Lapsen lailla

Voi, jospa osaisin useammin heittäytyä elämään lapsen lailla.

Jospa osaisin heittää mielestäni kaiken muun. Nähdä vain sen, mikä on tärkeää tässä hetkessä. Omistaa yksinkertaisen, puhtaan ilon vilpittömällä sydämellä. Siinä on valtava onnen salaisuus.

Onni ei ole sitten kun, vaan onni on tässä ja nyt. 

Olen tässä useampana päivänä seurannut hämmästellen ja liikuttuneena lasteni iloa. Siis niinä hetkinä kun he eivät riitele raivokkaasti keskenään ;) Tuosta puhtaasta ilosta olisi meillä kaikilla opittavaa! 

Lapsen ilo on yksinkertaista! Lapsi osaa löytää ilon aiheita aivan joka puolelta. Sellaisista paikoista ja asioista, joista aikuinen ei ymmärrä edes etsiä. Onneen ei vaadita suuria tekoja tai ponnistuksia. Onni ei ole sitten kun, vaan onni on tässä ja nyt. Ellei jokin satu menemään pieleen, esimerkiksi paidan lappu hankaa tai crocsien rei'istä tule hiekkaa sisään. Sitten onkin pielessä ja isosti. Mutta lapsen maailmassa isotkin harmit unohtuvat heti, kun tilanne on ohi. Niitä ei jäädä märehtimään. Ja onni on taas tässä ja nyt.

Suurimmat ilon ja ihmetyksen aiheet löytyvät ainakin meillä useimmiten luonnon keskellä. 

Mitä muuta sitä onneen tarvitaan?

Linnun laulu, aurinko, multa tai hiekka, vesiletku. Vesisade, ukkoskuuro. Perhosen lento. Yli lentävä suihkari. Kukat ja kärpäset. Ja kastemadot ja koppakuoriaiset (yyyyh, minä olen ötökkäkammoinen). Ämpäri ja lapio. Ystävä tai oma veli vierellä. Grillattu makkara ja jäätelö. Mitä muuta sitä onneen tarvitaan?

Tässä havaintoja viime päiviltä, mitkä asiat ovat omat poikani tehneet onnelliseksi. Loppuen lopuksi, onni syntyy vähin eväin. Niistä yksinkertaisista asioista joilla meitä on siunattu. Ja ne yksinkertaiset ja tavalliset asiat ovat aivan parhaita. Onni löytyy arjen keskeltä.

Itse kovin odotan pian koittavaa kesälomareissua Ahvenanmaalle. En ole siellä koskaan käynyt ja odotan että pääsemme sinne luonnon helmaan saaristoon. Reissuun on kuitenkin vielä tovi aikaa, ja se kestää lopulta vain hetken. Odotus on ihanaa, mutta olisipa surullista jos tämän hetken onni menisi minulta ohi kokonaan kun odottaisin vain että sitten kun. 

Onni ei ole sitten kun, vaan onni on tässä ja nyt! <3

Iloa siun tulevaan viikkoon! Kuljetaan silmät ja aistit auki, jotta ymmärrämme tämän hetken kauneuden.

Rakkaudella, Marjo

Kaikki postauksen kuvat on ottanut ihana Miina Merisalo

Kevään riemua

Tämä viikko on ollut ihana! 

Pitkän talven jälkeen tämä kevään lämpö ja vehreys on niin hoitavaa. Meitä on todella lämpö hellinyt koko viikon, ja sisällä emme ole paljon ehtineet muuta kuin välillä pyörähtää.

Rakastan tuoreita kukkia ja värejä. Nämä kukat ostin itselleni väriläiskäksi keittiöömme. 

Alkuviikosta meidän kadun päässä oli roskalava johon sai viedä puutarhajätteet. Siinä meillä vierähti koko ilta puuhastellessa koko perheen voimin, ja myös naapurin lapset mukana touhuamassa. 

Tässä meidän keskimmäinen veljes työn touhussa. Hän halusi korjata naapurinkin haravointikasan, ja kertoi sitä kerätessään että kun auttaa toisia niin siitä tulee ihana olo. No niinhän se todellakin on!

Eskarilainen (omien sanojensa mukaan koululainen jo) hommissa. Kävimme muuten kouluunkin tällä viikolla tutustumassa. Olimme molemmat ihan innoissamme, ja poikaa harmitti että koulu alkaa vasta syksyllä ;)

Pienin, 8-kuinen suharimme myös aina menossa mukana. Rattaissa ei viihdy juuri ollenkaan kun on hereillä. Huhhuijakkaa kun vauhti on kova, seisoo ja kävelee tukea pitkin ja KIIPEILEE joka paikkaan. Ja syö kaiken mikä vastaan tulee. Mitähän lukemia aktiivisuusranneke näyttäisi minulle aina illan tultua kun näiden kolmen miehenalun kanssa päiväni vietän? ;)

Ihan aavistuksen on multaa kynsien alla.. Kaikki pitää nähdä, maistaa ja aistia kaikin aistein. Lapset osaavat kyllä yhden todella tärkeän taidon : elää täysillä!

Nälkä yllätti kesken kaiken. Onneksi apu on lähellä ja maito aina matkassa.

Tällainen viikko täällä pienessä pähkinänkuoressa. Mukaan on mahtunut myös kesälomareissun suunnittelua.  Ja hei, viikonlopuksi luvattu myös lämmintä. Eli käytännössä varmaan asumme ulkona ja syömme makkaraa. :D

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikko!

Aurinkoista viikonloppua ja tulevaa äitienpäivää!

Rakkaudella, Marjo

Pienet, kauniit hetket - suuret, ihanat muistot!

Puhun usein pienten hetkien merkityksestä elämässä. Lasten kanssa ollessa tulee timanttisia hetkiä jatkuvasti, ja onneksi niin, sillä onhan tämä äitiys melkoisen vaativaa hommaa 24/7. Kolmen alle kouluikäisen pojan äitinä toki kaipaan myös omaa aikaa ja omia hetkiä, mutta minulle ne tarkoittavat pääasiassa hyvin pieniä ja yksinkertaisia asioita. Tavallisen elämän keskellä on miljoonia pieniä ja kauniita hetkiä. Nämä tavallisen arjen siunaukset voivat helposti mennä meiltä ohi jos aina tavoittelemme jotain suurta ja ihmeellistä. 

Elämähän itse asiassa koostuu pienistä hetkistä. Usein kun olen väsynyt valvomisesta tai muuten vain kuormittunut, saan heittäytyä luottamukseen että hetki kerrallaan eteenpäin. Voima tulee kyllä kaikkeen mihin tarvitsen, kunhan en yritä suorittaa ja suoriutua kaikesta, vaan luotan. Viisas ystäväni on sanonut että aamulla ei tarvitse tietää, miten iltaan asti pärjää. Se on niin totta! Meillä on vain tämä hetki, ja jokainen päivä on lahja ja uusi mahdollisuus. <3

Näistä arjen keskeltä löytyvistä kauniista hetkistä voisi kirjoittaa kirjan! Mutta tähän hetkeen mieleeni nousi kaksi lähiaikojen erityistä hetkeä.

Alkuvuodesta sairastelimme koko perhe todella paljon ja rajusti. Olin valvonut lukemattomia öitä, ja tuntui että tarvitsen vähintään viikon loman. Meille mieheni kanssa järjestyi parin tunnin yhteinen hetki kun saimme pojille hoitajan. Menimme syömään ravintolaan, ja meistä molemmista tuntui kuin olisimme olleet ainakin kokonaisen päivän pois kotoa. Se oli ihanaa ja virvoittavaa ja juuri sitä mitä siihen hetkeen tarvitsimme ja kaipasimme. 

Toinen pieni hetki liittyy eiliseen. Minulla oli synttärit, ja eräs tärkeä ystäväni jota en ollut nähnyt pitkään aikaan, tuli aivan yllättäen käymään meillä. Hän oli ostanut minulle ihanan lahjan ja ilmestyi oven taakse. Se oli erityinen yllätys ja juuri sitä mitä siihen hetkeen kaipasin ja koin olevani erityinen! :) <3

Minkälaisia erityisiä hetkiä sinulla on ollut viime päivinä? 

Iloa sinun päivääsi! 

<3: Marjo

Tule joulu kultainen

Nyt se on täällä, nimittäin joulukuu. Tuo talven kruunaava, suloinen aika. Joulunaika on minulle erityinen, niinkuin varmasti monelle muullekin. Se on erityinen monesta syystä, ja se on täynnä tunnetiloja. Sanoisinko että joulunaika on hyvin mausteinen. Lämmin, keskellä kylmyyttä.

On tullut siis taas aika toivottaa joulukuu tervetulleeksi. Tervetuloa joulukuu, joka olet aiempina vuosina tuonut tullessasi suurta rakkautta, iloa ja valoa, lämpöä ja turvaa. Olet tuonut tullessasi myös suurta surua, sydäntäraastavaa tuskaa, menetystä ja pohjatonta ikävää. Siitä huolimatta, joulukuu, olet tuonut tullessasi lohdun. Joka ikinen kerta sinä, kultainen joulu, olet tuonut tullessasi valon ja lohdun. Sinä kultainen joulu, rakkaan Jeesukseni syntymäjuhla, juhla täynnä toivoa!

Joulukuu on vastakohtien aikaa. Ilo ja suru kulkevat käsikädessä, kuten antaminen ja saaminen, perhejuhla ja yksinäisyys, melu ja rauha. Joulun alla koen monien yksinäisyyden korostuvan. Ihmiset valmistautuvat viettämään juhlaa perheen kesken, ja yksinäiset masentuvat. Kauppakeskukset täyttyvät ihmisistä, on iloa ja vipinää, mutta valtavasti stressiä ja kiirettä, ahdistusta ja suorittamista. Suorittamista josta kiireettömyys ja joulumieli ovat kaukana. Sen melun ja kiireen alla on kuitenkin oikea joulu. Se oikea joulu, joka ei löydy kauppakeskuksista. Se joulu, joka saapuu vaikka emme ostaisi yhtään lahjaa tai hamstraisi valtavia määriä jouluruokia, niin ihania ja hyviä kuin ne ovatkin. Joulu saapuu sinne, missä ihminen pysähtyy. Joulu saapuu nöyrään sydämeen. Voi, kunpa pysähtyisimmekin ja huomaisimme toinen toisemme. Huomaisimme missä ovat kaipaavat sydämet, ja tarjoaisimme seuraamme, apuamme, hymyämme tai vaikka lämmintä kahvikuppia yksinäiselle. Kulkisimme toistemme rinnalla. Löytäisimme aidon, yksinkertaisen ja koruttoman joulun kauneuden ja salaisuuden.

Nautin, kun saan koristella kotia jouluksi. Ja se valojen laittaminen - erilaisia valoja pimeyden ja valkean lumen keskellä, wau! Se on NIIN kaunista. Välillä haluan lähteä ulkoilemaan ihan siksi, että saan ihastella naapuruston valoloistoa. Tein niin jo lapsena vanhempieni kanssa, oi niitä muistoja <3 Mutta toivon, että sen lisäksi että valmistamme kotiamme jouluun, tekisimme myös sydämiimme tilaa joululle. Toivon että joulu voisi olla aikaa, jolloin todella näkisimme toisemme, ja haluaisimme antaa omastamme.

Lämmintä ja mausteista joulukuun alkua. Olkoon tämä joulunaika täynnä odotusta ja toivoa, tulkoon se kultainen joulu sydämiin! <3

Pieni murunen minua

Olen miettinyt, että millähän aloittaisin blogini kirjoittamisen. Aloittaminen on aina kaikista vaikeaa, olkoon asia mikä tahansa. Eilen istuin bussissa kotimatkalla, ikkunasta näkyi pimeyden keskellä valkea lumi, ja viima joka hetkeä aiemmin oli piiskannut minua kasvoihin, lennätti lunta nyt ikkunoita vasten. Hytisin edelleen kylmästä, ja bussin lämpö tuntui ihanalta. Odotin myös kovin että pääsen rakkaan meheni ja kahden pienen pellavapäisen poikani luo kotiin. Sydäntä lämmitti, sillä olin juuri ollut pakkaamassa lahjoituksena tulleita vauvanvaatteita pahvilaatikoihin. Ne laatikot ovat menossa ulkomaille Mission Possiblen kautta, todella vähäosaisille perheille ja niistä kootaan äitiyspakkauksia. Miten hyvältä se tuntuukaan että näiden vauvojen ei tarvitse palella, koska ihmiset ovat halunneet auttaa. Siis todella auttaa, vaatteita oli aivan valtava määrä, ja monia naisia auttamassa pakkaamisessa! On ihana nähdä, miten ihmiset antavat sydämestään, jakavat omastaan. Se jos joku on kaunista, ja siksi se sopii minun blogini alkuun! <3

Love is all you need!

Tämän kynttilän teksti sopi hyvin eilisen päivän teemaan. Annetaan rakkauden loistaa ja liekin palaa niin, että kaikki kohtaamamme ihmiset pääsevät osalliseksi siitä lämmöstä.

Siinä bussissa istuessani mietin, mitä kirjoittaminen merkitsee minulle. Olen lapsesta asti ilmaissut itseäni kirjoittamalla. Opettelin itse lukemaan 5-vuotiaana, ja olen aina lukenut paljon. Koulussa ainekirjoitus oli lempiaineeni, ja yksi niistä harvoista joissa loistin ja sain kiitettäviä arvosanoja. Olen ollut valtavan ujo, ja siksikin kirjoittaminen on ollut tärkeä itseni ilmaisemisen väline nuoruusvuosina. Edelleen kirjoittaminen on tärkeää. Mutta se on myös hyvin henkilökohtaista. Kun kirjoitan jotain sydämeltäni, niin silloin annan palasen itsestäni, ja se voi olla myös pelottavaa. Ehkä siksi en ole aiemmin julkaissut mitään tekstejäni ja kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle. Minun piti muistuttaa itseäni, että rakastan kirjoittamista, ja se riittää.

LOVE IS ENOUGH!

Blogini teemana on jotain kaunista. Tulen kirjoittamaan paljon kauneudesta arjen ja haasteiden keskellä. Siitä kauneudesta, jota näemme ympärillämme joka päivä. Siitä kauneudesta, joka on sinun ja minun, meidän kaikkien sisimpään asetettu. Siitä kauneudesta jonka voi nähdä siellä, missä ensikatsomalla ei ole mitään kaunista. Olen nainen, vaimo ja äiti. Aiheeni käsittelevät kauneutta minun naisensydämeni, arkeni ja vajavaisuuteni kautta. Käsittelen naiseutta ja kauneutta monella tavalla.

Tulen jakamaan sisutuskuvia, sillä se on yksi intohimoistani, ja mitä todennäköisimmin kuvia myös suklaasta ja jälkiruoista. Olen todella perso makealle! Mieheni tietää; kokonainen suklaalevy ei ole haaste eikä mikään ;) Sitäpatsi jälkiruoat ovat kauniita ja niistä tulee hymy huulille. Siksi laitankin pari kuvaa tähän väliin:

Suloinen pieni karkkipuoti Pohjois-Italian Bergamossa. Kuva on muutaman vuoden takaa.

Äidin jälkkäri treffeiltä esikoiseni kanssa , muutaman viikon takaa <3

Tulen kirjoittamaan keveistä aiheista kuten sisustus ja korut (sillä elämää ei saa ottaa liian ryppyotsaisesti!), mutta myös syvemmistä aiheista (sillä elämä on erityinen lahja ja siunaus, ja olen sitä mieltä että sitä täytyy todella arvostaa eikä ottaa myöskään liian kevyesti). Kaikkia aiheitani yhdistää kauneus, ja se kauneus voi löytyä myös kivun ja särkyneisyyden keskellä.  Ja itse asiassa, sieltä löytyvä kauneus on kaikkein erityisintä ja aidointa. Tähän ainutlaatuiseen elämään kuuluu ilot ja surut, onnistumiset ja pettymykset, mutta aina on toivoa. Tekstieni ja kuvieni tarkoitus on tuoda iloa, nostaa ja rohkaista sinua ihana nainen.

Lainaan ihanan ystäväni sanoja tähän loppuun, koska kuvissani on helmiä:

 "Helmet syntyvät valtavassa paineessa, piilossa... Ne ovat kätkössä olleita aarteita."

Sieltä paineesta, jossa sinäkin saatat tällä hetkellä olla, syntyy jotain valtavan kaunista ja ainutlaatuista <3

Tässä oli pieni murunen minua. Toivon sydämestäni, että blogini voisi tuoda iloa ja rohkaisua sinun päivääsi, sinun arkesi keskelle.

- Marjo