Viime metrien väsymystä

Tervehdys täältä ruudun takaa. Enää yksi päivä olisi jäljellä tätä arkirumbaa, ennen kuin miehelläni alkaa LOMA. Voi mahtavuutta! Mutta miten voikin nämä viimeiset rypistykset tuntua niin työläältä?! Keho ja mieli huutaa lepoa. Kahvia on kyllä mennyt reippaasti nyt parina päivänä, ja jos ei olisi imetysrajoituksia kahvin suhteen, olisi mennyt vielä reippaammin.

                         

En voi oikeastaan uskoa, että tämä syksyn rupeama alkaa oikeasti olla paketissa, ja kohta eskarilaisellakin alkaa parin viikon hyvin ansaittu loma. Hienosti olemme kyllä selvinneet tästä vaikka haastetta  on ollut. Poika on saatu eskariin (lähes ajoissa) vaikka välillä on tullut kaatamalla vettä ja räntää, välillä lumimyräkkää ja tuulta, mutta onneksi myös niitä ihania aurinkoisiakin kelejä. Ja välillä olemme saaneet apuja kyydityksiin, ihanaa arjen luksusta. 

Meiltä on matkaa eskariin kilometri. Kun kävelen sen päivän aikana edestakaisin pari kertaa, matkaa kertyy siis nelisen kilometriä. Syksyllä vanhin meni pyörällä, vauva vaunuissa ja keskimmäinen vaunujen seisomalaudalla. Syksyn vaihtuessa talveksi otimme pulkan apuvälineeksi. Usein työnnän vaunuja yksi poika pulkassa ja toinen seisomalaudalla. Tai molemmat pulkassa. Tai molemmat seisomalaudalla. Nuoskalumessa joka tarttuu rattaiden renkaisiin, ja välillä renkaat ei pyöri ollenkaan. Välillä juosten, ja pojat saattavat syödä banaania samalla seisomalaudalla seisten kun on ollut vähän kiireinen aamu ja aamupala jäänyt kesken. Ohimeneviä autoilijoita on jostain syystä hymyilyttänyt ;) Ainiin, olenhan minä välillä myös kantanut kainalossa rimpuilevaa uhmaikäistä. Ja kotiinpäin sitten pojat usein haluavatkin kävellä ja matkaan menee toisinaan tunti jos toinenkin kun on mäenlaskua ja muuta mukavaa matkanvarrella. Tämä on meidän arkea. Antoisaa ja ihanaa, ja hullunkurista ja uuvuttavaa. Meidän elämää, josta en päivääkään pois antaisi <3

Kahvia usein matkaeväänä.

Iloa!

Syksy vaihtui talveksi.

Tänään keskimmäisen pojan kanssa hämmästelimme näitä. Tästä oli kuulema kulkenut leopardi sekä norsu.

Ps. Eilen kävin miettimään etten ole kerennyt pitkään aikaan jumppaamaan, että pitäisiköhän ryhdistäytyä. Sitten tunnustelin oloani, joka oli aivan umpipuhki päivän kaikesta touhusta, ja totesin että minä olen leponi ansainnut, katsotaanhan ensi vuonna uudelleen ;)

<3: Marjo