Oletko väsynyt tai uupunut? Tässä on lepopaikka.

Lupa olla väsynyt

Tämä kuva on tullut usein vastaan valokuvia selaillessa. Tämä on otettu kesälomalla Ahvenanmaalla . Lepopaikka. Joka kerta tuo kuva houkuttelee minua levähtämään. Liian usein kuitenkin kiellän itseltäni levon. Tai oikeastaan olen kieltänyt itseltäni luvan olla väsynyt. Olen kuvitellut että kun nukun yhden hyvän yön, niin sitten olen palautunut ja täytyy taas vain jaksaa. Kun näen kodin sotkuisuuden ja yhä kasaantuvat kotityöt, kuulen sisältäni syytöksen : "olet laiska, ryhdistäydy." Ja niin minä olen tehnyt kerta toisensa jälkeen. Kunnes tuli yllättävä kompastuminen ja nilkkani nyrjähti. Siitä on neljä viikkoa aikaa, ja nyt pysähdyksissä olen huomannut miten kamalan väsynyt itse asiassa olen ollutkin. Ja yhä olen.

Tule joulu kultainen

Nyt se on täällä, nimittäin joulukuu. Tuo talven kruunaava, suloinen aika. Joulunaika on minulle erityinen, niinkuin varmasti monelle muullekin. Se on erityinen monesta syystä, ja se on täynnä tunnetiloja. Sanoisinko että joulunaika on hyvin mausteinen. Lämmin, keskellä kylmyyttä.

On tullut siis taas aika toivottaa joulukuu tervetulleeksi. Tervetuloa joulukuu, joka olet aiempina vuosina tuonut tullessasi suurta rakkautta, iloa ja valoa, lämpöä ja turvaa. Olet tuonut tullessasi myös suurta surua, sydäntäraastavaa tuskaa, menetystä ja pohjatonta ikävää. Siitä huolimatta, joulukuu, olet tuonut tullessasi lohdun. Joka ikinen kerta sinä, kultainen joulu, olet tuonut tullessasi valon ja lohdun. Sinä kultainen joulu, rakkaan Jeesukseni syntymäjuhla, juhla täynnä toivoa!

Joulukuu on vastakohtien aikaa. Ilo ja suru kulkevat käsikädessä, kuten antaminen ja saaminen, perhejuhla ja yksinäisyys, melu ja rauha. Joulun alla koen monien yksinäisyyden korostuvan. Ihmiset valmistautuvat viettämään juhlaa perheen kesken, ja yksinäiset masentuvat. Kauppakeskukset täyttyvät ihmisistä, on iloa ja vipinää, mutta valtavasti stressiä ja kiirettä, ahdistusta ja suorittamista. Suorittamista josta kiireettömyys ja joulumieli ovat kaukana. Sen melun ja kiireen alla on kuitenkin oikea joulu. Se oikea joulu, joka ei löydy kauppakeskuksista. Se joulu, joka saapuu vaikka emme ostaisi yhtään lahjaa tai hamstraisi valtavia määriä jouluruokia, niin ihania ja hyviä kuin ne ovatkin. Joulu saapuu sinne, missä ihminen pysähtyy. Joulu saapuu nöyrään sydämeen. Voi, kunpa pysähtyisimmekin ja huomaisimme toinen toisemme. Huomaisimme missä ovat kaipaavat sydämet, ja tarjoaisimme seuraamme, apuamme, hymyämme tai vaikka lämmintä kahvikuppia yksinäiselle. Kulkisimme toistemme rinnalla. Löytäisimme aidon, yksinkertaisen ja koruttoman joulun kauneuden ja salaisuuden.

Nautin, kun saan koristella kotia jouluksi. Ja se valojen laittaminen - erilaisia valoja pimeyden ja valkean lumen keskellä, wau! Se on NIIN kaunista. Välillä haluan lähteä ulkoilemaan ihan siksi, että saan ihastella naapuruston valoloistoa. Tein niin jo lapsena vanhempieni kanssa, oi niitä muistoja <3 Mutta toivon, että sen lisäksi että valmistamme kotiamme jouluun, tekisimme myös sydämiimme tilaa joululle. Toivon että joulu voisi olla aikaa, jolloin todella näkisimme toisemme, ja haluaisimme antaa omastamme.

Lämmintä ja mausteista joulukuun alkua. Olkoon tämä joulunaika täynnä odotusta ja toivoa, tulkoon se kultainen joulu sydämiin! <3