Arjen salakavalat aikavarkaat

Lepoa ilman puhelinta

Kerroin teille aiemmin, että kun lähdimme lomalle saaristoon minä laitoin puhelimen netin lähes viikoksi kiinni, ja puhelin nökötti mökissä niin että huomasin loppulomasta akun loppuneen. En siis muistanut lopulta koko puhelimen olemassaoloa, ihanan vapauttavaa! Olin siis suunnitellut jo etukäteen, että sitten kun meidän perheen yhteinen loma alkaa, mitkään älylaitteet eivät saa varastaa meidän yhteistä aikaamme, ja tämä päätös todella kannatti. Kerron teille tällä kertaa siis mitä opin ja havaitsin netittömyydestä.

Kuinka paljon aikaa ja henkisiä voimavaroja älypuhelimet ja some todella varastavat jokapäiväisestä elämästämme?

Kun puhelin ei ollut käden ulottuvilla, ymmärsin kuinka usein siihen oikein tartunkaan päivieni aikana. Nopeita, pikaisia ja näennäisen harmittomia viestien ja ilmoitusten tarkistuksia, hakuja googlesta. Eihän ne vie paljon aikaa. Vai viekö sittenkin? 

Minä huomasin jatkuvasti hetkiä, jolloin olisin tarkistanut jotain netistä. Ne vähenivät koko ajan ja lopulta haihtuivat niin, että tilalle astui seesteinen lepo. Ymmärrys siitä, että minun ei kertakaikkiaan tarvitse tarkistaa säätä, päivän uutisia, Ahvenanmaan väkilukua, kenenkään kuulumisia eikä yhtään mitään muutakaan.

Minä olen ollut omasta mielestäni hyvin tietoinen somen ja puhelimen käyttäjä. Tietoisella tarkoitan tässä sitä, että pärjään halutessani ilman ja olen tiedostanut käyttäväni puhelinta välillä ihan liikaa, etenkin silloin kun olen väsynyt.  Mutta yllätyin kuinka paljon minä tarkistelen kaikkea ja siihen en halua enää palata. 

Minulle ei ollut vaikeaa olla ilman puhelinta, päinvastoin, se oli vapauttavaa, mutta hyvin silmiä avaavaa sille kuinka paljon aikaa ja henkisiä voimavaroja älypuhelimet todella varastavat jokapäiväisessä arjessamme.

Päivässä on lukuisia pieniä lepohetkiä, tai sitten vaikka tehohetkiä jos en käytä puhelinta

Ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä mökillä löhösin sängyllä ja pienin poika nukahti kainalooni. Mieheni ja isoveikat olivat pihalla puuhailemassa ja kuulin ikkunan läpi heidän iloiset leikkinsä. En päässyt sängystä hetkeen mihinkään ja ymmärsin että tavallisesti tässä kohtaa surffailisin puhelimella netissä. Nytpä tuijottelin kattoon, kuuntelin pihalta kuuluvia leikin ääniä ja ajatukset vaeltelivat rauhallisesti mietteestä toiseen. Sydämeni oli tulvillaan rakkautta ja kiitollisuutta, oli vain niin hyvä  ja levollinen olla.  Ja siihen nukahdin.

Ymmärsin myöhemmin, että älylaitteiden kautta tulevat virikkeet saavat aivoni niin ylivirittyneeseen tilaan, että jopa lepohetkien jälkeen olin usein levoton. Ja se mielen ja sydämen levottomuus uuvuttaa, ja aiheuttaa osaltaan sen että kovin monia tehohetkiäkään ei tuntunut arjesta löytyvän.

Lapsiperhearki on voimia vievää. Siksi minun velvollisuuteni on omalta osaltani huolehtia, että saan tarvittavan levon ja virvoituksen arjen keskellä. Jos hoidan uupumustani ylimääräisillä virikkeillä, niin sehän on aivan pöljää! Ja ei, en tarkoita nyt että äiti ei saisi koskaan istahtaa alas ihan vain somettaakseen. Tottakai saa! Some on tärkeä yhteydenpidon ja sosiaalisen vaikuttamisen kanava. Mutta minun on asetettava minulle sopivat rajat, ja annettava mieleni ihan vain levätä. Minun on tarkkailtava kuinka paljon annan valtaa arjen aikavarkaille. Jos mieleni ei lepää, kehonikaan ei lepää.

Perheyhteyden vaalimista

Kun en käyttänyt puhelinta lomalla, huomasin olevani paljon enemmän tilanteen tasalla poikien kanssa. Kyllä he keskenään riitelivät, mutta moni tilanne ratkesi nopeasti ihan sen takia että minä olin tilanteen tasalla ja osasin ennakoida. Kun minä olin levollinen ja läsnä, niin se välittyi myös muihin. 

Tärkeää oli myös se, että olimme pitkiä aikoja aivan keskenämme perheenä. Puhelut tai keskustelut muiden, paikalla olemattomien henkilöiden kanssa ei keskeyttänyt meidän yhteisiä hetkiämme ja me todella kuulimme ja kuuntelimme toisiamme. Lapset kertoivat, että ihanaa kun ei ole puhelimia häiritsemässä. Tätä yhteyttä haluan vaalia erityisesti jatkossakin. 

Nämä ovat olleet ennen itsestäänselviä asioita. Mutta meille, joille älylaitteet ja some ovat osa jokapäiväistä elämää (kuten lapsillemme jotka jo eskarissa käyttävät padeja), on tärkeää pysähtyä ja tiedostaa kuinka paljon ne meitä hallitsevat ja varastavat aikaamme. Sen me voimme onneksi ihan itse päättää kuinka paljon näille näppärille laitteille annamme vapaa-ajastamme.

Opitun harjoittelua

Reissun jälkeen olen pyrkinyt pitämään kiinni siitä, että en turhaan tarkistele puhelinta. Käytän sitä normaalisti, mutta sellaisen aivan turhan surffailun ja tarkistelun olen halunnut jättää pois. Ja jatkossakin on hyvä pitää välillä ihan somettomia kausia.

Kävin maanantaina kampaajalla. Oli ihana olo kun pääsin hemmoteltavaksi kampaajalle, mutta jouduin pienen hetken odottamaan omaa vuoroani. No mitä tein? Kyllä, kaivoin puhelimen laukustani ja menin instaan jossa joku oli kommentoinut kuvaani. Menin tämän henkilön profiiliin ja sen jälkeen vielä pariin muuhun selailemaan kuvia. Eihän siinä mennyt pitkään, eikä se ollut keltään pois koska olin yksin, vai mitä? Noh.. kun kampaaja hemmotteli minua hiustenpesulla ja pään hieronnalla, minun ajatukseni olivat instagramissa. Kyllä se oli joltain pois - minulta itseltäni. Ehkäpä tästä taas vihdoin viisastuin ;)

 

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. 

Joh 14:27

Suosittelen kyllä jokaiselle, kannattaa kokeilla äly(puhelin)vapaata lomaa. Saatat yllättyä iloisesti! :)

Oikein mukavaa ja toivottavasti myös virvoittavaa viikonloppua siulle!

Rakkaudella, Marjo