MENU

Auton kanssa Ahvenanmaalle : näin meidän reissu meni

Noniin, nyt olisi sitten vihdoin reissuraporttia tiedossa. Ja paljon kuvia tietty :)

Ahvenanmaa oli meille kaikille uusi tuttavuus ja ihana seikkailu. 

Palailimme viikonloppuna ihanalta Ahvenanmaalta, jossa vietimme ikimuistoisen loman. Täältä linkin takaa löytyy ensimmäiset reissumaistiaiset. Ahvenanmaa oli meille kaikille uusi tuttavuus ja ihana seikkailu. Olimme mökkeilemässä 30 km päässä Maarianhaminasta Herrössä, Lemlandissa neljä yötä (aivan liian vähän, mutta keskimmäiselle pojalle juuri sopivasti kun hänellä alkoi viimeisenä päivänä olla vähän koti-ikävä). Puhuimme mieheni kanssa heti kun saavuimme, että tänne voisi jäädä koko kesäksi, tai oikeastaan vaikka muuttaa asumaan. Ahvenanmaa siis vei sydämemme välittömästi, ja suosittelen lämpimästi jokaiselle joka vähänkään miettii että pitäisikö käydä : - kyllä pitäisi!



Autoilua ja laivailua

Matkustimme ensin sunnuntaina Lappeenrannasta autolla Turkuun, jossa olimme yhden yön Hese-hotellissa lähellä satamaa. Kyllä, Hese-hotelli on hotelli joka on Hesburgerin yläkerrassa. Voin suositella sitäkin, aivan valtavan tilava ja valoisa huone ja oikein passeli meidän pysähdyspaikaksemme ennen laivamatkaa Maarianhaminaan. Olimme sen verran väsyneitä matkalaisia, että päädyimme syömään Hese-ateriat huoneessamme maisemia katsellen ja sitten suihkun kautta nukkumaan. Ai että nukutti hyvin - mitä nyt vanhin poika tippui sängystä keskellä yötä - mutta ei se itse edes herännyt siihen. Ei mitään uutta meille ;)

Me etukäteen vähän jännitimme pitkää automatkaa, mutta aivan turhaan. Meidän lapset on näköjään luotuja matkustamaan. Ok, piti meidän mennen-tullen pitää ylimääräinen imetystauko kun pienin karjui pää hiessä,  muutama poikien riita selvittää ja pitää ylimääräinen pissitauko tienvarressa, mutta sehän nyt kuuluu asiaan. Ja minä olin laskeutunut johonkin ihme lomatilaan ja omasin lehmän hermot. 

Laiva lähti maanantaiaamuna puolen yhdeksän maissa Turusta Maarianhaminaan ja laivamatka kesti 6 tuntia. Lapset pääsivät siis haaveilemalleen risteilylle myös. Hienosti jaksoivat autossa jonottaakin autokannelle pääsyä aamupalaa syöden. Risteily meni mukavasti, ainut että keskimmäinen poika säikähti Ville Viikinkiä niin kovin että päästi sellaisen huudon jollaista en ole eläessäni kuullut. Hui! No ei se mitään, järkytyksestä toivuttuaan menikin monta kertaa Viikinkiä halailemaan ja suunnittelee kovin pyytävänsä Ville Viikingin meille yökylään . Tulisikohan se, mitä luulette? ; )


Vihdoin perillä

Saavuimme Maarianhaminaan kahden jälkeen iltapäivällä ja pääsimme sujuvasti autolla laivasta pois. Tosin ansaitsisin vuoden viihdyttäjä-palkinnon, sen verran hyvän shown vetäisin paikallaan olevaa autoa inhoavalle vauvalle sillä aikaa kun odottelimme autokannen ovien aukevan. Viereiset autoilijatkin varmaan arvostivat laulujani, ikkunathan kaikilla oli tietenkin auki..

Ihan ensin suuntasimme lähimpään S-Markettiin ja ostimme mökille tarvittavat ruoat. Suuria yllätyksiä hinnoissa ei ollut, melko perus makarooni-jauheliha-kana-makkara-gourmeella mentiin. Herrö Stugor mökkikylässä meitä vastassa oli oikein mukava mökin omistaja, jonka kanssa asioimme englanniksi. Oma kouluruotsini oli pahemmin ruosteessa kuin luulin, katsoin viisaammaksi puhua tuttua kieltä. Seuraavaksi kerraksi lupaan opetella vähän paremmin ruotsia, heh.




Uusi koti

Kun mökki oli maksettu ja paikat tarkistettu asetuimme aloillemme ja ihastelimme uutta "kotiamme". Kodiksi me paikkaa kutsuimme. Aina kun olimme käymässä jossain, puhuimme lapsille että nyt lähdetään kotiin kun lähdimme takaisin mökille. Saisikohan noihin mökkeihin muuttaa?! ;) Mökki oli kodikas, todella siisti, kaunis ja hyvin varusteltu. Täydellinen huolettomaan ja rentoon oleskeluun lasten kanssa.

Ensimmäisenä iltana pienin poika nukkui liinassa rintaa vasten, isommat pojat leikkivät hiekalla, kivillä, risuilla ja pikkuautoilla tasaisella kallioisella pihalla ja me mieheni kanssa istuimme auringonpaisteessa terassilla merta katsellen. Rantaan oli noin 50m matka. Muistelimme erästä hetkeä keväällä kun minä olin todella väsynyt. Sanoin silloin miehelleni, että jos minä saisin valita mitä tahansa kesälomaksi, niin valitsisin jonkun kodikkaan pienen mökin tasaisella pihalla ja järvi/merimaisemalla, jossain korvessa metsän keskellä. Ja se tunne kun ymmärsimme olevamme juuri siellä mistä olin haaveillut. Unohdimme ostaa pihapelejä mukaan, mutta kappas vain, niitäkin löytyi useampia varastosta. Olimme kyllä niin äärettömän siunattuja ja kiitollisia!


Iltaisia kuvaushiippailuja

Kerroinkin teille aiemmin, että minulla ei ollut reissussa puhelinta eikä nettiä käytössä. Olin vajaan viikon ilman. Se on yksi syy siihen, että sain reissussa niin paljon lepoa ja uutta virtaa. Siitä kirjoitan ihan oman postauksen myöhemmin.

Eräänä iltana kun kaikki lapset nukkuivat, minä hiippailin ihan itsekseni ulos luontoon kuvailemaan. Ah, sitä hiljaisuutta ja rauhaa! 






Minä, aamutakki, varvassandaalit, kamera, hiljainen luonto, joutsenet. Ja myös yksi hyttynen seurana.


Retkeilyä Maarianhaminassa

Mökiltämme oli 15 km matka lähimpään kauppaan ja 30 km matka Maarianhaminaan. Siellä kävimme pari kertaa. Keskustasta minulla ei valitettavasti ole kuvia, sillä pienin poika roikkui kantoliinassa villinä ropeltaen kaikkea mahdollista ja mieheni keskittyi isompien poikien kaitsemiseen. Kävimme vähän kirppistelemässä Emmaus-kirppiksellä, sieltä teimme hyviä löytöjä kaikki! Pojilla oli omat pikkukukkarot amukana joihin olivat säästäneet matkarahaa omiin heräteostoksiinsa :)


Auton ikkunan läpi kuvattu tuulimylly

Ajomatkat oli kivoja. Saimme ihailla upeita maalaismaisemia tuulimyllyineen, hevosineen ja lampaineen. Lampaita tuntui olevan ihan joka puolella mihin katsoi. Aivan Maarianhaminan kupeessakin. Kävimme pienellä kävelyretkellä puistossa jossa pääsimme katselemaan lampaita vähän lähempää. Ei ollut kuin sähköaita välissä. Pojat eivät onneksi tehneet lähempää tuttavuutta sähköaidan kanssa, vaikka ensin sitä vähän pelkäsin.

Vierailimme myös Maarianhaminan lasten saarella, Lilla Holmenilla lintuja ja pupuja moikkaamassa. Ja kanoja. Ja nyt esikoinen ei toivo mitään muuta synttärilahjaksi kuin kanan. Ei siis kerrassaan MITÄÄN muuta. Millä sen voisi harhauttaa? Tyytyisiköhän se kuitenkin koiraan?! ;)



Kiertelimme myös Maarianhaminan sataman kalastajakorttelissa ja pistäydyimme kahville. Saimme iloista suomenkielistä palvelua.






Hyvä pesäpaikka linnulla


Makkaranpaistoa lähipuistossa

Mökkimme lähellä parin kilsan päässä oli upea puistoalue, josta löytyi täydellinen makkaranpaistopaikka. Siellä ei ollut ketään muuta meidän lisäksemme ja saimme nauttia grillailusta, merestä ja kauniista luonnosta ihan kaikessa rauhassa. Siellä viihdyimme pitkään viimeisenä iltanamme Ahvenanmaalla.







Tässä vielä joutsen uiskentelemassa "omassa" mökkirannassamme. Mikä tyyneys, mikä rauha..


Me lähdimme saaristosta, mutta saaristo ei lähtenyt meistä.


Eräänä iltana tässä loppukeväästä nukkumaankäydessä sydämelleni tuli yhtäkkiä Ahvenanmaa. Paikka jossa en ollut koskaan käynyt ja josta en ollut koskaan edes haaveillut. Ja yhtäkkiä en saanut ajatusta pois mielestäni. Siitä se sitten lähti, ja pian löysimme itsemme meidän unelmiemme kesäparatiisista. 

Olen monesti aiemminkin ollut meren äärellä, mutta muualla en ole kokenut  samaa lepoa kuin tuolla saaristossa meidän pienellä seikkailullamme. Ahvenanmaalla olisi valtavasti nähtävää ja paljon puuhaa lapsiperheille. Me jätimme kuitenkin suuret suunnitelmat tekemättä ja viihdyimme suurimmaksi osaksi vain luonnon helmassa touhuten ja leväten. Meidän loma todella oli täynnä lepoa ja virvoitusta. 

Haikein mielin, levänneenä ja kiitollisena hyvästelimme ihanan Ahvenanmaan. Paikan jossa aika hidastui ja meri oli hoitavana läsnä joka puolella. Paikan, jossa emme olleet koskaan käyneet ja joka tuntui  jotenkin kodilta. Minulla on vahva tunne, että näemme vielä. Me lähdimme saaristosta, mutta saaristo ei lähtenyt meistä.


Jos haluat tutustua lisää Ahvenanmaahan, käy kurkkaamassa linkin takaa Ihana Ahvenanmaani -blogi. Siellä suomalainen Ahvenanmaalla asuva nainen kertoilee perheensä elämästä Ahvenanmaalla.

Mukavaa loppuviikkoa siulle!

Rakkaudella, Marjo



Ei kommentteja