Hyvää isänpäivää!
Eikös ole söpö tuo lehti lehden päällä? Otin tuon kuvan kerran saariretkellä, kun tuo oli jotenkin ihan tosi hellyttävä näky. Siinä on iso lehti ja pikkulehti, iskä ja lapsi :D
Isänpäivä herättää monenlaisia tunteita. On paljon isättömyyttä, kaipuuta ja surua. Vaikeita isäsuhteita, hylkäämistä ja kipua. On myös valtavasti onnea, rakkautta ja ylitsevuotavaa iloa. Monesti näitä kaikkia sekaisin.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että saan viettää lastemme kanssa isänpäivää juhlien heidän isäänsä, rakasta miestäni. Hän on mitä mahtavin ja omistautunein isä ja aviomies. Sanat eivät riitä kertomaan, mitä hän minulle ja pojillemme merkitsee. Hän on taivaan lahja <3 Sen lisäksi pääsemme juhlimaan myös omaa isääni ja mieheni isää, sekä vielä isänikin isää. Saan olla todella, todella kiitollinen näistä miehistä, iseistä ympärilläni <3
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että saan viettää lastemme kanssa isänpäivää juhlien heidän isäänsä, rakasta miestäni. Hän on mitä mahtavin ja omistautunein isä ja aviomies. Sanat eivät riitä kertomaan, mitä hän minulle ja pojillemme merkitsee. Hän on taivaan lahja <3 Sen lisäksi pääsemme juhlimaan myös omaa isääni ja mieheni isää, sekä vielä isänikin isää. Saan olla todella, todella kiitollinen näistä miehistä, iseistä ympärilläni <3
Äitienpäivänä kirjoitin tänne blogiin kirjeen äidilleni. Nyt on siis isäni vuoro. Tässä siis isänpäiväkirje sinulle, iskä.
Kirje isälleni
Rakas iskä,
Hyvää isänpäivää! Mietin, että haluan siulle jotain kirjoittaa, mutta ajatukset löi ihan tyhjää. Koska kirjoitin äitille kirjeen äitienpäivänä tänne blogiin, haluan ehdottomasti kirjoittaa myös siulle.
Katsoin aamulla kun esikoinen ja mieheni ottivat yhteen kenkienlaitoista. Kärpäsestä tuli härkänen ja kohta oli ilmiriita. Jouduin välienselvittäjäksi päätäni pyöritellen : "taas ne ottaa yhteen". No, riita poikki ja kaikki hyvin. Mies lähti autoon jo kahden nuoremman pojan kanssa ja minä jäin kahdestaan esikoisen kanssa pukemaan. "Voi hyvänen aika, miten työ voitte olla ihan kuin mie ja ukki?! Iskä on ihan kuin ukki, ja sie olet ihan kuin mie." Kävimme pojan kanssa nauramaan.
Kyllä vain. Olen nähnyt tuon saman kuvion toistuvan monen monta kertaa ja näen minut ja sinut. Kaksi persoonaa, jotka eivät välillä ymmärrä toisiaan ollenkaan ja tunteet kuohuvat. Meillä ei ole aina ollut helppoa yhdessä. Voi miten ihanaa että vaikeiden vuosien jälkeen olemme löytäneet toisemme uudelleen, ja tänään haluankin kertoa, mitä minä näen kun katson sinua tänään.
Sinä iskä olet vahva. Olet kantanut paljon vastuuta ja taakkaa. Mutta vahvuuden alle kätkeytyy herkkä ja rakkautta janoava sydän. Näen suuren nallekarhun. Nallekarhun, joka tulistuu edelleen helposti, mutta leppyy nopeasti. Sinä olet suojelija. Puolustat omiasi henkeen ja vereen. Puolustaja ja karhu sinussa ei aina näe asioiden kokonaiskuvaa, mutta kun sinä rauhoitut, olet aivan verraton keskustelukumppani. Kun katson sinua, näen sydämen, joka on täynnä kultaa. En näe täydellistä ihmistä, kukaan ei ole täydellinen, vaan näen erehtyväisen ihmisen, jonka sydän on täynnä viisautta ja nöyryyttä. Ihailen sinun viisauttasi.
Sinä et ole ennakkoluuloton. Mutta ihailen sinussa sitä, että teet asioita ennakkoluuloistasi huolimatta. Ihanaa että olet suostunut matkustelemaan!!! :D
Sinä olet automies, nikkari, Pelle Peloton. Lintubongari. Luonto ja sinä - erottamattomat! Olet eräjorma.
Mitä kauemmin olen sinut tuntenut, olen oppinut huomaamaan miten upea mies sinä olet. Ei ihme, että äiti on sinut valinnut miehekseen, viisas nainen.
Sinä rakastat lapsenlapsiasi, ja ihanaa kun vietät aikaa heidän kanssaan.
Kun olin pikkutyttö, 2-vuotias, jouduin sairaalaan leikkaukseen. Olin sinulle kuulema vihainen, enkä suostunut puhumaan sinulle kun tulit minua katsomaan sairaalaan. Koin että sinä olit minut hyljännyt. Olit heitellyt palloa samassa huoneessa olleelle pojalle, ja siitäkin olin suuttunut : "iskä tuli poikaa kattomaan", olin sanonut ja kääntynyt pois. Niin kovin minä olin sinun läheisyyttäsi kaivannut.
Tänään tiedän iskä, sinä et tullut poikaa kattomaan. Sinä tulit minua katsomaan. Sinä et ole minua koskaan hyljännyt, et edes silloin kun suhteemme on ollut vaikeimmillaan. Sinä olet aina rakastanut minua ja minä sinua. Ja aina rakastan!
Sinä olet luja. Mutta samalla suuri kainalo josta saa turvaa. Sinä olet valanut minuun uskoa. Olet aikoinaan ohjannut nostamaan katseen ylöspäin, luottamaan Jumalaan kun asiat ovat tuntuneet mahdottomalta. Kun minä olen sanonut : "en osaa, en pysty", sinä olet sanonut "kyllä osaat, kyllä pystyt". Sinusta tulee mieleen kallio. Luja kallio.
Kiitos iskä!
Rakkaudella,
Marjo
Ei kommentteja