydellisiä, ihan vain ihmisiä. Ja joka päivä saamme oppia lisää. Kasvamme ja kehitymme vanhempina, mutta valmiita meistä ei tule koskaan. Meidän lapsemme eivät mene rikki siitä että he näkevät että äidit ja isät ovat ihmisiä. 

Me tarvitsemme paljon enemmän armoa ja vapautta tähän elämään ja vanhemmuuteen. 

Vapautta olla meitä itsejämme, ja vapautta opetella, kaatua ja nousta ylös. Vapautta iloiten elää omaa elämäämme ja seurata muita perheitä. Ei kilpaillen muita vastaan, vaan eläen, aistien ja oppien, eteenpäin kulkien. Rakastaen! Vanhemmuus ei ole taakka, vaan etuoikeus. Lapset ovat lahja, ja niin sinä kuin minäkin olemme mitä parhaimpia vanhempia lapsillemme. 

"Lapsi kasvaa parhaiten epätäydellisten vanhempien huomassa. -Jari Sinkkonen"

Tällainen muistutus oli avoimen päiväkodin seinällä. Ihanan armollinen totuus!! Mitä kauemmin olen äiti ollut, sitä enemmän huomaan miten epätäydellinen olen. Mutta tämä elämä on kasvamista, läpi elämän. Onneksi minä, epätäydellinen vanhempi saan levätä armossa. Minun parhaani riittää. Ja täydellinen Jumala on luvannut huolehtia lopusta, kun vain luovutan oman sotkun ja epätäydellisyyden sellaisenaan hänelle. 

Armoa hei rakkaat äidit ja iskät, vanhemmuus on todella haastavaa. Mutta ei se mitään, samassa veneessä ollaan kaikki!

Huh huh, ilta kun saapuu niin mehut on aika pois. Mutta hommaa riittää, ympäri vuorokauden.

Äitiys. Mikä merkillinen, kokonaisvaltainen asia. Täynnä mitä suurinta rakkautta iloa ja riemua, uhrautumista, turhautumista ja voimattomuutta. Oman heikkouden ja epätäydellisyyden kohtaamista. Ja aina, ihan aina, aivan valtava lahja ja siunaus. Äitiys ja vanhemmuus on vaikka mitä. Mutta kilpailu se ei ole! Ethän rakas vanhempi unohda sitä koskaan?

Iloa ja vapautta vanhemmuuteen!

Rakkaudella, Marjo

Uskalla olla sinä!

Oikein mukavaa maanantaita sinulle! Toivottavasti sinulla oli kiva viikonloppu. Täällä oli oikein mukava ja sopivan vauhdikas viikon lopetus. Paljon ihania, erityisiä hetkiä ja kohtaamisia.

Eräs koko viikon kohokohdista oli kun pääsin kaupungille viettämään laatuaikaa kummityttöni kanssa, josta on kuoriutunut aivan upea nuori nainen. Minä vietän arkeni neljän pojan (kyllä sen miehenikin sisällä asustaa ikuinen poika, ja hyvä niin) keskellä ainoana tyttönä, joten tällaiset tyttöjen omat hetket tulevat kovinkin tarpeeseen välillä <3

Meissä naisissa on suuri voimavara, kun nostamme ja rohkaisemme toisiamme. 

Olen viimeisen viikon aikana kohdannut valtavan määrän eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia naisia; perhepiirin naisia ja monia tuttuja ja tuntemattomiakin. Meillä on ollut kotiäititreffejä, naisten iltaa ja sitten vielä tuo viikon kruunaava tyttöjen päivä. 

Minä kohtaan normaalistikin arjessani paljon erilaisia naisia, ja miten mahtavaa se on että olemme niin erilaisia. Meillä on monenlaisia lahjoja, kykyjä ja persoonia. Meillä on myös jokaisella omat heikkoutemme ja vajavaisuutemme ja omat haavamme. Mutta kun me asetumme tukemaan toisiamme, voimme antaa oman osaamisemme ja vahvuutemme toisen hyväksi, ja samalla itse oppia paljon muilta.

Kuinka usein vertailemmekaan itseämme toisiin ja yritämme tulla joksikin muuksi kuin mitä olemme? 

Ei meidän ole tarkoitus olla toistemme kopioita. Eikä meidän ole tarkoitus kilpailla toisiamme vastaan. Kovin usein se toisen elämä, persoona, ulkonökö, ura tai mikä tahansa muu tuntuu niin kullanhohtoiselta. Mutta me olemme ihan jokainen vain ihmisiä, ja kukaan ei ole täydellinen, eikä kenenkään elämä täällä auringon alla ole täydellistä. Ihanaa se voi olla, ja runsasta. Mutta täydellistä ei koskaan. Ja ihan jokaisella on omat kamppailunsa, kipunsa ja epävarmuutensa.  Voimme oppia ja saada inspiraatiota toisiltamme, ja se on valtava rikkaus!

Uskallatko sinä olla sinä? Ethän yritä olla kukaan toinen, jookos? Koska sinä olet ihana ja ainutlaatuinen juuri sinuna!

Tuntuuko sinusta että  sinulla ei ole lahjoja tai osaamista? Tai että sinä et ole ainutlaatuinen? Minä voin kertoa että se ei ole totta. Sinun lahjasi ei välttämättä ole vielä näkyvissä, mutta sinussa se kuitenkin on asetettuna. Ehkä se on vielä siemen, joka vaatii sopivasti kastelua ja valoa, jotta se saa puhjeta esiin tuoden tähän maailmaan jotain ainutlaatuisen kaunista ja herkkää.  

Sinä olet ainutlaatuinen. Sinä olet sinä. Ole sitä rohkeasti!

"You are altogether beautiful, my love;

there is no flaw in you."

-Song of Solomon 4:7

Rakkaudella, Marjo

Rakkautta, naurua, kahvia

Tänään oli kiva päivä. Aamulla vietiin vanhin poika eskariin ja nautiskeltiin kevään valosta ja auringon lempeästä lämmöstä. Sen jälkeen isovanhemmat tulivat ulkoilemaan ja eväsretkeilemään pienempien poikien kanssa moneksi tunniksi ja sillä aikaa minä sain siivota aivan kaikessa rauhassa.

Olenko minä ainut jonka koti aina räjähtää kun vähän höllää otetta?

Aluksi meinasi pieni epätoivo iskeä, sillä en valehtele yhtään kun sanon että meillä piti ensin siivota, että mahtui edes siivoamaan.. Ehkä joku teistä voi samastua tähän, vai olenko minä ainut jonka koti aina räjähtää kun vähän höllää otetta? 

"Live life simply! "

Pääsin kuitenkin onneksi vauhtiin ja voi että minä nautin kun saan hiljaisessa kodissa siivota aivan yksin. En kaivannut edes musiikkia, kodin hiljaisuus oli musiikkia korvilleni!

Siivotun kodin kruunaavat aina tuoreet kukat. Minulla oli onneksi vielä synttärikimpusta jääneitä kukkia, jotka toivat ihanaa raikkautta ja väriä kevätkeittiöön. 

Kaapin kätköistä löysin myös rakkaalta ystävältäni saamani keittiöpyyhkeen jonka tekstiin kiteytyy jotain hyvin olennaista tässä elämässä : 

"This home runs on Love, laughter and cups of strong coffee."

Tuo pyyhe oli myös sopivan ruttuinen kuvastamaan tätä meidän arkea ;) Meidän hullunkurinen, ihana arki on välillä kovinkin ruttuista. Mutta se ei haittaa mitään, kun sen keskellä vaikuttaa rakkaus, joka saa aikaan sen että koti täyttyy ilolla ja naurulla. Kahvia tietenkään unohtamatta. Ja voi miten oli ihana saada mies ja lapset kotiin ja talo täyteen ääntä ja elämää. Ja uutta sotkua ;)

Iloa tulevaan päivään ja viikonloppuun!

Ps. Muistetaanhan pitää silmät ja aistit auki, että ehditään kokea mitä kaikkea kaunista meidän ympärillä on. 

Rakkaudella, Marjo

Pysähdy

Mukavaa maanantaita sinulle! Muutama ajatus on ollut sydämellä viikonlopun aikana, ja haluan näin viikon alkuun jakaa ne teille pureskeltavaksi.

Elämä on erityinen lahja ja ihme. Elämä on myös todella hauras. Me ihmiset niin mielellämme hallitsisimme kaikkea. Mutta elämä ei ole meidän käsissämme.

Olen joskus lukenut tarinan, jossa elämää verrattiin pankkiin, jossa on joka päivä tietty määrä rahaa. Ne rahat tuli käyttää saman päivän aikana kaikki, säästöön ei jäänyt mitään. Seuraavana aamuna oli taas sama määrä rahaa pankissa, mutta jos ne jätti käyttämättä niin rahat menivät hukkaan.

Miten käytämme nämä sekunnit, jotka hupenevat koko ajan huolimatta siitä käytämmekö niitä vai emme. Säästöön emme saa mitään. 

Tämä on oivallinen tarina ja niin totta. Joka aamu on uusi armo, uusi mahdollisuus, ja sama määrä sekunteja meidän elämämme pankissa. Miten käytämme nämä sekunnit, jotka hupenevat koko ajan huolimatta siitä käytämmekö niitä vai emme. Säästöön emme saa mitään. 

On tärkeää pysähtyä ja katsoa ympärilleen. On tärkeää nähdä, millä kaikella sinua on siunattu. On tärkeää pysähtyä, ja korjata suuntaa jos käytämme sekuntejamme turhuuteen. Tässä maailmassa on niin paljon turhaa, joka kuin salaa varastaa meidän sekuntejamme, iloamme ja elinvoimaamme. Niin paljon asioita jotka vievät aikaamme ja huomiotamme, ja saavat meidät voimaan huonosti. 

Tämä hetki merkitsee, koska se on ainut asia johon sinulla on valtaa. Sinun tämänhetkiset valintasi määrittävät seuraavaa hetkeä ja kaikkea tulevaa. 

Katso taaksesi, ja näe mistä olet tullut. Vaali ihania ja rakkaita muistoja ja ole niistä kiitollinen. On ihanaa unelmoida tulevasta, ja luottavaisin mielin astella kohti uutta. Mutta itse asiassa sinulla ei ole mitään muuta kuin tämä hetki. Tämä hetki merkitsee, koska se on ainut asia johon sinulla on valtaa. Sinun tämänhetkiset valintasi määrittävät seuraavaa hetkeä ja kaikkea tulevaa. Mitkä asiat sinä asetat tärkeimmäksi elämässäsi? Kuinka paljon hetkiä menetät käyttämällä aikaa asioihin jotka eivät oikeasti ole tärkeitä? Sinällään harmittomia asioita, mutta ne varastavat sinun aikasi ja huomiosi? Minä esimerkiksi käytän välillä aivan liikaa aikaa puhelimella. 

Pysähdy. Pysähdy jotta näet, missä olet. Puhelimen GPS hävittää välillä pilvisellä säällä signaalin jos olen vaikka juoksemassa. Signaali löytyy paremmin jos pysähdyn. Aivan samalla tavalla meidän on hyvä välillä pysähtyä ja tarkastaa missä olemme. Ja on hyvä tarkastella myös reittiä jota olemme kulkeneet. Välillä GPS on saanut jo pitkään huonoa signaalia ja piirtänyt epämääräistä kuviota. Silloin saattaa näyttää että olen juossut paljon todellista pidemmän matkan kun ohjelmaan on piirtynyt ylimääräisiä mutkia. Mutta kun tarkastelen juoksuohjelmaa lähemmin, huomaan että ne ylimääräiset metrit olivatkin vain silmänlumetta, höttöä millä ei ollutkaan mitään todellista arvoa kokonaismatkaan.

Perjantaina veimme esikoisen eskariin, ja keskimmäinen poika halusi ostaa donitseja. Minä en paljon vastustellut, koska miksipä ei? Meidännäköistä elämää. Meillä oli ihana herkutteluhetki ja kaiken lisäksi donitsit olivat maailman kauneimman värisiä: valkoista ja pinkkiä. (Eskarilainenkin sai omansa kun kotiutui viikonlopun viettoon)

Elämä on merkillinen juttu, täynnä erilaisia vaiheita. Helppoa elämä ei ole, siihen sisältyy paljon kipua ja surua, iloa ja riemua. Jokaisella omanlaisensa annos. Mutta elämä on aivan mahtavaa kun sen keskellä vaikuttaa täydellinen rakkaus, joka karkoittaa kaiken pelon! 

Pidetäänhän huolta että käytämme meille annetut sekunnit hyvin? Eläthän varmasti omaa elämääsi, etkä sellaista elämää mitä joku toinen ihminen sinulta odottaa? Nautitaan ja iloitaan kaikin aistein tästä päivästä.  Ann Voskampin sanoin: "Elä niinkuin olisit kuolevainen. Sillä sinä olet. Elä niinkuin sielusi olisi ikuinen. Sillä se on."

"Do not fear, for I have redeemed you; I have summoned you by name; you are mine. When you pass through the waters, I will be with you; and when you pass through the rivers, they will not sweep over you. When you walk through the fire, you will not be burned; the flames will not set you ablaze." Jes 43:2

Tehdään viisaita valintoja tänään, ja vaikutetaan niihin asioihin joihin voidaan. Ja ne asiat joihin meillä ei ole valtaa (ja niitä on paljon), jätetään luottavaisesti Jumalan käsiin.

Iloa ja keveyttä sinun viikkoosi! ❤

Rakkaudella, Marjo