Äitiys. Äidiksi tuleminen. Se on kuulkaas melko mullistava asia.
Minä tulin äidiksi melkein seitsemän vuotta sitten. Onko siitä tosiaan jo niin pitkä aika? Minä kun vasta opettelen tätä asiaa. Äitiyttä. Ja olenkin muka ollut äiti jo seitsemän vuotta. Samaa ihmetteli mieheni tässä eräs ilta. Onko hän tosiaan ollut isä jo monta vuotta, vaikka vastahan me tätä vanhemmuutta tässä opettelemme yhdessä.
Vanhemmuus on suunnattoman suuri vastuu. Joskus tuntuu että me taakoitumme siitä vastuusta liiaksi, yritämme olla parempia äitejä ja isejä, ja suoriutua tehtävästämme kunnialla läpi.. sen sijaan että keskittyisimme siihen mitä on tässä ja nyt, ja ihan yksinkertaisesti vain eläisimme.
Me äidit ainakin monesti olemme todella taitavia potemaan syyllisyyttä milloin mistäkin. Joskus aiheesta, joskus aiheetta, ja aivan liian paljon. Milloin syyllistyt siitä kun toiset käyttävät kestovaippoja, toiset tekevät kaikki ruuat itse, toiset ulkoilevat enemmän, toiset harrastavat enemmän, tai toiset osaavat ottaa rennommin kuin sinä. Syitä löytyy kyllä pilvin pimein. Voi miten turhaa se onkaan. Vertailemme itseämme toisiin, "parempiin kasvattajiin". Ja sosiaalisen median kautta voi saada niin helposti kuvan että toiset perheet ovat täydellisiä perheitä.
Me äidit ainakin monesti olemme todella taitavia potemaan syyllisyyttä milloin mistäkin. Joskus aiheesta, joskus aiheetta, ja aivan liian paljon. Milloin syyllistyt siitä kun toiset käyttävät kestovaippoja, toiset tekevät kaikki ruuat itse, toiset ulkoilevat enemmän, toiset harrastavat enemmän, tai toiset osaavat ottaa rennommin kuin sinä. Syitä löytyy kyllä pilvin pimein. Voi miten turhaa se onkaan. Vertailemme itseämme toisiin, "parempiin kasvattajiin". Ja sosiaalisen median kautta voi saada niin helposti kuvan että toiset perheet ovat täydellisiä perheitä.
Täydellisiä perheitä ei ole olemassa. Ihan oikeasti ei ole.
Täydellisyydellä tässä kohtaa tarkoitan, että kukaan ei koskaan toimi väärin ja kaikki sujuu oppikirjan mukaan. Sitäpaitsi, minkä oppikirjan mukaan? Tähän vanhemmuuteen kun ei ole ohjekirjaa. Hyviä neuvoja ja vinkkejä kyllä on paljonkin. Mutta samat ohjeet eivät toimi jokaiselle. Tämä elämä kun on tarkoitettu elettäväksi. Ja kun sinä elät, niin samalla sinä opit.
Meillä on ollut melkoisen haastava vuosi. Ihana ja haastava. Meidän esikoisemme aloitti syksyllä eskarin, toinen poikamme on kolme ( ne joilla on kolmevuotias uhmakas omasta takaa, tietävät että tämä ei edes selittelyjä kaipaa, huuuuuhhhuh ) ja meille syntyi vauva samoihin aikoihin eskarin alun kanssa. Melkoinen palapeli ollut tämä arki, ja voin kertoa että minä en kyllä todellakaan ole osannut aina olla kovinkaan rakentava enkä jaksanut sanoittaa lapselle jokaista tilannetta ja tunnetta, vaan olen kyllä itse vajonnut sinne samalle tasolle lasten kanssa.
Vanhemmuus voi olla välillä todella pelottavaa, koska siinä joudumme väkisin kohtaamaan oman heikkoutemme ja voimattomuutemme.
Tiedän, että on paljon asioita joita joku toinen olisi osannut hoitaa paremmin kuin minä. Mutta siitä huolimatta tiedän, että minä olen paras äiti lapsilleni. Ja sinäkin olet paras äiti sinun lapsellesi. Kaikkine vahvuuksinemme ja heikkouksinemme me olemme parhaat vanhemmat lapsillemme. Emme täydellisiä, ihan vain ihmisiä. Ja joka päivä saamme oppia lisää. Kasvamme ja kehitymme vanhempina, mutta valmiita meistä ei tule koskaan. Meidän lapsemme eivät mene rikki siitä että he näkevät että äidit ja isät ovat ihmisiä.
Täydellisyydellä tässä kohtaa tarkoitan, että kukaan ei koskaan toimi väärin ja kaikki sujuu oppikirjan mukaan. Sitäpaitsi, minkä oppikirjan mukaan? Tähän vanhemmuuteen kun ei ole ohjekirjaa. Hyviä neuvoja ja vinkkejä kyllä on paljonkin. Mutta samat ohjeet eivät toimi jokaiselle. Tämä elämä kun on tarkoitettu elettäväksi. Ja kun sinä elät, niin samalla sinä opit.
Meillä on ollut melkoisen haastava vuosi. Ihana ja haastava. Meidän esikoisemme aloitti syksyllä eskarin, toinen poikamme on kolme ( ne joilla on kolmevuotias uhmakas omasta takaa, tietävät että tämä ei edes selittelyjä kaipaa, huuuuuhhhuh ) ja meille syntyi vauva samoihin aikoihin eskarin alun kanssa. Melkoinen palapeli ollut tämä arki, ja voin kertoa että minä en kyllä todellakaan ole osannut aina olla kovinkaan rakentava enkä jaksanut sanoittaa lapselle jokaista tilannetta ja tunnetta, vaan olen kyllä itse vajonnut sinne samalle tasolle lasten kanssa.
Vanhemmuus voi olla välillä todella pelottavaa, koska siinä joudumme väkisin kohtaamaan oman heikkoutemme ja voimattomuutemme.
Tiedän, että on paljon asioita joita joku toinen olisi osannut hoitaa paremmin kuin minä. Mutta siitä huolimatta tiedän, että minä olen paras äiti lapsilleni. Ja sinäkin olet paras äiti sinun lapsellesi. Kaikkine vahvuuksinemme ja heikkouksinemme me olemme parhaat vanhemmat lapsillemme. Emme täydellisiä, ihan vain ihmisiä. Ja joka päivä saamme oppia lisää. Kasvamme ja kehitymme vanhempina, mutta valmiita meistä ei tule koskaan. Meidän lapsemme eivät mene rikki siitä että he näkevät että äidit ja isät ovat ihmisiä.
Me tarvitsemme paljon enemmän armoa ja vapautta tähän elämään ja vanhemmuuteen.
Vapautta olla meitä itsejämme, ja vapautta opetella, kaatua ja nousta ylös. Vapautta iloiten elää omaa elämäämme ja seurata muita perheitä. Ei kilpaillen muita vastaan, vaan eläen, aistien ja oppien, eteenpäin kulkien. Rakastaen! Vanhemmuus ei ole taakka, vaan etuoikeus. Lapset ovat lahja, ja niin sinä kuin minäkin olemme mitä parhaimpia vanhempia lapsillemme.
Vapautta olla meitä itsejämme, ja vapautta opetella, kaatua ja nousta ylös. Vapautta iloiten elää omaa elämäämme ja seurata muita perheitä. Ei kilpaillen muita vastaan, vaan eläen, aistien ja oppien, eteenpäin kulkien. Rakastaen! Vanhemmuus ei ole taakka, vaan etuoikeus. Lapset ovat lahja, ja niin sinä kuin minäkin olemme mitä parhaimpia vanhempia lapsillemme.
"Lapsi kasvaa parhaiten epätäydellisten vanhempien huomassa. -Jari Sinkkonen"
Tällainen muistutus oli avoimen päiväkodin seinällä. Ihanan armollinen totuus!! Mitä kauemmin olen äiti ollut, sitä enemmän huomaan miten epätäydellinen olen. Mutta tämä elämä on kasvamista, läpi elämän. Onneksi minä, epätäydellinen vanhempi saan levätä armossa. Minun parhaani riittää. Ja täydellinen Jumala on luvannut huolehtia lopusta, kun vain luovutan oman sotkun ja epätäydellisyyden sellaisenaan hänelle.
Armoa hei rakkaat äidit ja iskät, vanhemmuus on todella haastavaa. Mutta ei se mitään, samassa veneessä ollaan kaikki!
Armoa hei rakkaat äidit ja iskät, vanhemmuus on todella haastavaa. Mutta ei se mitään, samassa veneessä ollaan kaikki!
Huh huh, ilta kun saapuu niin mehut on aika pois. Mutta hommaa riittää, ympäri vuorokauden.
Äitiys. Mikä merkillinen, kokonaisvaltainen asia. Täynnä mitä suurinta rakkautta iloa ja riemua, uhrautumista, turhautumista ja voimattomuutta. Oman heikkouden ja epätäydellisyyden kohtaamista. Ja aina, ihan aina, aivan valtava lahja ja siunaus. Äitiys ja vanhemmuus on vaikka mitä. Mutta kilpailu se ei ole! Ethän rakas vanhempi unohda sitä koskaan?
Iloa ja vapautta vanhemmuuteen!
Rakkaudella, Marjo
♥♥ Hyvin sanottu indeed! :)
VastaaPoistaKiitos! ❤❤❤
Poista