Nyt on mieheni ensimmäinen lomapätkä ohi, ja olemme palailleet pikkuhiljaa loman jälkeiseen arkeen. Tuttuun, mutta erilaiseen, sillä esikoinenkin on nyt eskarin päätyttyä kotona kaikki päivät. Miltäs se arki nyt sitten tuntuu, ihanaa vai kamalaa?
Ollaanko rehellisiä?
No jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin arki on tuntunut loman jälkeen ajoittain aivan ylivoimaisen kamalalta ja työläältä, väsyttävältä ja siltä että tulen hulluksi etenkin keskimmäisen pojan kanssa joka painelee aamusta iltaan äidin " isoa punaista äläpainatästätaiäitiräjähtää-nappia." Ja voi pojat että olen kuohunut ja käyttäytynyt kuin kolmevuotias. Kyllä. Esikoinenkin ihmetteli että miten äidistä edes lähtee tuollainen ääni. Mutta ei se haittaa, tiedätkös miksi?
Se ei ole koko totuus
Kuten sanoin, arki on ajoittain ollut juuri tuota yllä kertomaani. Ja viime päivinä on tuntunut että aivan jatkuvasti on jotain. Mutta siitä huolimatta näihin päiviin on mahtunut lukemattomia pieniä helmihetkiä. Se on aivan yhtä totta kuin tuo kertomani kaaos ja tunteiden sekamelska. Voisin kirjoittaa kummasta tahansa lähtökohdasta ja tekstistä piirtyisi kaksi aivan toisenlaista kuvaa meidän elämästä ja arjesta. Kumpi siis on totta?
Totuus löytyy sieltä kaiken keskeltä
Se, että olen huutanut ja hermostunut liiaksi on aivan yhtä totta kuin se että olen huolehtinut, suukottanut, halannut ja rakastanut äärettömästi. On totta, että olen saanut lapset nauramaan ja tuntemaan olonsa ihanaksi ja rakastetuksi. On myös totta että olen omaa väsymystä purkanut tiuskimalla aivan turhaan tai en ole kuunnellut ja ollut läsnä tarpeeksi. On totta että olen kokenut onnistuvani monessa asiassa. On aivan yhtä totta että olen kokenut suurta epäonnistumista ja turhautumista toisissa asioissa.
Olen keskeneräinen ihminen, ja vien usein itkien Jumalalle epäonnistumiseni ja kaikki tunteeni ja syyllisyyteni. Samoin kuin suuret iloni ja valtavan kiitollisuuteni. Meidän arki ei ole täydellistä. Meidän arki ei ole kamalaa. Meidän arki on kaikkea siltä väliltä iloineen ja suruineen, mutta kaiken keskellä vaikuttaa rakkaus ja anteeksianto. Ja vaikka me ihmiset olemme erehtyväisiä, olemme onneksi myös kovia oppimaan. Läpi elämän.
Ne ovat vain tunteita
Meillä on tänään ollut erityisen haastava aamupäivä. Nyt kun isommat pojat menivät ulos leikkimään (sovussa kun huutoa ei kuulu, mitä ihmettä, onkohan ne tallessa vielä?!) ja pienin jäi syliin nukkumaan sisälle, minulla on ollut aikaa hengähtää ja miettiä päivän tapahtumia.
Meillä ihmisillä on monenlaisia tunteita. Tunteilla on kaikilla oma tärkeä tehtävänsä, ja tunteet ovat meidän ystäviämme niin kauan kuin muistamme että ne ovat "vain" tunteita, eivät suinkaan suora totuus.
Jos sinusta tänään tuntuu että olet huono tai epäonnistunut, tai elämä tuntuu kamalan vaikealta, niin muista että se ei ole totuus. Totuus löytyy kaiken ytimestä, sieltä missä on rakkaus ja anteeksianto. Olethan armollinen siis myös itsellesi rakas ihminen? Hengähdä ja katsopa uudelleen itseäsi ja elämääsi kokonaisuutena. Ei pöllömpi pakkaus, vai mitä? :)
Mukavaa päivää siulle, oli se sitten arkea tai lomaa. On se silti aika somaa! <3
Rakkaudella, Marjo
Ei kommentteja