Hyvää juhannusta teille rakkaat blogin lukijat!
Miten siellä on keskikesän juhlaa vietetty? Onko sinulla yleensä suuria juhannussuunnitelmia ja perinteitä? Te ketkä blogia olette seuranneet tai tunnette minut, tiedättekin että minä pidän simppeleistä jutuista. Mitä vähemmän hypetystä ja suunnittelua, sen parempi minulle. Minä vietin ison osan juhannuksesta siivoten kotona yksin. Ja se oli tiedättekös juhlaa miltei parhaimmillaan. Ihan oikeasti! :)
Passitin mieheni ja kaikki pojat heti aamusta omille menoilleen, että pääsin rauhassa siivoamaan kotia. Ja kyllä sitä siivoamista taas riittikin. Tiesin että pojilla on myös kiva päivä isovanhemmilla ja Tivolissa. Enpä olisi vuosia sitten ennen lapsia uskonut että minun käsitykseni unelmajuhannuksesta on yksin kotona siivoten :D Mutta ei se juhannus sentään ihan pelkästään siinä ollut. Iltapäivällä pojat tulivat hakemaan minua ja suuntasimme mökille syömään, (voi mahdoton että söin paljon, en nimittäin ollut ehtinyt siivotessa edes miettimään ruokaa) saunomaan ja nautiskelemaan hyvästä seurasta.
"Koe seikkailut
matkoja taita
Näe vehreitä marjamaita
Maut maista ja ääniä kuule
Ota selvää
älä vain luule
Koe villisti
elämän retki
elä jokainen,
jokainen hetki."
Äitini oli tehnyt jokaiselle pojallekin oman saunavastan <3
Pojilla oli ollut ihana päivä isänsä ja isovanhempien kanssa Tivolissa. Ja päivän lopetuskaan ei olisi voinut olla parempi. Tosin vanhin poika saunoi vähän liikaa ja uuvahti, mutta toipui onneksi koettelemuksesta ;) Liikutuin kun katselin mökkeileviä poikia touhuissaan, ja minun pappani (mökki on hänen) katseli myös hymyillen lasten puuhia. Pienin poika oli viettämässä ensimmäistä juhannustaan mökillä. Muistelin oman lapsuuteni juhannuksia samaisesta paikasta. Silloin oli mummonikin paikalla, nyt enää pappani yksin. Ymmärsin taas kerran mikä rikkaus on, että meidän lapsillamme on omien isovanhempien lisäksi myös isopappa.
Meillä oli yksinkertaisen ihana päivä, ja oli kiva palata siistiin ja puhtaaseen kotiin. Minä heitin myös talviturkin! En ollut uinut kahteen vuoteen. Äitini ja siskontyttöni rohkaisemana pulahdin, ja voin kertoa että se oli KYLMÄÄ!!! Mutta sen jälkeen oli hyvä olo. Ehkä uskaltaudun tänä kesänä uudestaankin. Ehkä ;)
Iloa siun päivään!
Rakkaudella, Marjo
Ei kommentteja