Kirje isälle

Hyvää isänpäivää!

Eikös ole söpö tuo lehti lehden päällä? Otin tuon kuvan kerran saariretkellä, kun tuo oli jotenkin ihan tosi hellyttävä näky. Siinä on iso lehti ja pikkulehti, iskä ja lapsi :D

Isänpäivä herättää monenlaisia tunteita. On paljon isättömyyttä, kaipuuta ja surua. Vaikeita isäsuhteita, hylkäämistä ja kipua. On myös valtavasti onnea, rakkautta ja ylitsevuotavaa iloa. Monesti näitä kaikkia sekaisin.

Oletko väsynyt tai uupunut? Tässä on lepopaikka.

Lupa olla väsynyt

Tämä kuva on tullut usein vastaan valokuvia selaillessa. Tämä on otettu kesälomalla Ahvenanmaalla . Lepopaikka. Joka kerta tuo kuva houkuttelee minua levähtämään. Liian usein kuitenkin kiellän itseltäni levon. Tai oikeastaan olen kieltänyt itseltäni luvan olla väsynyt. Olen kuvitellut että kun nukun yhden hyvän yön, niin sitten olen palautunut ja täytyy taas vain jaksaa. Kun näen kodin sotkuisuuden ja yhä kasaantuvat kotityöt, kuulen sisältäni syytöksen : "olet laiska, ryhdistäydy." Ja niin minä olen tehnyt kerta toisensa jälkeen. Kunnes tuli yllättävä kompastuminen ja nilkkani nyrjähti. Siitä on neljä viikkoa aikaa, ja nyt pysähdyksissä olen huomannut miten kamalan väsynyt itse asiassa olen ollutkin. Ja yhä olen.

Varastaako häpeä ilosi ja luovuutesi?

Tervehdys pitkästä aikaa. Viikko on jo vierähtänyt loppusuoralle Kuisma-myrskyn siivittämänä. Tämä viikko on mennyt pitkälti huilaillessa ja jalkaa parannellessa edelleen. Mutta nyt on ollut erityisellä tavalla aikaa keskittyä lasten kanssa kiirettömään oleiluun ja omille ajatuksille on jäänyt tilaa kun hoppua ei ole ollut minnekään. Muutamia ajatuksia on noussut sydämelle viime päivien aikana ja haluan teille pari ajatusta häpeästä ja luovuudesta jakaa.

Yllättäviä kompastumisia

Hupsistakeikkaa, elämä on yllättäviä pysähdyksiä täynnä..

Ja joskus ne yllätykset voivat olla aika kivuliaitakin. Ne yllätykset saapuvat meidän elämään kun sitä vähiten odotamme, ja olemme kovaa vauhtia menossa eteenpäin tutuissa arkisissa kuvioissamme.

Sanoilla on valtava voima

Mukavaa viikonloppua mussukat! 

Viime päivinä on paljon uutisoitu koulukiusaamisesta. Osa jutuista on ollut niin rankkoja, että kyseessä ei ole ollut mikään kiusaaminen vaan vakava pahoinpitely. Moni on varmaan myös lukenut itsemurhaa miettineestä pahoin kiusatusta 9-vuotiaasta. Niin sydäntäsärkevän surullista. Kiusaamisasiat ovat toki pyörineet mielessäni ihan jo sen takia, että oma esikoiseni aloitti koulun kolme viikkoa sitten. Olemme paljon jutelleet  kotona kiusaamisesta ja sanojen merkityksestä, ja olen muistellut paljon myös omia muistojani kouluajoiltani. Sanoilla on todella valta tuhota.

Voimat lopussa?

Viikko loppusuoralla, vieläkö riittää virtaa?

Minulla ei. Ei sitten kertakaikkiaan meinaa enää löytyä. Yllättävän koville ottaa  tämä arjen käynnistely. On niin monta asiaa mielessä ja vireillä omassa ja lasten elämässä, ja monta asiaa olen varmasti myös unohtanut. Ja käytännön asioiden lisäksi ekaluokkalaisen tunteet uuden edessä, kaverisuhteiden kiemurat, huolet ja pelot. Minä olen hyvin herkkä aistimaan ihmisten tunnetiloja, ja nyt loppuviikosta huomaan että alkaa tuntua minun päässäni tämä kaikki. Sain siis hurjan päänsärkykohtauksen tänään illansuussa, nyt alkaa onneksi helpottaa.

Haluaisitko olla parempi äiti?

Miten teidän viikonloppu meni?

Täällä on ollut melkoisen tapahtumarikas viikonvaihde ja en meinaa käsittää että huomenna se arki taas koittaa. Jännittävä, uudenlainen arki joka tuo tullessaan myös syksyn tuntua. Kyllähän me jo pari päivää uudenlaista arkea harjoittelimme loppuviikosta kun koulu alkoi, mutta nyt on jo kokonainen viikko edessä :) Minun piti  oikeastaan käydä jo nukkumaan, mutta unihiekka katosi silmistä ja sydämelleni nousi muutama rohkaisun sana äitiydestä jaettavaksi.

Ethän murehdi turhaan?

Kuinka usein murehtiminen varastaa iloasi?

Epätietoisuus. Epävarmuus tulevasta. Ympärillä monia asioita joihin et voi itse vaikuttaa, tai jos voitkin niin hyvin vähän.

Joskus se epämiellyttävä tunne saattaa hiipiä kuin varkain ihanan hetken keskelle, kun olet perheen kanssa jätskillä, ystävän luona kahvilla tai ihan vain itseksesi nautiskelemassa kauniista kesäpäivästä. Se tulee ja kuiskii olkasi yli: murehdi vähän, huolehdi vähän. Et selviä tulevista vaikeuksista. Mikään ei ole pysyvää. Mikään ei ole varmaa.

Mitä enemmän murehdit, sitä enemmän tuo kavala tunne saa sinut valtaansa. Kuin epämääräinen synkkä möykky edessäsi, takanasi, mihin tahansa käännytkään. Ja se möykky kasvaa kasvamistaan mitä enemmän sitä mietit.

Elämä ei ole pelkkää jätskikakkua

...Mutta joskus se on juuri sitä!

Lapsen lailla

Voi, jospa osaisin useammin heittäytyä elämään lapsen lailla.

Jospa osaisin heittää mielestäni kaiken muun. Nähdä vain sen, mikä on tärkeää tässä hetkessä. Omistaa yksinkertaisen, puhtaan ilon vilpittömällä sydämellä. Siinä on valtava onnen salaisuus.

Onni ei ole sitten kun, vaan onni on tässä ja nyt. 

Olen tässä useampana päivänä seurannut hämmästellen ja liikuttuneena lasteni iloa. Siis niinä hetkinä kun he eivät riitele raivokkaasti keskenään ;) Tuosta puhtaasta ilosta olisi meillä kaikilla opittavaa! 

Lapsen ilo on yksinkertaista! Lapsi osaa löytää ilon aiheita aivan joka puolelta. Sellaisista paikoista ja asioista, joista aikuinen ei ymmärrä edes etsiä. Onneen ei vaadita suuria tekoja tai ponnistuksia. Onni ei ole sitten kun, vaan onni on tässä ja nyt. Ellei jokin satu menemään pieleen, esimerkiksi paidan lappu hankaa tai crocsien rei'istä tule hiekkaa sisään. Sitten onkin pielessä ja isosti. Mutta lapsen maailmassa isotkin harmit unohtuvat heti, kun tilanne on ohi. Niitä ei jäädä märehtimään. Ja onni on taas tässä ja nyt.

Suurimmat ilon ja ihmetyksen aiheet löytyvät ainakin meillä useimmiten luonnon keskellä. 

Mitä muuta sitä onneen tarvitaan?

Linnun laulu, aurinko, multa tai hiekka, vesiletku. Vesisade, ukkoskuuro. Perhosen lento. Yli lentävä suihkari. Kukat ja kärpäset. Ja kastemadot ja koppakuoriaiset (yyyyh, minä olen ötökkäkammoinen). Ämpäri ja lapio. Ystävä tai oma veli vierellä. Grillattu makkara ja jäätelö. Mitä muuta sitä onneen tarvitaan?

Tässä havaintoja viime päiviltä, mitkä asiat ovat omat poikani tehneet onnelliseksi. Loppuen lopuksi, onni syntyy vähin eväin. Niistä yksinkertaisista asioista joilla meitä on siunattu. Ja ne yksinkertaiset ja tavalliset asiat ovat aivan parhaita. Onni löytyy arjen keskeltä.

Itse kovin odotan pian koittavaa kesälomareissua Ahvenanmaalle. En ole siellä koskaan käynyt ja odotan että pääsemme sinne luonnon helmaan saaristoon. Reissuun on kuitenkin vielä tovi aikaa, ja se kestää lopulta vain hetken. Odotus on ihanaa, mutta olisipa surullista jos tämän hetken onni menisi minulta ohi kokonaan kun odottaisin vain että sitten kun. 

Onni ei ole sitten kun, vaan onni on tässä ja nyt! <3

Iloa siun tulevaan viikkoon! Kuljetaan silmät ja aistit auki, jotta ymmärrämme tämän hetken kauneuden.

Rakkaudella, Marjo

Kaikki postauksen kuvat on ottanut ihana Miina Merisalo

Ole rohkea - uskalla levittää siipesi vaikka pelottaa

Törmäsin yksi päivä puhuttelevaan tarinaan.

Tarinassa joulupukki oli tuonut lapselle monta lahjaa. Seuraavana jouluna joulupukki toi lapselle uudelleen täysin samat lahjat, ja lapsi oli kovin pettynyt ja ihmeissään asiasta. Vastaukseksi kummastukseensa lapselle kerrottiin, että kaikki edellisen joulun lahjat olivat käyttämättä, ja jos hän nyt käyttäisi saamiaan lahjoja, seuraavana jouluna hän saisi uudet lahjat.

On aivan liian paljon käyttämättömiä, piilossa olevia lahjoja. 

Tämä fiktiivinen tarina jäi vahvasti mieleeni, ja aloin miettimään miten totta tämä on monen elämässä. On aivan liian paljon käyttämättömiä, piilossa olevia lahjoja. Erilaisia kykyjä, taitoja ja luovuutta. On olemassa ehkä arkoja toiveita tai haaveita että mitä jos niitä omia kykyjä joskus pääsisi käyttämään. Mutta sitten asioita aina vain siirtää eteenpäin ja vähätellään omaa osaamista. "En ole kuitenkaan kovin hyvä, tai ainakaan yhtä hyvä kuin joku toinen, jolla on samantapainen lahja tai kutsumus."

No mitä sitten, vaikka et olisikaan yhtä taitava kuin naapurin Liisa? Tiedätkös, kukaan toinen ei ole samanlainen kuin sinä, ja kenelläkään toisella ei ole sinun lahjaasi. Kun sinä teet saman asian omalla tavallasi, se on erityistä! 

Kun seuraat rohkeasti sitä kutsua, joka on sinun sydämeesi asetettu, niin siitä syntyy jotain ainutlaatuista ja suurta, ja vain taivas on rajana kuinka pitkälle voit päästä!

Jos et levitä siipiäsi, et voi tietää miten pitkälle voit päästä. Ole rohkea! Muista, että rohkea ei ole se joka ei pelkää, vaan se joka levittää siipensä pelosta huolimatta.

Minulla on ollut lapsena paljon unelmia ja haaveita. Luin, kirjoitin ja piirsin paljon. Visioin päässä asioita ja toteutin, vaikka en useinkaan tiennyt miten asioita tehdään. Otin aina härkää sarvista ja puskin vaikka läpi harmaan kiven. Olen iloinnut taidoista joita minulla on ollut, ja muistan unelmoineeni usein että minusta tulee isona prinsessa, joka tekee hyvää köyhien keskuudessa ja vaikuttaa maailman asioihin. Leikin kruunu päässä prinsessaa, ja juttelin merkittävien henkilöiden kanssa salamavalojen räiskeessä, unelmieni prinssin ihaillessa tietenkin lähistöllä, lehdistön ihmetellessä prinsessan viisautta, lempeyttä, kauneutta, ja eleganttia tyyliä. Jep, ihan realistinen tulevaisuudennäkymä. Prinssini olenkin jo löytänyt melkein 15 vuotta sitten, tai siis oikeastaan hän löysi minut. Aivan siis kuten leikeissäni.  ;)

Jotenkin vuosien vieriessä unohdin olevani prinsessa. Itsetuntoni oli aivan pohjamudissa ja olin uskonut kaikki valheet joita kova maailma oli minulle syöttänyt. En ollut tarpeeksi hyvä, kaunis, viisas, laiha, muodokas, muodikas enkä tarpeeksi yhtään mitään muutakaan. Minusta tuli tyhmä, ruma ja arvoton. Hain hyväksyntää monin tavoin, tuntien itseni aina vain arvottomammaksi. 

Nyt kun vuosia on kulunut eteenpäin ja olen saanut eheytyä ja vahvistua, löytää todellisen arvoni ja minuuteni, olen alkanut ymmärtää myös lahjoja joita minulla on. Minä luulin pitkään että Jumala ei ole minulle edes antanut mitään lahjoja. Kunnes rupesin muistamaan asioita joista nautin lapsena, ja ymmärsin että minun vahvuuteni, lahjani ja kutsumukseni liittyvät vahvasti niihin asioihin joista nautin lapsena ja joita tehdessä minun sydämeni täyttyy ilolla, innolla ja palolla. 

Meillä on jokaisella omat juuremme, runkomme, oksamme, lehtemme ja hedelmämme.

Ajatella, miten paljon ihmisiä on maailmassa. Ja kuinka valtavan paljon piilossa olevia, käyttämättömiä lahjoja. Voi, kunpa ne kaikki lahjat olisivat käytössä! Maailma olisi aivan eri näköinen paikka, kun jokainen toteuttaisi omaa kutsuaan joka on sydämeen asetettu.

Me koemme aina riittämättömyyden tunnetta jos vertailemme itseämme toisiin. Etkö sinäkin ihaile luontoa ja sen kauneutta, arvostaen jokaista kukkaa ja kasvia niiden ainutlaatuisen kauneutensa vuoksi? Ethän sinäkään haluaisi että luonto olisi täynnä ainoastaan koivuja tai kieloja, vaikka ne olisivatkin sinun lempipuitasi -tai kukkiasi. Haluathan sinäkin että luonto on täynnä eri värejä, sävyjä ja muotoja. Kuinka vihreän sävyjäkin voi olla niin monta erilaista, ja kuinka ne sointuvat kauniisti yhteen tehden maisemasta täydellisen vehreän ja raikkaan. Ja koivujakaan ei ole kahta samanlaista, vaan jokaisella on omat juurensa josta ne ravintonsa imevät, omat oksansa ja lehtensä.

Miksi, voi miksi meidän ihmisten pitäisi olla toistemme kopioita?! Meillä on jokaisella omat juuremme,runkomme, oksamme, lehtemme ja hedelmämme. Omat tarinamme, haavamme ja särömme. Omat kipumme, kaipuumme ja lahjamme. Ja meidän lahjamme rikastuttavat toisten elämää, luoden kauniin melodian kaikkine sointuineen kun niitä lahjoja käytetään oikein.

Kun sinä olet oma itsesi, sinä riität. Ihan aina! <3

Mitäpä jos minä ja sinä levittäisi siipemme ja katsottaisi mihin asti pääsemme?

Rakkaudella, Marjo

Uskalla olla sinä!

Oikein mukavaa maanantaita sinulle! Toivottavasti sinulla oli kiva viikonloppu. Täällä oli oikein mukava ja sopivan vauhdikas viikon lopetus. Paljon ihania, erityisiä hetkiä ja kohtaamisia.

Eräs koko viikon kohokohdista oli kun pääsin kaupungille viettämään laatuaikaa kummityttöni kanssa, josta on kuoriutunut aivan upea nuori nainen. Minä vietän arkeni neljän pojan (kyllä sen miehenikin sisällä asustaa ikuinen poika, ja hyvä niin) keskellä ainoana tyttönä, joten tällaiset tyttöjen omat hetket tulevat kovinkin tarpeeseen välillä <3

Meissä naisissa on suuri voimavara, kun nostamme ja rohkaisemme toisiamme. 

Olen viimeisen viikon aikana kohdannut valtavan määrän eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia naisia; perhepiirin naisia ja monia tuttuja ja tuntemattomiakin. Meillä on ollut kotiäititreffejä, naisten iltaa ja sitten vielä tuo viikon kruunaava tyttöjen päivä. 

Minä kohtaan normaalistikin arjessani paljon erilaisia naisia, ja miten mahtavaa se on että olemme niin erilaisia. Meillä on monenlaisia lahjoja, kykyjä ja persoonia. Meillä on myös jokaisella omat heikkoutemme ja vajavaisuutemme ja omat haavamme. Mutta kun me asetumme tukemaan toisiamme, voimme antaa oman osaamisemme ja vahvuutemme toisen hyväksi, ja samalla itse oppia paljon muilta.

Kuinka usein vertailemmekaan itseämme toisiin ja yritämme tulla joksikin muuksi kuin mitä olemme? 

Ei meidän ole tarkoitus olla toistemme kopioita. Eikä meidän ole tarkoitus kilpailla toisiamme vastaan. Kovin usein se toisen elämä, persoona, ulkonökö, ura tai mikä tahansa muu tuntuu niin kullanhohtoiselta. Mutta me olemme ihan jokainen vain ihmisiä, ja kukaan ei ole täydellinen, eikä kenenkään elämä täällä auringon alla ole täydellistä. Ihanaa se voi olla, ja runsasta. Mutta täydellistä ei koskaan. Ja ihan jokaisella on omat kamppailunsa, kipunsa ja epävarmuutensa.  Voimme oppia ja saada inspiraatiota toisiltamme, ja se on valtava rikkaus!

Uskallatko sinä olla sinä? Ethän yritä olla kukaan toinen, jookos? Koska sinä olet ihana ja ainutlaatuinen juuri sinuna!

Tuntuuko sinusta että  sinulla ei ole lahjoja tai osaamista? Tai että sinä et ole ainutlaatuinen? Minä voin kertoa että se ei ole totta. Sinun lahjasi ei välttämättä ole vielä näkyvissä, mutta sinussa se kuitenkin on asetettuna. Ehkä se on vielä siemen, joka vaatii sopivasti kastelua ja valoa, jotta se saa puhjeta esiin tuoden tähän maailmaan jotain ainutlaatuisen kaunista ja herkkää.  

Sinä olet ainutlaatuinen. Sinä olet sinä. Ole sitä rohkeasti!

"You are altogether beautiful, my love;

there is no flaw in you."

-Song of Solomon 4:7

Rakkaudella, Marjo

Pysähdy

Mukavaa maanantaita sinulle! Muutama ajatus on ollut sydämellä viikonlopun aikana, ja haluan näin viikon alkuun jakaa ne teille pureskeltavaksi.

Elämä on erityinen lahja ja ihme. Elämä on myös todella hauras. Me ihmiset niin mielellämme hallitsisimme kaikkea. Mutta elämä ei ole meidän käsissämme.

Olen joskus lukenut tarinan, jossa elämää verrattiin pankkiin, jossa on joka päivä tietty määrä rahaa. Ne rahat tuli käyttää saman päivän aikana kaikki, säästöön ei jäänyt mitään. Seuraavana aamuna oli taas sama määrä rahaa pankissa, mutta jos ne jätti käyttämättä niin rahat menivät hukkaan.

Miten käytämme nämä sekunnit, jotka hupenevat koko ajan huolimatta siitä käytämmekö niitä vai emme. Säästöön emme saa mitään. 

Tämä on oivallinen tarina ja niin totta. Joka aamu on uusi armo, uusi mahdollisuus, ja sama määrä sekunteja meidän elämämme pankissa. Miten käytämme nämä sekunnit, jotka hupenevat koko ajan huolimatta siitä käytämmekö niitä vai emme. Säästöön emme saa mitään. 

On tärkeää pysähtyä ja katsoa ympärilleen. On tärkeää nähdä, millä kaikella sinua on siunattu. On tärkeää pysähtyä, ja korjata suuntaa jos käytämme sekuntejamme turhuuteen. Tässä maailmassa on niin paljon turhaa, joka kuin salaa varastaa meidän sekuntejamme, iloamme ja elinvoimaamme. Niin paljon asioita jotka vievät aikaamme ja huomiotamme, ja saavat meidät voimaan huonosti. 

Tämä hetki merkitsee, koska se on ainut asia johon sinulla on valtaa. Sinun tämänhetkiset valintasi määrittävät seuraavaa hetkeä ja kaikkea tulevaa. 

Katso taaksesi, ja näe mistä olet tullut. Vaali ihania ja rakkaita muistoja ja ole niistä kiitollinen. On ihanaa unelmoida tulevasta, ja luottavaisin mielin astella kohti uutta. Mutta itse asiassa sinulla ei ole mitään muuta kuin tämä hetki. Tämä hetki merkitsee, koska se on ainut asia johon sinulla on valtaa. Sinun tämänhetkiset valintasi määrittävät seuraavaa hetkeä ja kaikkea tulevaa. Mitkä asiat sinä asetat tärkeimmäksi elämässäsi? Kuinka paljon hetkiä menetät käyttämällä aikaa asioihin jotka eivät oikeasti ole tärkeitä? Sinällään harmittomia asioita, mutta ne varastavat sinun aikasi ja huomiosi? Minä esimerkiksi käytän välillä aivan liikaa aikaa puhelimella. 

Pysähdy. Pysähdy jotta näet, missä olet. Puhelimen GPS hävittää välillä pilvisellä säällä signaalin jos olen vaikka juoksemassa. Signaali löytyy paremmin jos pysähdyn. Aivan samalla tavalla meidän on hyvä välillä pysähtyä ja tarkastaa missä olemme. Ja on hyvä tarkastella myös reittiä jota olemme kulkeneet. Välillä GPS on saanut jo pitkään huonoa signaalia ja piirtänyt epämääräistä kuviota. Silloin saattaa näyttää että olen juossut paljon todellista pidemmän matkan kun ohjelmaan on piirtynyt ylimääräisiä mutkia. Mutta kun tarkastelen juoksuohjelmaa lähemmin, huomaan että ne ylimääräiset metrit olivatkin vain silmänlumetta, höttöä millä ei ollutkaan mitään todellista arvoa kokonaismatkaan.

Perjantaina veimme esikoisen eskariin, ja keskimmäinen poika halusi ostaa donitseja. Minä en paljon vastustellut, koska miksipä ei? Meidännäköistä elämää. Meillä oli ihana herkutteluhetki ja kaiken lisäksi donitsit olivat maailman kauneimman värisiä: valkoista ja pinkkiä. (Eskarilainenkin sai omansa kun kotiutui viikonlopun viettoon)

Elämä on merkillinen juttu, täynnä erilaisia vaiheita. Helppoa elämä ei ole, siihen sisältyy paljon kipua ja surua, iloa ja riemua. Jokaisella omanlaisensa annos. Mutta elämä on aivan mahtavaa kun sen keskellä vaikuttaa täydellinen rakkaus, joka karkoittaa kaiken pelon! 

Pidetäänhän huolta että käytämme meille annetut sekunnit hyvin? Eläthän varmasti omaa elämääsi, etkä sellaista elämää mitä joku toinen ihminen sinulta odottaa? Nautitaan ja iloitaan kaikin aistein tästä päivästä.  Ann Voskampin sanoin: "Elä niinkuin olisit kuolevainen. Sillä sinä olet. Elä niinkuin sielusi olisi ikuinen. Sillä se on."

"Do not fear, for I have redeemed you; I have summoned you by name; you are mine. When you pass through the waters, I will be with you; and when you pass through the rivers, they will not sweep over you. When you walk through the fire, you will not be burned; the flames will not set you ablaze." Jes 43:2

Tehdään viisaita valintoja tänään, ja vaikutetaan niihin asioihin joihin voidaan. Ja ne asiat joihin meillä ei ole valtaa (ja niitä on paljon), jätetään luottavaisesti Jumalan käsiin.

Iloa ja keveyttä sinun viikkoosi! ❤

Rakkaudella, Marjo

Mitkä ovat sinun kätketyt aarteesi?

Nautin siitä kun saan kulkea luonnossa, olla hiljaa ja kuunnella kuinka tuuli humisee puissa. Kun saan tuntea kuinka taivas on korkella ja itse olen pieni, hyvin pieni ja voimaton. Välillä kun päässä suhisee arjen haasteet, huolet tai surut, niin luonnon keskellä on tilaa hengittää, ja siellä saan asioihin usein oikeat mittasuhteet. Pienikin hetki riittää. Kävely metsässä, juoksulenkki rannan lähellä, tai vain hetken seisominen avoimen taivaan alla. Minun olisi vaikea kuvitella asuvani paikassa, jossa lähellä ei olisi metsää tai järveä.

En halua koskaan lakata ihmettelemästä ja näkemästä, kuinka kauniiksi kaikki on luotu. Voi, kunpa aina näkisin yhtä aidosti kuin pieni lapsi! Onneksi pienet poikani auttavat näkemään kun minun silmäni eivät riitä.

Olinpa muuten iloinen kun maahan satoi valkea lumipeite, ja onneksi kerkesin siitä nauttia myös ennen kuin ilmat lämpenivät ja vesisateet saapuivat. Nyt jaksaa taas paremmin odottaa talvea, kun on saanut sen parasta antia vähän maistaa. Valkeassa maassa on jotain sadunomaista. Valkea peite on kaunis ja puhdas, ja lapsuudesta muistan elävästi, kun joulun alla iltahämärässä pakkaslumi narskui kenkien alla ja samalla kimalsi ja välkehti kuin tuhannet timantit valon siihen osuessa. Ja miten ikkunaan sataneet ja siihen jäätyneet lumihiutaleet muodostavat häkellyttävän kaunista ja yksityiskohtaista taidetta. Näitä hämmästelen yhä edelleen. Saisimmekohan tänä vuonna valkean joulun?

Talven kauneutta ja rauhaa

Minä en pidä melusta. Lapsiperheen arkeen tottakai kuuluu monenlainen melu, ja sen alta on vaikea usein kuulla edes omia ajatuksiaan. Se on normaalia, ja onneksi yleensä yöllä on hiljaista ;) Minä en pidä tämän maailman melusta, joka hukuttaa alleen ihmiset, heidän sydämensä todelliset kaipuut, unelmat ja haaveet ja heidän kätkössä olevat lahjansa. Tämän maailman melu tukahduttaa monen ihmisen luovuuden, herkkyyden ja ainutlaatuisuuden. Se on melua, jonka keskellä ei ole rauhaa. Se on täynnä vaatimuksia, odotuksia, olettamuksia, vähättelyä, valhetta, juoruja ja itsekkyyttä. Se on melua joka lupaa paljon, mutta jättää vastaanottajan lopulta tyhjin käsin. Ehkä tämänkin vuoksi pidän lumesta. Se peittää alleen kaiken syksyisen maan roskan, ja samalla se vaimentaa myös liikenteen äänet.

Itsetehty soijavahakynttilä, tuoksuna mieto laventeli

Uskon, että liian monet ihmiset tukahduttavat ne lahjat ja kyvyt jotka heihin on asetettu. Useimmat eivät edes ymmärrä minkälaisilla lahjoilla heidät on varustettu. Mutta ne ovatkin kätkössä olevia aarteita, jotka täytyy kaivaa esiin. Tiedätkö sen tunteen, kun pääset tekemään sitä, josta sinun sydämesi syttyy ja heittäydyt koko olemuksellasi sitä tekemään? Se tunne kun saat vapaat kädet ja saat toteuttaa itseäsi niillä lahjoilla joita sinussa on. Muistatko mitä rakastit tehdä lapsena, mikä oli mieluisin leikkisi? Luulen, että sinun lahjasi on näkynyt sinussa jo lapsena. Se on se asia, jota tehdessäsi koet olevasi vapaa, josta nautit suunnattomasti. Luulen myös, että se saattaa olla piirre, jota vähättelet itsessäsi. Ehkä pelkäät epäonnistumista. Ehkä pelkäät että olet naurettava. Mutta mitäpä jos kokeilisit? Vaikka ihan salaa. Antaisitkin itsellesi luvan toteuttaa sitä lahjaa, jota itsessäsi vähättelet ja katsoisit mihin se johtaa. Vaientaisitkin sen maailmasta tulevan melun, kuuntelisit, ja ottaisit pienen askeleen eteenpäin.

Elämän ei kuulu olla harmaata. Siihen kuuluu monenlaisia jaksoja, valtavia ilon ja kiitollisuuden aiheita ja joskus suurtakin surua. Elämään kuuluvat monenlaiset värit, mutta välillä saatat tarvita vähän tukea että näet taas ne kirkkaimmatkin sävyt. Joskus voi olla että tarvitset ystävän tai läheisen apua, jotta näet värit hänen silmillään. Uskalla unelmoida! Sinä olet kaunis, ainutlaatuinen, erilainen kuin kukaan toinen ihminen. Ja sinuun on asetettu myös lahjoja, jotka ovat erilaisia kuin muiden lahjat. Säteile sillä paikalla, jossa sinä olet. Ole rohkea!

Uskalla unelmoida!

Rakasta teoin, älä vain sanoin. Rakasta niin että etsit toisen parasta, älä omaasi.

               Janoan sitä rauhaa, joka täyttää koko sisimmän ja virtaa sieltä ulospäin. Sitä rauhaa, jonka           maailman melu yrittää peittää.

" Peace I leave with you; my peace I give you. I do not give to you as the world gives. Do not let your hearts be troubled and do not be afraid. (Joh 14:27)"



Ihanaa viikkoa teille! Tehdään tällä viikolla asioita joista meidän sydän syttyy ja mieli virkistyy <3