MENU

Äidin oma aika


Paljon puhuttu oma aika


Mitä se on? Kuinka paljon perheenäiti tarvitsee omaa aikaa? Onko se tärkeää ylipäätään? 

Tämä maailmanaika jota elämme on hyvin itsekeskeistä ja suorituskeskeistä. Oma napa ennen muita. Ja kaikki minulle heti ja nyt. Moni haalii liikaa asioita elämäänsä ja ei muista hidastaa tähän hetkeen kun lapset ovat pikkuisia. Ja sitten moni harmittelee jälkeenpäin kun lapset ovat kasvaneet isoiksi jo, että voi kun olisivat ymmärtäneet miten nopeasti se pikkulapsiaika todella menee ohi ja sitä ei saa takaisin. Voi kun he olisivat olleet enemmän läsnä lapsilleen ja antaneet omien juttujensa odottaa.

Toisaalta taas on olemassa vaara unohtaa ja laiminlyödä itsensä täysin. Sanonta : "kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin", on melko osuva. Itse ajattelen, että perheen aikuisten hyvinvointiin ja omiin juttuihin kannattaa panostaa. Jos äiti sekä isä voivat hyvin, he todennäköisemmin panostavat  myös parisuhteeseen ja sitä kautta koko perhe voi hyvin. Mutta aikaa näihin omiin juttuihin ei välttämättä tarvitse tai kannatakaan käyttää kovin paljon silloin kun lapset ovat ihan pieniä.


Fitfunfamily-blogin ihana Josefina kirjoitti kerran oivaltavasti, että kaikki hänen aikansa, myös siis se lasten kanssa vietetty aika, on omaa aikaa. Kenen muunkaan aikaa se olisi?








Siinä Josefina oli täysin oikeassa, kyllä se kaikki aika lasten kanssa on ihan meidän omaa aikaa ja ihanaa sellaista. Mutta jotta emme ihan kadottaisi itseämme ja pysyisimme ainakin suurinpiirtein selväjärkisenä, uskon että jokaiselle on erittäin tärkeää päästä silloin tällöin jonnekin täysin yksin, tai siis vähintääkin ilman lapsia.



Ihan kiva olisi esimerkiksi päästä ihan yksin vessaan

Se on meillä tooooodella harvinaista. Ja jos luuletkin päässeesi salaa vessaan : turha luulo. Ne löytää sinut aina! Pienet sormet oven alla ropeltaen. Ja kaikilla kolmella  pojalla (+ välillä myös miehellä) on asiaa juuri silloin kun luulet saaneesi pienen pakohetken ;)

Ja toinen on puhelimessa puhuminen. Haluat hetken puhua rauhassa ystävän kanssa. Mutta puhelin on kuin magneetti jota jokainen lapsi seuraa, ja piiloon et pääse minnekään, edes saunaan. Vähän pelottavaa jopa joskus ;)

Yksin kauppaan, woohoooo!!!


Istuin viikko sitten perjantaina yksin bussissa. Olin "karannut". Kun mieheni palasi töistä, sanoin lähteväni kauppaan. Yksin. Bussilla. Keskustaan. Eli ei siis nopeasti lähikauppaan. Mies ymmärsi yskän ja toivotti mukavaa retkeä, ei kiirettä.

Se vapaus mitä tunsin bussissa istuessani -  ei oikeasti kiire minnekään, kukaan ei vaadi tai tarvitse minulta mitään, eikä tarvinut olla edes sosiaalinen koska olin yksin liikenteessä. Enkä onneksi törmännyt edes tuttuihin. Tai sitten törmäsin mutta kuljin niin ajatuksissani etten huomannut. Että sori vaan tutut jos en moikkaillut, kuljin laput silmillä omassa kuplassani.

Vihdoin siirryin kassalle ja kassalla oli ihanan pitkä jono. Ai että, mikä sen rentouttavampaa?!

Menin ruokakauppaan, ja oikeasti NIIN nautin siitä kun sain ihan rauhassa miettiä mitä ostan. Kaupassa oli kiireisiä ihmisiä, jotka odottivat malttamattomana kotiinpääsyä. Minä haahuilin kaupan käytävillä ja hymyilin varmaan koko ajan. Mietin että kukaan ei voi ymmärtää miten ihanaa siellä kaupassa oli. Vihdoin siirryin kassalle ja kassalla oli ihanan pitkä jono. Ai että, mikä sen rentouttavampaa?! Seisoa kaikessa rauhassa jonossa, eikä tarvitse yrittää ennakoida koko ajan jonkun raivareita tai pissihätiä tai selvittää että kuka tönäisi ensin ketä tai kuka katsoi väärällä tavalla ketäkin. 

Sen jälkeen menin vielä Konttiin, ja olin sielläkin pienen ikuisuuden. Katselin ja ihailin, nautin hiljaisuudesta. Löysin myös ihania lasiastioita kynttilöiden valmistamista varten. Tosin en ole vieläkään niitä kynttilöitä päässyt tekemään, on ollut puutetta siitä omasta ajasta ;) Mutta kunhan sopiva hetki tulee, niin laitan tännekin kuvia kynttiläprojektista. 

Kotona oli kaikki hyvin, ja tehtiin vielä miehen kanssa nachoja kun lapset meni nukkumaan illalla. Naurettiin että kyllä sitä nykyään osaa arvostaa arkipäiväisiä asioita, kuten kaupassa käyntiä. Yksin.

Oman ja perheajan tasapaino


Oma aika on ehdottoman tärkeää. Toiset tarvitsevat omaa tilaa ja aikaa enemmän kuin toiset, ja toisilla on myös mahdollisuuksia oman ajan ottamiselle eri tavalla kuin toisilla. Mutta jokaisen pitäisi päästä silloin tällöin hetkeksi tuulettumaan. Vaikka pienelle lenkille, ystävän kanssa kahville tai vaikka kirkkoon, kirjastoon tai kirpparille. Tehdä jotain mistä todella nauttii. Itse rakastuin juoksemiseen pikkulapsiarjen keskellä muutamia vuosia sitten, koska se on niin helppoa ja ei vie paljon aikaa. Puolen tunnin - tunnin lenkki on helppo sovittaa lapsiperheen aikatauluihin.

Muistetaanhan että on tärkeää sisällyttää arkeen asioita missä pääsee toteuttamaan itseään. Pitää kiinni omista jutuista vaikka olisikin lasten kanssa kotona. Minulle esimerkiksi tämä kirjoittaminen on sellainen juttu mitä teen harvoin ihan rauhassa. Kirjoitan keskellä päivää lasten leikkien lomassa tai sitten illalla kun lapset nukkuu. Mutta se on tärkeä oma juttu arjen keskellä. Se on yksi tapa muistuttaa minua että kukas minä oikein olenkaan muu kuin poikien äiti.

Arkea jaksaa kummasti toisella tavalla pyörittää kun muistaa huolehtia että ei hukkaa itseään vanhemmuuteen. Välillä se on melko haastavaa, oikean tasapainon etsimistä. Mutta niinhän tässä elämässä moni muukin asia selviää : etsimällä, kokeilemalla, epäonnistumalla ja siitä oppimalla. 

Vaikka olet äiti, ja olet sitä 24/7, niin muista ettet ole pelkästään äiti. Sinä olet paljon, paljon muutakin. Sinä olet sinä. Ja ihana sellainen oletkin!

Miten te vietätte ja otatte omaa aikaa? Onko siellä muita kenelle kauppareissu yksin on kuin lepoloma?

Ihanaa viikonloppua siulle!

Rakkaudella, Marjo

Ps. Kuvissa näkyvä ruokapöytä on se meidän uusi aarre Kierrätyskeskuksesta. Nyt se on siis hiottu ja petsattu. Tykkään ihan hirveästi tuosta vanhasta tammipöydästä!

Ei kommentteja