Piparin tuoksua ja kiireetöntä juoksua

Kerroin teille viime kerralla että rakastan juosta talvella. Tänä vuonna olemmekin saaneet nauttia ihan erityisen kauniista Suomen talvesta. Viime viikonloppuna sain ihanan hetken aivan itselleni, kun pojat olivat isovanhempien ja serkkujen kanssa tekemässä piparkakkutaloja ja äiti ja isi olivat ihan ylimääräisiä poikien mielestä ;) Minä käytin oman hengähdystaukoni luonnon keskellä juoksenteluun omissa lapsuudenmaisemissa. Juoksentelin todella hiljaa ja nautiskellen, ilman mitään mittareita tai ohjelmia ja se oli mahtavaa. Välillä pysähdyin valokuvaamaan ja keskityin ihan vain imemään itseeni luonnon häkellyttävää kauneutta tuolla auringonpaisteessa. Noissa lapsuuden maalaismaisemissa sitä sielu lepää ja mieli virkistyy, tuon korkean taivaan alla on tilaa hengittää ja olla vapaa! Meidän Suomen luonto on todella puhdas ja kaunis!

Juokseminen on ihana, helppo ja edullinen harrastus. Itse en lähes koskaan kuuntele musiikkia juostessa, koska haluan kuulla hiljaisuuden. Usein lenkkeilen kuitenkin juoksuohjelmaa noudattaen, koska varovaisena haaveenani on juosta ensi kesänä ensimmäinen kokonainen maraton. Mutta välillä nämä kiireettömät juoksut, joita ei mitata tai vertailla, tulevat enemmän kuin tarpeeseen.

Tämä maailma on täynnä suorittamista ja kilpailua. Aina täytyy saada enemmän, saavuttaa enemmän, olla enemmän, olla parempi, ja usein olla jotakin ihan muuta kuin mitä itse pohjimmiltaan on. Jotta saavuttaa sitten sen.. niin minkä? Tavoitteenko? Mutta mitä sen jälkeen? Aina uusi tavoite. Sitähän tämä maailma on pullollaan. Mutta lopulta se vain ottaa, se loputon kierre, ja jättää ihmisen tyhjäksi. Älä ymmärrä minua väärin; olen ehdottomasti sitä mieltä että ihmisellä täytyy olla unelmia ja tavoitteita, ja arvostan suuresti monia ihmisiä jotka tekevät määrätietoisesti töitä päämääriensä ja unelmiensa eteen. Mutta tavoitteista saattaa tulla ihmiselle oman arvon mittari, joka johtaa loputtomaan kierteeseen, jossa tyydytystä ei saa lopulta mistään. Ihmisestä tulee helposti niin tapojensa kuin tavoitteidensa orja. Minäkin joudun usein muistuttamaan itseäni: Pysähdy! Ennen kuin taas voin jatkaa matkaa eteenpäin.

Pysähdy!

Monta upeaa ja kaunista asiaa olisi jäänyt näkemättä ja kokematta tälläkin lenkillä, jos en olisi pysähtynyt. Oli ihanaa pysähtyä ja vain katsella ja ihmetellä Luojan luomaa kauneutta. Auringonsäteet valkealla hangella, jään kimmellys liukkaalla tiellä, puiden oksien tanssi tuulessa, ja upea sininen taivas kaiken yllä. Samalla tavalla arjen keskellä moni kaunis ja tärkeä asia tai hetki jää täysin näkemättä ja kokematta, jos kiirehdimme päivästä toiseen, tavoitteesta toiseen. Kukaan meistä ei varmuudella tiedä huomisesta päivästä. Meille on annettu vain tämä hetki, ja siksi on tärkeää ettemme vain juokse läpi tätä arvokasta elämää ja aikaa. On tärkeää aina pysähtyä ja kuunnella, keskittyä siihen mikä on oikeasti tärkeää ja millä on suurta merkitystä.

"Hiljenny sieluni kuule: säveliä hiljaisuuden.

Hiljenny sydän vaikene, äärellä ikuisuuden.

Tyynny mieleni, suppuun siipesi saata.

Mykisty kieleni, taivas on kohdannut maata.

Säveliä hiljaisuuden, sanat ei häiritä saa.

Kirkkaus ikuisuuden, ihmistä koskettaa.

-Hilja Aaltonen"

Lenkin jälkeen pääsin vielä itsekseni saunaan. En tarvinut tälläkään kertaa ulkomaanmatkaa, tai viikon kylpyläreissua että jaksoin palata arkeen olemaan 24/7 äiti. Ei, tämä pieni hetki riitti tälläkin kertaa (ja ne matkat on ehkä edessäpäin ;) ) Tällä välillä oli valmistunut todella upeita piparkakkutaloja, ja tuoksu oli ihanan jouluinen! On todella kiitollinen mieli <3

Live, laugh, love

Kiireetöntä juoksua teidänkin viikkoon! Toki joudmme varmasti ottamaan spurtteja myös ja välillä ehkä juoksemaan maratonia tässä hektisessä arjessa, mutta muistetaan olla armollisia itsellemme ja toisillemme. <3 Ja hei, on välillä ihan ok, vaikka et olisi tehnyt päivän aikana mitään muuta kuin hengittänyt. Se riittää toisinaan, eikö niin? :)

Mitkä ovat sinun kätketyt aarteesi?

Nautin siitä kun saan kulkea luonnossa, olla hiljaa ja kuunnella kuinka tuuli humisee puissa. Kun saan tuntea kuinka taivas on korkella ja itse olen pieni, hyvin pieni ja voimaton. Välillä kun päässä suhisee arjen haasteet, huolet tai surut, niin luonnon keskellä on tilaa hengittää, ja siellä saan asioihin usein oikeat mittasuhteet. Pienikin hetki riittää. Kävely metsässä, juoksulenkki rannan lähellä, tai vain hetken seisominen avoimen taivaan alla. Minun olisi vaikea kuvitella asuvani paikassa, jossa lähellä ei olisi metsää tai järveä.

En halua koskaan lakata ihmettelemästä ja näkemästä, kuinka kauniiksi kaikki on luotu. Voi, kunpa aina näkisin yhtä aidosti kuin pieni lapsi! Onneksi pienet poikani auttavat näkemään kun minun silmäni eivät riitä.

Olinpa muuten iloinen kun maahan satoi valkea lumipeite, ja onneksi kerkesin siitä nauttia myös ennen kuin ilmat lämpenivät ja vesisateet saapuivat. Nyt jaksaa taas paremmin odottaa talvea, kun on saanut sen parasta antia vähän maistaa. Valkeassa maassa on jotain sadunomaista. Valkea peite on kaunis ja puhdas, ja lapsuudesta muistan elävästi, kun joulun alla iltahämärässä pakkaslumi narskui kenkien alla ja samalla kimalsi ja välkehti kuin tuhannet timantit valon siihen osuessa. Ja miten ikkunaan sataneet ja siihen jäätyneet lumihiutaleet muodostavat häkellyttävän kaunista ja yksityiskohtaista taidetta. Näitä hämmästelen yhä edelleen. Saisimmekohan tänä vuonna valkean joulun?

Talven kauneutta ja rauhaa

Minä en pidä melusta. Lapsiperheen arkeen tottakai kuuluu monenlainen melu, ja sen alta on vaikea usein kuulla edes omia ajatuksiaan. Se on normaalia, ja onneksi yleensä yöllä on hiljaista ;) Minä en pidä tämän maailman melusta, joka hukuttaa alleen ihmiset, heidän sydämensä todelliset kaipuut, unelmat ja haaveet ja heidän kätkössä olevat lahjansa. Tämän maailman melu tukahduttaa monen ihmisen luovuuden, herkkyyden ja ainutlaatuisuuden. Se on melua, jonka keskellä ei ole rauhaa. Se on täynnä vaatimuksia, odotuksia, olettamuksia, vähättelyä, valhetta, juoruja ja itsekkyyttä. Se on melua joka lupaa paljon, mutta jättää vastaanottajan lopulta tyhjin käsin. Ehkä tämänkin vuoksi pidän lumesta. Se peittää alleen kaiken syksyisen maan roskan, ja samalla se vaimentaa myös liikenteen äänet.

Itsetehty soijavahakynttilä, tuoksuna mieto laventeli

Uskon, että liian monet ihmiset tukahduttavat ne lahjat ja kyvyt jotka heihin on asetettu. Useimmat eivät edes ymmärrä minkälaisilla lahjoilla heidät on varustettu. Mutta ne ovatkin kätkössä olevia aarteita, jotka täytyy kaivaa esiin. Tiedätkö sen tunteen, kun pääset tekemään sitä, josta sinun sydämesi syttyy ja heittäydyt koko olemuksellasi sitä tekemään? Se tunne kun saat vapaat kädet ja saat toteuttaa itseäsi niillä lahjoilla joita sinussa on. Muistatko mitä rakastit tehdä lapsena, mikä oli mieluisin leikkisi? Luulen, että sinun lahjasi on näkynyt sinussa jo lapsena. Se on se asia, jota tehdessäsi koet olevasi vapaa, josta nautit suunnattomasti. Luulen myös, että se saattaa olla piirre, jota vähättelet itsessäsi. Ehkä pelkäät epäonnistumista. Ehkä pelkäät että olet naurettava. Mutta mitäpä jos kokeilisit? Vaikka ihan salaa. Antaisitkin itsellesi luvan toteuttaa sitä lahjaa, jota itsessäsi vähättelet ja katsoisit mihin se johtaa. Vaientaisitkin sen maailmasta tulevan melun, kuuntelisit, ja ottaisit pienen askeleen eteenpäin.

Elämän ei kuulu olla harmaata. Siihen kuuluu monenlaisia jaksoja, valtavia ilon ja kiitollisuuden aiheita ja joskus suurtakin surua. Elämään kuuluvat monenlaiset värit, mutta välillä saatat tarvita vähän tukea että näet taas ne kirkkaimmatkin sävyt. Joskus voi olla että tarvitset ystävän tai läheisen apua, jotta näet värit hänen silmillään. Uskalla unelmoida! Sinä olet kaunis, ainutlaatuinen, erilainen kuin kukaan toinen ihminen. Ja sinuun on asetettu myös lahjoja, jotka ovat erilaisia kuin muiden lahjat. Säteile sillä paikalla, jossa sinä olet. Ole rohkea!

Uskalla unelmoida!

Rakasta teoin, älä vain sanoin. Rakasta niin että etsit toisen parasta, älä omaasi.

               Janoan sitä rauhaa, joka täyttää koko sisimmän ja virtaa sieltä ulospäin. Sitä rauhaa, jonka           maailman melu yrittää peittää.

" Peace I leave with you; my peace I give you. I do not give to you as the world gives. Do not let your hearts be troubled and do not be afraid. (Joh 14:27)"



Ihanaa viikkoa teille! Tehdään tällä viikolla asioita joista meidän sydän syttyy ja mieli virkistyy <3