Arjen helmiä

Mitä jos juhlisit useammin?

Juhlat ovat ihania. Minä rakastan juhlia. On mahtavaa saada juhlia elämän eri etappeja oli ne sitten synttäreitä, valmistujaisia, vauvajuhlia, mitä vain! Mielestäni ihmiset juhlivat liian vähän. Enkä nyt tarkoita mitään "viikonloppujuhlimista", vaan ihan oikeita juhlia. Elämässä on paljon juhlimisen aiheita, miksi me suomalaiset arastelemme juhlia? Mitäs jos seuraavan kerran kun onnistut hyvin jossain projektissa, koulutehtävässä, harrastuksessa, tai vaikka äitiydessä (kyllä, sinä onnistut varmasti usein, miksi tuijotat vain epäonnistumisia?), leipoisitkin kakun ja pyytäisit ystäviä juhlimaan kahvin ja kakun ääreen? Olisiko ihan mahdoton ajatus?

Keskikesän juhlaa

Hyvää juhannusta teille rakkaat blogin lukijat! 

Miten siellä on keskikesän juhlaa vietetty? Onko sinulla yleensä suuria juhannussuunnitelmia ja perinteitä? Te ketkä blogia olette seuranneet tai tunnette minut, tiedättekin että minä pidän simppeleistä jutuista. Mitä vähemmän hypetystä ja suunnittelua, sen parempi minulle. Minä vietin ison osan juhannuksesta siivoten kotona yksin. Ja se oli tiedättekös juhlaa miltei parhaimmillaan. Ihan oikeasti! :)

Toukokuun kesäillat

Ollaan vasta toukokuun puolessa välissä, mutta meillä on kesä kukkeimmillaan!

Kesä tuli niin yllättäen, että meillä on vielä eteisessä rukkasia, lapasia ja kaulaliinoja. Ja löytyypä sieltä yksi talvitakkikin, jonka taskusta löysin pyörän avaimen 10 minuuttia liian myöhään kun olisin jumppaan pyöräillyt maanantaina. No ei se mitään, kävinkin sitten juoksemassa pienen lenkin, ja se oli ihanaa!

Meillä on hellettä piisannut nyt monta päivää, ja voi pojat että olemme näistä päivistä nauttineet. Miten HELPPOA lasten kanssa, kun vaatteita ei tarvita juuri lainkaan ja sisällä ei tarvitse käydä kuin vessassa ja syömässä, jos sitäkään ;) Tämä valo, lämpö ja kauneus on kuin palkinto pitkän ja rankan talven jälkeen. 

Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.  Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.  Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

Korkea veisu 2:11‭-‬13 FB38

Eilen eskarilaista kotiinhakiessa koulun ikkunasta raikui lasten laulamana Suvivirsi. Ilmassa on aivan huumaava tuoksu, ja lintujen konsertti on jotain aivan käsittämättömän upeaa ja kaunista. Nämä hetket ovat kuin maistiaisia taivaasta, ja hoitavat mieltä sekä kehoa. 

Ilmassa on aivan huumaava tuoksu, ja lintujen konsertti on jotain aivan käsittämättömän upeaa ja kaunista. 

Yksi kesän parhaita puolia on helpot lähdöt. Eskarilainen halusi lähteä eilen illalla ongelle. Isänsä tuumasi että no mikä ettei, otettiin vaihtovaatteet mukaan ja hypättiin autoon. Haettiin kaupasta makkarat mukaan ja ajettiin isoisäni mökille, jonne on vain parinkymmenen minuutin matka.

Tiedättekös, on kuin onkin lottovoitto syntyä Suomeen!

Kalaa ei tullut tällä kertaa. Kotimatkalla pysähdyttiin vanhempieni luokse grillaamaan ja iltapesuille, jotta lapset saivat käydä autoon nukkumaan kotimatkalla. Ainut vaan, että kukaan heistä ei tietenkään käynyt ;) 

Iloa ja aurinkoa siun päivään!

Rakkaudella,

Marjo

Kiitos äiti!

Haluan toivottaa ihanaa äitienpäivää ihan jokaiselle äidille siellä ruudun takana!

Minulla on elämässäni monia upeita naisia - äitejä joilta olen saanut oppia ja tukea, apua ja neuvoja. Oma äiti, anoppi, ja ystävät. Te teette upeaa työtä, kiitos! <3

Minä ajattelin näin äitienpäivän kunniaksi kirjoittaa tällä kertaa kiitoskirjeen omalle rakkaalle äidilleni, joka todennäköisesti tämänkin tekstin lukee. Kiitos myös siitä äiti ;) Haastan myös sinut tekemään kiitoskirjeen omalle äidillesi. Se voisi olla ihana yllätys näin äitienpäivänä!

Kuvassa mieheltäni yllätyksenä saamani ihanat ruusut. Kuinka ollakaan, ne sattuu olemaan äitini lempikukkia - keltaiset ruusut.

Rakas äiti,

Ensinäkin, ihana kun sinä olet olemassa!

En oikein tiedä edes mistä alkaisin. Siksi kirjoittelen mitä nyt ensimmäisenä mieleeni tulee kun ajattelen sinua, ja tästä kirjeestä tulee puuttumaan moni asia. Mutta lupaan kertoa ne sinulle aina kun ne mieleen putkahtelee.

Useimmiten kutsun sinua mummiksi, sillä sinä olet lastemme mahtava mummi. Mutta tiedäthän sinä sen, että minulle sinä olet ja tulet aina olemaan äiti.

Sinä rakas äiti, olet oman äitisi menettänyt aivan liian varhain. Olit vasta lapsi silloin. En ole koskaan äitiäisi tavannut, mutta tiedän sinussa olevan paljon häntä. Olethan hänestä minulle aina paljon kertonut. Sinun äitisi olisi sinusta todella ylpeä! 

Kun mietin lapsuuttani ja sinua, mieleeni tulee ensimmäisenä sinä keittiössä hyräilemässä. Sinä usein hyräilit kotitöitä tehdessäsi. Se tuntui hyvältä, siitä tiesi että kaikki on hyvin ja äiti on hyvällä tuulella. Olet kertonut, että sinun äitisikin usein hyräili. Ja tiedätkös, minäkin usein hyräilen.

Kiitos äiti, kun olet ollut niin lämmin ja rakastava, huolehtiva äiti jonka sylissä on aina ollut tilaa. Sinun lähelläsi on ollut aina turvallista olla. Sinun lempeytesi loistaa ja luo valtavaa valoa kasvoillesi. Sinun sydämesi on täynnä äidillistä rakkautta, jota jokainen lapsenlapsesikin on päässyt nauttimaan.

Kiitos että hieroit aina jalkojani kun niissä oli kasvukipuja,vaikka keskellä yötä, silitit aina kun olin kipeä ja toit pilkottuja hedelmiä kun sairastin.  Lohdutit kun itkin. Miten sinä aina löysitkin oikeat sanat? 

Kiitos että rukoilit iltarukouksen ja peittelit, halasit ja suukotit.

Kiitos että hassuttelit ja leikit kuurupiiloa, piirsit ja keksit hauskoja ideoita. Olit läsnä.  Sinä laskit mäkeä talvisin ja kesäisin uit meidän kanssamme mökillä, ja saunoit tuntitolkulla. Sinulla on ihmeellinen kyky ymmärtää lapsia, ja heittäytyä asioihin mukaan lapsen lailla.

Opetit myös itsemäisyyttä meille lapsille, ja meidän oli turvallista tehdä asioita yksin tietäen että sinä olet aina läsnä jos tarvitsemme apua.

Kiitos että leivoit paljon, ja sain usein vielä koulustakin tulla pullantuoksuiseen kotiin. 

Kiitos että luit minulle paljon, ja lainasit minulle usein kirjoja kirjastosta. Oi miten rakastinkaan lukemista ja yhteisiä lukuhetkiämme! 

Ja ne barbien vaatteet! Kenenkään toisen barbeilla ei ollut yhtä upeita iltapukuja kuin ne sinun tekemäsi.

Sinä olet ollut loistava kuuntelija, ja ymmärtäväinen äiti. Jopa silloin kun minä kävin teini-iän vaikeimpia kapinahetkiä läpi, sinä ymmärsit. Silloin kun minä en näyttänyt ulospäin mitään tunnetta, mutta sisällä oli repivä tuska, sinä tulit ja halasit. Ja se sulatti sydämeni ja sai minun kuoreni murtumaan.

Sinä olet saanut minut aina nauramaan. Surunkin keskellä sinä olet löytänyt jotain, joka on saanut itkun tuhrimat kasvot kääntymään nauruun. Sinulla oli kyky nostaa kaikki maailman murheet hartioiltani. 

Minä en olisi minä ilman sinua, äiti. Sinun seurassasi on aina ollut helppo olla, elää ja unelmoida. Ja sinä olet aina uskonut minuun.

Kiitos miten olet aina auttanut ja palvellut, täydellä sydämellä. Voi äiti-rakas, ihanaa että olit kotiäitinä niin monta vuotta! Joskus olet ehkä miettinyt että kukaan ei arvosta sitä valtavaa panosta jonka sinä olet lapsillesi antanut. Mutta minun mielestäni sinä ansaitsisit mitalin!

Ja äiti, sinä olet edelleen yksi kauneimmista naisista jonka olen koskaan tavannut. Olet valtava siunaus ja Jumalan lahja. Minä ihailen sinua! <3

Ps. Ihana sika sie oot ;)

Hyvää äitienpäivää äiti!

Rakkaudella, Marjo

Rakkautta, naurua, kahvia

Tänään oli kiva päivä. Aamulla vietiin vanhin poika eskariin ja nautiskeltiin kevään valosta ja auringon lempeästä lämmöstä. Sen jälkeen isovanhemmat tulivat ulkoilemaan ja eväsretkeilemään pienempien poikien kanssa moneksi tunniksi ja sillä aikaa minä sain siivota aivan kaikessa rauhassa.

Olenko minä ainut jonka koti aina räjähtää kun vähän höllää otetta?

Aluksi meinasi pieni epätoivo iskeä, sillä en valehtele yhtään kun sanon että meillä piti ensin siivota, että mahtui edes siivoamaan.. Ehkä joku teistä voi samastua tähän, vai olenko minä ainut jonka koti aina räjähtää kun vähän höllää otetta? 

"Live life simply! "

Pääsin kuitenkin onneksi vauhtiin ja voi että minä nautin kun saan hiljaisessa kodissa siivota aivan yksin. En kaivannut edes musiikkia, kodin hiljaisuus oli musiikkia korvilleni!

Siivotun kodin kruunaavat aina tuoreet kukat. Minulla oli onneksi vielä synttärikimpusta jääneitä kukkia, jotka toivat ihanaa raikkautta ja väriä kevätkeittiöön. 

Kaapin kätköistä löysin myös rakkaalta ystävältäni saamani keittiöpyyhkeen jonka tekstiin kiteytyy jotain hyvin olennaista tässä elämässä : 

"This home runs on Love, laughter and cups of strong coffee."

Tuo pyyhe oli myös sopivan ruttuinen kuvastamaan tätä meidän arkea ;) Meidän hullunkurinen, ihana arki on välillä kovinkin ruttuista. Mutta se ei haittaa mitään, kun sen keskellä vaikuttaa rakkaus, joka saa aikaan sen että koti täyttyy ilolla ja naurulla. Kahvia tietenkään unohtamatta. Ja voi miten oli ihana saada mies ja lapset kotiin ja talo täyteen ääntä ja elämää. Ja uutta sotkua ;)

Iloa tulevaan päivään ja viikonloppuun!

Ps. Muistetaanhan pitää silmät ja aistit auki, että ehditään kokea mitä kaikkea kaunista meidän ympärillä on. 

Rakkaudella, Marjo

Pysähdy

Mukavaa maanantaita sinulle! Muutama ajatus on ollut sydämellä viikonlopun aikana, ja haluan näin viikon alkuun jakaa ne teille pureskeltavaksi.

Elämä on erityinen lahja ja ihme. Elämä on myös todella hauras. Me ihmiset niin mielellämme hallitsisimme kaikkea. Mutta elämä ei ole meidän käsissämme.

Olen joskus lukenut tarinan, jossa elämää verrattiin pankkiin, jossa on joka päivä tietty määrä rahaa. Ne rahat tuli käyttää saman päivän aikana kaikki, säästöön ei jäänyt mitään. Seuraavana aamuna oli taas sama määrä rahaa pankissa, mutta jos ne jätti käyttämättä niin rahat menivät hukkaan.

Miten käytämme nämä sekunnit, jotka hupenevat koko ajan huolimatta siitä käytämmekö niitä vai emme. Säästöön emme saa mitään. 

Tämä on oivallinen tarina ja niin totta. Joka aamu on uusi armo, uusi mahdollisuus, ja sama määrä sekunteja meidän elämämme pankissa. Miten käytämme nämä sekunnit, jotka hupenevat koko ajan huolimatta siitä käytämmekö niitä vai emme. Säästöön emme saa mitään. 

On tärkeää pysähtyä ja katsoa ympärilleen. On tärkeää nähdä, millä kaikella sinua on siunattu. On tärkeää pysähtyä, ja korjata suuntaa jos käytämme sekuntejamme turhuuteen. Tässä maailmassa on niin paljon turhaa, joka kuin salaa varastaa meidän sekuntejamme, iloamme ja elinvoimaamme. Niin paljon asioita jotka vievät aikaamme ja huomiotamme, ja saavat meidät voimaan huonosti. 

Tämä hetki merkitsee, koska se on ainut asia johon sinulla on valtaa. Sinun tämänhetkiset valintasi määrittävät seuraavaa hetkeä ja kaikkea tulevaa. 

Katso taaksesi, ja näe mistä olet tullut. Vaali ihania ja rakkaita muistoja ja ole niistä kiitollinen. On ihanaa unelmoida tulevasta, ja luottavaisin mielin astella kohti uutta. Mutta itse asiassa sinulla ei ole mitään muuta kuin tämä hetki. Tämä hetki merkitsee, koska se on ainut asia johon sinulla on valtaa. Sinun tämänhetkiset valintasi määrittävät seuraavaa hetkeä ja kaikkea tulevaa. Mitkä asiat sinä asetat tärkeimmäksi elämässäsi? Kuinka paljon hetkiä menetät käyttämällä aikaa asioihin jotka eivät oikeasti ole tärkeitä? Sinällään harmittomia asioita, mutta ne varastavat sinun aikasi ja huomiosi? Minä esimerkiksi käytän välillä aivan liikaa aikaa puhelimella. 

Pysähdy. Pysähdy jotta näet, missä olet. Puhelimen GPS hävittää välillä pilvisellä säällä signaalin jos olen vaikka juoksemassa. Signaali löytyy paremmin jos pysähdyn. Aivan samalla tavalla meidän on hyvä välillä pysähtyä ja tarkastaa missä olemme. Ja on hyvä tarkastella myös reittiä jota olemme kulkeneet. Välillä GPS on saanut jo pitkään huonoa signaalia ja piirtänyt epämääräistä kuviota. Silloin saattaa näyttää että olen juossut paljon todellista pidemmän matkan kun ohjelmaan on piirtynyt ylimääräisiä mutkia. Mutta kun tarkastelen juoksuohjelmaa lähemmin, huomaan että ne ylimääräiset metrit olivatkin vain silmänlumetta, höttöä millä ei ollutkaan mitään todellista arvoa kokonaismatkaan.

Perjantaina veimme esikoisen eskariin, ja keskimmäinen poika halusi ostaa donitseja. Minä en paljon vastustellut, koska miksipä ei? Meidännäköistä elämää. Meillä oli ihana herkutteluhetki ja kaiken lisäksi donitsit olivat maailman kauneimman värisiä: valkoista ja pinkkiä. (Eskarilainenkin sai omansa kun kotiutui viikonlopun viettoon)

Elämä on merkillinen juttu, täynnä erilaisia vaiheita. Helppoa elämä ei ole, siihen sisältyy paljon kipua ja surua, iloa ja riemua. Jokaisella omanlaisensa annos. Mutta elämä on aivan mahtavaa kun sen keskellä vaikuttaa täydellinen rakkaus, joka karkoittaa kaiken pelon! 

Pidetäänhän huolta että käytämme meille annetut sekunnit hyvin? Eläthän varmasti omaa elämääsi, etkä sellaista elämää mitä joku toinen ihminen sinulta odottaa? Nautitaan ja iloitaan kaikin aistein tästä päivästä.  Ann Voskampin sanoin: "Elä niinkuin olisit kuolevainen. Sillä sinä olet. Elä niinkuin sielusi olisi ikuinen. Sillä se on."

"Do not fear, for I have redeemed you; I have summoned you by name; you are mine. When you pass through the waters, I will be with you; and when you pass through the rivers, they will not sweep over you. When you walk through the fire, you will not be burned; the flames will not set you ablaze." Jes 43:2

Tehdään viisaita valintoja tänään, ja vaikutetaan niihin asioihin joihin voidaan. Ja ne asiat joihin meillä ei ole valtaa (ja niitä on paljon), jätetään luottavaisesti Jumalan käsiin.

Iloa ja keveyttä sinun viikkoosi! ❤

Rakkaudella, Marjo

Pienet, kauniit hetket - suuret, ihanat muistot!

Puhun usein pienten hetkien merkityksestä elämässä. Lasten kanssa ollessa tulee timanttisia hetkiä jatkuvasti, ja onneksi niin, sillä onhan tämä äitiys melkoisen vaativaa hommaa 24/7. Kolmen alle kouluikäisen pojan äitinä toki kaipaan myös omaa aikaa ja omia hetkiä, mutta minulle ne tarkoittavat pääasiassa hyvin pieniä ja yksinkertaisia asioita. Tavallisen elämän keskellä on miljoonia pieniä ja kauniita hetkiä. Nämä tavallisen arjen siunaukset voivat helposti mennä meiltä ohi jos aina tavoittelemme jotain suurta ja ihmeellistä. 

Elämähän itse asiassa koostuu pienistä hetkistä. Usein kun olen väsynyt valvomisesta tai muuten vain kuormittunut, saan heittäytyä luottamukseen että hetki kerrallaan eteenpäin. Voima tulee kyllä kaikkeen mihin tarvitsen, kunhan en yritä suorittaa ja suoriutua kaikesta, vaan luotan. Viisas ystäväni on sanonut että aamulla ei tarvitse tietää, miten iltaan asti pärjää. Se on niin totta! Meillä on vain tämä hetki, ja jokainen päivä on lahja ja uusi mahdollisuus. <3

Näistä arjen keskeltä löytyvistä kauniista hetkistä voisi kirjoittaa kirjan! Mutta tähän hetkeen mieleeni nousi kaksi lähiaikojen erityistä hetkeä.

Alkuvuodesta sairastelimme koko perhe todella paljon ja rajusti. Olin valvonut lukemattomia öitä, ja tuntui että tarvitsen vähintään viikon loman. Meille mieheni kanssa järjestyi parin tunnin yhteinen hetki kun saimme pojille hoitajan. Menimme syömään ravintolaan, ja meistä molemmista tuntui kuin olisimme olleet ainakin kokonaisen päivän pois kotoa. Se oli ihanaa ja virvoittavaa ja juuri sitä mitä siihen hetkeen tarvitsimme ja kaipasimme. 

Toinen pieni hetki liittyy eiliseen. Minulla oli synttärit, ja eräs tärkeä ystäväni jota en ollut nähnyt pitkään aikaan, tuli aivan yllättäen käymään meillä. Hän oli ostanut minulle ihanan lahjan ja ilmestyi oven taakse. Se oli erityinen yllätys ja juuri sitä mitä siihen hetkeen kaipasin ja koin olevani erityinen! :) <3

Minkälaisia erityisiä hetkiä sinulla on ollut viime päivinä? 

Iloa sinun päivääsi! 

<3: Marjo

Uuden vuoden kuulumisia

Heipä hei piiiiitkästä aikaa täältä blogin äärestä! Päätin ennen joulua että laitan kirjoittamisen tauolle vuodenvaihteeseen asti, mutta se tauko vähän vierähti. Mutta täällä ollaan taas! :)

Väliin on mahtunut joulua, uudenvuoden viettoa, lomalta paluuta, flunssan selätystä ja 3-vuotissynttäreitä. Arjen käynnistyminen otti yllättävän koville parin viikon tauon jälkeen, mutta nyt tuntuu taas oikein mukavalta tämä meidän vauhdikas arki.

Uudenvuoden hohtotikkuja, löytyi Lidlistä. En tiedä oliko äiti vai pojat enemmän innoissaan näistä. Elämä on valtavan rikasta kun muistaa katsoa sitä välillä lapsen silmin.

Lauantaina vietimme keskimmäisen pojan synttärijuhlia. Päivä oli touhukas, täynnä iloa ja huisketta. Kyllä hän oli ylpeä täyttäessään niin hirveän paljon kuin kolme vuotta! <3

 

Kodissa teimme pikaehostuksen ja imuroinnin juhlia varten. Hienosti onnistuimme piilottelemaan tavaroita että saimme siisteyden illuusion aikaan ;) Juttelin tuossa eräs päivä ystävieni kanssa tästä kodin kaaoksesta, joka tuntuu vallitsevan hyvin monessa lapsiperheessä, että tuskin kukaan meistä harmittelee kun lapset ovat isompia että voi harmi kun meillä ei silloin viisi vuotta sitten ollut siisti koti tai voi harmi kun emme silloin vuosia sitten käyttäneet enemmän aikaa sisustamiseen. Kyllä niihin asioihin kerkeää keskittymään ihan tarpeeksi myöhemminkin! Teen parhaani tässä hetkessä, niillä voimavaroilla mitä on käytettävissä ja se riittää. 

Tänään pääsin todella pitkästä aikaa juoksemaan. Edellisestä juoksusta on aikaa yli vuosi. Raskaana ollessa en pystynyt tällä kertaa juoksemaan ollenkaan, ja synnytyksen jälkeen tein itselleni lupauksen että lähden varovasti kokeilemaan juoksua vasta vuodenvaihteen jälkeen. Halusin antaa keholleni tarpeeksi aikaa palautua ennen kuin kokeilisin rakasta harrastustani uudelleen. 

Tänään oli siis se hetki jota olen hartaudella odottanut, ja arvatkaapa miltä se tuntui? No aivan mahtavalta! Hyvää kannatti odottaa. En juossut kuin vajaa kolme kilsaa (koska olin päättänyt että pari kilsaa riittää ekalla kerralla), ja vauhti oli hyvin maltillinen. Tosin meinasin lähteä liian lujaa monta kertaa, koska se nyt vaan on niin älyttömän kivaa. Voi että, talvijuoksu on ihanaa!!! Ja kaikista hassua oli, että se tuntui kuin olisin ollut vasta viime viikolla juoksemassa. 

Tällaisia kuulumisia tänne kuuluu, näin päällisin puolin lyhyesti. Vuosi on vaihtunut ja kevättä kohti mennään. Kohti valoa ja kohti taas jotain uutta. Uudenvuoden aattona katselin leikkiviä poikia pihalla, samalla rattaita työnnellen ja purskahdin itkuun. Itkin onnesta ja kiitollisuudesta. Tuntui siltä että pakahdun siihen sanoinkuvaamattomaan kiitollisuuteen ja rakkauteen miestäni, lapsiani ja Jumalaa kohtaan. Sanoin miehelleni, että onpa jännä juttu, tasan vuosi taaksepäin ja meillä ei ollut aavistustakaan että saisimme uuden perheenjäsenen. Ja nyt on vuosi mennyt ja tässä sitä ollaan. Mitähän kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan?

Muistetaan unelmoida!

"And yet, after all that life brings me, I know of only one thing that is for certain and it is that God is still faithful."

Ihanaa tätä vuotta ja iloa ja voimia tulevaan viikkoon!

<3: Marjo

Pienet suuret ilonaiheet

Pienet asiat saavat minut hyvälle tuulelle. Olen pienten yksityiskohtien ja yksinkertaisten asioiden nautiskelija. Pienet hengähdyshetket saavat minut piristymään ja jaksamaan hektisen,mutta antoisan arjen myllerryksessä. Pienet yksityiskohdat ilahduttavat sydämeni, ja pienet yllätykset ovat parhautta. Kuten esimerkiksi viikonloppuna kun rakkaani yllätti minut pistaasijäätelöllä :D Eräs tällainen pieni yksityiskohta ja asia, josta iloitsen kerta toisensa jälkeen, on puulämmitteinen sauna! Oi kuinka se saakin minut iloiseksi ja olen todella onnellinen että meillä kotona on takka ja puusauna.

Ei ole puukiukaan löylyä voittanutta! Elävä tuli on valtavan kaunis katsella, sen lämpö on lumoavaa ja rakastan myös puun tuoksua. Tämä on minulle todellakin luksusta arjen keskellä. Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa juoksemaan kirpeään pakkassäähän auraamattomille teille! Rakastan juosta talvella, melkein jopa enemmän kuin kesällä. Talvijuoksu yhdistettynä puusaunan lämpöön on aivan mahtavaa! Ja siihen päälle vielä hieman (tai ehkä aika paljon) pistaasijäätelöä kun lapset nukkuivat. Tämä on luksusta minulle. Mikä on sinun pieni luksuksesi arjen keskellä?

Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa ja uutta viikkoa! Nautitaan tänäänkin pienistä ja yksinkertaisista asioista niiden isojen lisäksi. Pidetään huolta rakkaistamme ja ollaan kiitollisia jokaisesta pienestäkin hetkestä jonka saamme heidän kanssaan jakaa. <3