Hurjan herkulliset hunaja-kaurapatongit

Leipominen on ihanaa!

Innostuin yksi päivä leipomaan patonkia, kun unohdin ostaa sitä kaupasta salaatin kaveriksi. Hyvänen aika että patongin leipominen on helppoa ja nopeaa! Miksi ihmeessä sitä ei tule tehtyä useammin?

Elämä ei ole pelkkää jätskikakkua

...Mutta joskus se on juuri sitä!

Ikä on vain numeroita, vai onko sittenkään?

Usein kuulee sanottavan, että ikä on vain numeroita. Olen myös itse käyttänyt tätä sanontaa, mutta viime aikoina olen  oikein pysähtynyt miettimään tätä. Onko ikä vain numeroita? Mitä pahaa on vanhenemisessa?

Keskikesän juhlaa

Hyvää juhannusta teille rakkaat blogin lukijat! 

Miten siellä on keskikesän juhlaa vietetty? Onko sinulla yleensä suuria juhannussuunnitelmia ja perinteitä? Te ketkä blogia olette seuranneet tai tunnette minut, tiedättekin että minä pidän simppeleistä jutuista. Mitä vähemmän hypetystä ja suunnittelua, sen parempi minulle. Minä vietin ison osan juhannuksesta siivoten kotona yksin. Ja se oli tiedättekös juhlaa miltei parhaimmillaan. Ihan oikeasti! :)

Tunteet, voiko niihin luottaa?

Äitiys. Mikä ihana asia, josta varmasti jokainen äiti on sydänjuuriaan myöten kiitollinen. Mutta kuten viimeksi mainitsin, äitiys on välillä aikamoista hullunmyllyä. Tämä viikko on ollut melkoista tunteiden vuoristorataa meillä kaikilla kun mieheni palasi loman jälkeen töihin. Tämä tunnetilojen kirjo yllätti minut.

Rauhaisaa arkeen palailua, vaiko sittenkin yhtä kaaosta?

Nyt on mieheni ensimmäinen lomapätkä ohi, ja olemme palailleet pikkuhiljaa loman jälkeiseen arkeen. Tuttuun, mutta erilaiseen, sillä esikoinenkin on nyt eskarin päätyttyä kotona kaikki päivät. Miltäs se arki nyt sitten tuntuu, ihanaa vai kamalaa?

Arjen salakavalat aikavarkaat

Lepoa ilman puhelinta

Kerroin teille aiemmin, että kun lähdimme lomalle saaristoon minä laitoin puhelimen netin lähes viikoksi kiinni, ja puhelin nökötti mökissä niin että huomasin loppulomasta akun loppuneen. En siis muistanut lopulta koko puhelimen olemassaoloa, ihanan vapauttavaa! Olin siis suunnitellut jo etukäteen, että sitten kun meidän perheen yhteinen loma alkaa, mitkään älylaitteet eivät saa varastaa meidän yhteistä aikaamme, ja tämä päätös todella kannatti. Kerron teille tällä kertaa siis mitä opin ja havaitsin netittömyydestä.

Auton kanssa Ahvenanmaalle : näin meidän reissu meni

Noniin, nyt olisi sitten vihdoin reissuraporttia tiedossa. Ja paljon kuvia tietty :)

Ahvenanmaa oli meille kaikille uusi tuttavuus ja ihana seikkailu. 

Palailimme viikonloppuna ihanalta Ahvenanmaalta, jossa vietimme ikimuistoisen loman. Täältä linkin takaa löytyy ensimmäiset reissumaistiaiset. Ahvenanmaa oli meille kaikille uusi tuttavuus ja ihana seikkailu. Olimme mökkeilemässä 30 km päässä Maarianhaminasta Herrössä, Lemlandissa neljä yötä (aivan liian vähän, mutta keskimmäiselle pojalle juuri sopivasti kun hänellä alkoi viimeisenä päivänä olla vähän koti-ikävä). Puhuimme mieheni kanssa heti kun saavuimme, että tänne voisi jäädä koko kesäksi, tai oikeastaan vaikka muuttaa asumaan. Ahvenanmaa siis vei sydämemme välittömästi, ja suosittelen lämpimästi jokaiselle joka vähänkään miettii että pitäisikö käydä : - kyllä pitäisi!

Ahvenanmaa, veit palan sydämestäni

Merituulen raikkaat terveiset Ahvenanmaalta! 

Tuolta ihanasta saaristosta, jossa on erityinen tunnelma. Vihreän eri sävyt, jylhät kalliomaisemat, tuulimyllyt, lampaat, hevoset, laivat ja veneet sekä aivan kaikkialla läsnäoleva meri. Ahvenanmaa on todellakin erityinen, ja sen ilmapiiri on täynnä meren raikkautta, ihanaa maalaisidylliä ja kansainvälisiä tuulahduksia. Jag älskar dig, Åland!

Kesän lapsi mä oon - nokka kohti Ahvenanmaata

Hiphei, tämä ryhmärämä lähtee kesälomareissuun. 

Auton nokka kohti Ahvenanmaata ja seikkailu odottaa. En ole koskaan käynyt Ahvenanmaalla, tuolla Suomen ulkomailla. En tiedä mitä odottaa, kun tällä kokoonpanolla lähdetään ensimmäistä kertaa pitkälle automatkalle. Reissukuulumisia siis tiedossa matkamme jälkeen. Tänä aamuna heräsin ylös kurkku hirmu kipeänä, mutta sovittiin kurkkukivun kanssa että se ei lähde reissuun mukaan ;)

 Pienin ja keskimmäinen köllöttelemässä varpaat ihanan multaisina. Toivottavasti matka tuo tullessaan myös kovin kaivattua  lepoa.

Olen tässä äitiyden matkan varrella oppinut, että asiat harvoin menevät niinkuin itse ajattelee tai suunnittelee. Olen myös oppinut että parhaat asiat syntyvät juuri niin, silloin kun laskee irti siitä minkälaista "pitäisi" olla, ja ottaa hetket vastaan sellaisena kuin ne meille annetaan. Silloin kun nostaa katseensa omista odotuksista, näkeekin usein jotain äärettömän kaunista ja herkkää, nimittäin hetken kauneuden.

Meillä oli keskiviikkona eskarin kevätjuhla ja perjantaina todistusten ja mitalien jako. Voi apua miten tällä viikolla on ollut herkät fiilikset. Sanoin kevätjuhlapäivänä pojalleni että nythän sinä olet sitten koululainen. "-Enkä oo kun kesän lapsi!", sain vastaukseksi. No niinhän se todella on! Me olemme nyt vähän aikaa ihan vain kesän lapsia koko porukka. Ilmat ilmeisesti vähän viilenevät, mutta ei se mitään, läheisyys lämmittää ;)

Blogin ja somen ääreen palailen jossain kohtaa reissun jälkeen. Instassa  on muuten enemmän näitä ihanan ystäväni Miinan @miinamerisalo ottamia kuvia.  

Laitan tähän loppuun vielä Milli Menninkäisen laulun sanat. Tämän laulun sain kuulla viimeksi perjantaina kun oli eskarin lopettajaiset, voi kyynel:

"On jalkojesi juuressa melkein koko maailma. Vasten tuulta korkealle pääset lintunen. Älä liian kauan pesi, vaan nouse siivillesi ja katso sieltä maailmaa, seikkailu odottaa.

On siipes vielä pienet mutta kohta lienet kotka uljas kannella taivaan sinisen. Mitä vielä mietit, ajan onnellisen vietit. Lennä suureen seikkailuun ja kanssas ehkä tuun."

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa oikein mukavaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa!

Rakkaudella, Marjo

Sinä riität

Kuvat : Miina Merisalo

Riittämättömyys. Mistä se oikein kumpuaa?

Olen jutellut useiden naisten ja äitien kanssa ja monesti toistuva teema tuntuu olevan riittämättömyys. Myös minä olen ajoittain joutunut kamppailemaan riittämättömyyden tunnetta vastaan.

"..silti minä välillä sorrun soimaamaan itseäni, kun en ole tarpeeksi jotakin."

Äitiys on hyvin haastavaa 24/7 hommaa (myös parhaiten palkattua koska palkkana on muun muassa puhdasta rakkautta). On tietenkin täysin inhimillistä että kokee olevansa riittämätön. Työtä kun on niiiin paljon ja se ei tekemällä lopu. Mutta ajatellaan tätä ennemmin niin että me äidit olemme korvaamattomia ;) Ja eikö ole outoa, että soimaat itseäsi siitä ettet kerkeä kaikkea. Jos olet töissä, ja hommia on niin paljon ettet kerkeä kaikkea tekemään, ethän sinä silloinkaan automaattisesti ajattele olevasi huono työssäsi vaan toteat että onpa hommaa nyt paljon kun kaikkea ei kerkeä. On myös olemassa siis väärää riittämättömyyden tunnetta, joka taakoittaa, painaa alas ja väittää sinun olevan huono.

Minä teen parhaani äitinä ja vaimona, kuten varmasti jokainen omalta osaltaan. Pyrin pitämään arjessa oikeanlaisen tasapainon ja ymmärrän etten voi tehdä kaikkea. Minä ymmärrän, että kukaan ei ole täydellinen ja kukaan ei pysty hoitamaan täydellisesti elämänsä kaikkia osa-alueita. Mutta silti minä välillä sorrun soimaamaan itseäni, kun en ole tarpeeksi jotakin. 

Sitten pysähdyin : kenen mittapuilla minä oikein itseäni mittaan? 

Yksi päivä olin vähän allapäin ja taakoitettu. Univelat, kodin sotkuisuus loputtomasta siivoamisesta huolimatta, lukemattomat muistettavat ja hoidettavat asiat, riitelevät lapset. Yritin hoitaa kaiken tarvittavan siinä kuitenkaan onnistumatta ja olin itkuinen. Olin itkuinen koska koin epäonnistuneeni. Sitten pysähdyin : kenen mittapuilla minä oikein itseäni mittaan? Kuinka paljon sitten on tarpeeksi? Miksi tunsin itseni niin huonoksi, vaikka tein aivan varmasti parhaani niillä voimavaroilla jotka oli käytettävissäni?

Seuraavana aamuna aamulahvilla tunnistin että sydämelläni oli edelleen jotain painavaa. Jotain huolta tulevasta, huono-äiti fiilistä ja liian isoja palasia päässä. Sellainen tunne kuin joku istuisi rintakehäni päällä, vaikea hengittää enkä osannut lapsillekaan olla ihan läsnä. Huokasin että tarvitsen rohkaisua, ja samantien sain sydämelleni seuraavan Raamatunpaikan:

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. "

Fil 4: 6-7

Ymmärsin taas kerran laskea irti kaikesta suorittamisesta. Me niin usein suoritamme aivan kuin huomaamattamme elämäämme, sen sijaan että ihan vain eläisimme ja heittäytyisimme. Minä olen tarpeeksi, minä riitän juuri tällaisena kuin minä olen. Mikä ihana ja vapauttava totuus!

Tiedätkös, teimme me mitä tahansa, se ei koskaan tule riittämään kaikille ihmisille. Meidän ympärillämme on ja tulee varmasti aina olemaan ihmisiä jotka eivät ymmärrä ja hyväksy sinua ja valintojasi teitpä mitä tahansa. Mutta ei se mitään, sillä sinä olet tarpeeksi ja riität - juuri sellaisena kuin sinä olet! Ei anneta sen viedä meidän iloa ja vapauttamme. 

No mites ne kaikki keskeneräiset hommat ja asiat?

No moni niistä on edelleen kesken. Mutta kaikki tarvittava tulee kyllä tehtyä yksi asia kerrallaan. Ja ne asiat joihin en voi itse vaikuttaa eivät ole minun käsissäni ja siksi saan levätä lapsenomaisessa luottamuksessa. Kaikki kyllä järjestyy aikanaan!

Onpas muuten ollut tunteikas viikko, nyt se eskari ihan oikeasti on ohi. Itkuthan siitäkin tuli - sekä äidille että pojalle.

Iloa siun päivään ja onnea kaikille ylioppilaille, valmistuneille, koulunsa päättäneille ja eskareille!

Mekin tänään pääsemme juhlimaan erästä ihanaa ylioppilasta :)

Rakkaudella, Marjo