Rauhaisaa arkeen palailua, vaiko sittenkin yhtä kaaosta?

Nyt on mieheni ensimmäinen lomapätkä ohi, ja olemme palailleet pikkuhiljaa loman jälkeiseen arkeen. Tuttuun, mutta erilaiseen, sillä esikoinenkin on nyt eskarin päätyttyä kotona kaikki päivät. Miltäs se arki nyt sitten tuntuu, ihanaa vai kamalaa?

Chill, sweet mama!

Enää muutamia öitä jouluun, ihanaa aikaa minun mielestäni! Olemme mieheni kanssa yhdessä vähän siivonneet ja valmistelleet kotia sopivan rennolla otteella joulua varten. Mieheni sanoja lainaten : olemme piilotelleet tavaroita :D Oikeasti kyllä haluaisin puunata kunnolla ihan kaikki paikat, käydä tavarat läpi ja luopua kaikesta ylimääräisestä, mutta tällä hetkellä tuo on vielä haaveen asteella ja olkoon niin. Kuten olen aiemmin todennut - kaikkea ei ehdi, eikä tarvitsekaan! 

Tässä chillaillaan ja kirjoitellaan takkahuoneessa blogia,"isot pojat" mies mukaanlukien jo nukkuu yöunia ;)

Kävin tässä eräs päivä miettimään että me äidit olemme kyllä mestareita asettamaan itsellemme erilaisia korkeita rimoja. Jokainen omanlaisiaan. Äidit potevat valtavasti syyllisyyttä, ja se on toki luonnollista sillä meille on uskottu valtavan suuri vastuu ja tehtävä. Olemme äitejä 24/7. Mutta on muistettava että me äidit olemme ihmisiä, ja siksi me olemme vajavaisia. Voi miten usein vertailemmekaan itseämne toisiin "parempiin" äiteihin. Tämä maailmanaika on täynnä kilpailua ja suorittamista. Ja kuinka surullista onkaan jos rupeamme äitiyttä suorittamaan. Äitiys ei ole kilpailu. Äitiys on jotain täysin kokonaisvaltaista. Äitiys on äitinä olemista.

Meistä kukaan ei ole täydellinen. Me kyllä kasvamme ja opimme virheistämme, jos vain haluamme. Sitähän elämä on, kasvamista läpi elämän. Mutta siitä huolimatta meistä ei koskaan tule täydellisiä. Ja jos joskus erehdynkin paistattelemaan onnistumisen aallonharjalla, niin ei hätää -lapsilla on taito tuoda meistä meidän huonot puolet esiin. Ja hyvä niin. Sillä jos minä erehdyn luulemaan olevani erityisen erinomainen itsessäni, voi kuinka väärässä olenkaan. Olen suorastaan täysin eksyksissä. Minä en ole parempi äiti kuin sinä. Minä en ole täydellinen äiti. Minä olen äiti. Minä teen parhaani, ja lepään armossa. Joten, CHILL sweet mama, niin minäkin teen! <3 

"Haluan olla tarpeeksi nöyrä ymmärtämään, etten osaa hoitaa kaikkea hyvin.

Haluan olla tarpeeksi rohkea että jaksan siitä huolimatta yrittää.

Ja haluan olla tarpeeksi kiitollinen näkemään armon tämän kaiken yllä."

Eräänä iltana kun olin väsyneenä illalla pessyt meikit pois, laittanut ihanan lämpimän fleece-aamutakin ylleni ja olin menossa iltapalalle, olin hieman itkuherkkä rankan päivän jäljiltä. En ollut osannut olla aina niin kovin rakentava riidansovittelija poikien välillä ja meinasin soimata itseäni siitä (taas). Mutta havahduin mietteistäni, katsoin peiliin ja sain sydämelleni sanat että minä riitän. Miten ihanan vapauttavaa. Kenen mittareilla minä yritin taas äitiyttäni mitata? Vaikka tunnen välillä suurta avuttomuutta ja riittämättömyyttä, minä todellakin riitän, kun teen parhaani armossa leväten! 

Kun nyt mietin näitä "hyvän äitiyden mittareita", niin kuka olisi parempi kertomaan hyvästä äitiydestä kuin lapsi itse? Yhtenä päivänä kuuntelin meidän kohta kolmevuotiasta herkällä korvalla,.että mistä asioista sain häneltä kiitosta.

Äiti oli kuulema ihan tosi taitava, kun osasi niin hienosti laskea liukurilla tuon pienen nyppylän alas. -"Miten sie oot äiti noin hyvä laskemaan? Hyvä äiti!"

Voi tuon pienen pojan onnea ja ylpeyttä kun äiti oli niin taitava. Tässä vielä muutama:

- Ruoan lämmitys mikrossa (huom! oli vielä valmisruoka)

- Maidon kaataminen lasiin

- Sukan löytäminen

- Junaradalla leikkiminen

- Jouluverhojen ripustaminen

- Pikkuveljen imetys

- kahvin juominen olohuoneessa poika kainalossa, lastenohjelmaa katsoen

Muun muassa näistä kaikista olen sanut paljon "hyvä äiti"- kommentteja. "Oi, hyvä äiti. Sie olit tosi kiva kun laitoit nuo verhot miulle!" Nämä kehut ovat olleet erittäin tervetulleita niiden kaikkien "tuhma äiti"- kommenttien vastapainoksi. (Ja näitä "tuhma äiti"-palkintoja olen ansainnut muun muassa siitä että olen juonut vääränlaisesta lasista, olen katsonut väärään suuntaan väärään aikaan, olen laittanut itselleni villasukat jalkaan ja olen käynyt vessassa väärään aikaan.) Mutta nämä kehut kertovat meille jotain hyvin olennaista äitiydestä. Tällä listalla ei ollut montakaan sellaista asiaa josta olisin itse itseäni palkinnut äitiydessä. Arkipäiväisiä, osa jopa vähäpätöisiä asioita. Mutta lapsi katsoo tätä maailmaa aivan eri näkökulmasta, ja me voimme oppia lapsilta valtavan paljon elämän tosiasioita, kunhan olemme herkkiä kuulemaan. 

Sinä äiti siellä. Tiedätkö että sinä et ole täydellinen äiti? En minäkään, kaukana siitä. Mutta tiedätkö mitä? Sinä olet upea äiti! Sinä rohkea ja sitkeä nainen, olet upea! Ja se äiti jota aina ihaillen katsot, jolla on aina koti siistinä, tai joka aina ulkoilee paljon lasten kanssa, tai joka leipoo, ompelee, laulaa ja nauraa, näyttää hyvältä ja huolitellulta, kuntoilee tai on menestynyt urallaan, tai mitä tahansa muuta, hänkään ei ole täydellinen. Hänellä on omat kamppailunsa. Häneltä puuttuu jotain mitä sinulla on. Sillä me olemme jokainen erilaisia, varustettu erilaisilla lahjoilla ja ominaisuuksilla. Ja meillä on jokaisella erilaiset vajavaisuudet. Me olemme jokainen erilaisia ihmisiä, ja jokainen erilaisia äitejä. Ja onneksi niin, maailma olisi aika tylsä paikka jos olisimme toistemme kopioita. Me täydennämme toinen toisiamme, ja voimme oppia paljon toisiltamme! :)

Äitiys on todella haastavaa. Se on välillä todella uuvuttavaa, imee sinusta kaikki mehut ja vie järjen. Toisinaan se on ihanaa ja helppoa. Mutta äitiys on aina suurta lahjaa, jonka me äidit olemme saaneet täysin ilman mitään omia ansioita tai meriittejä. Kallis, meille uskottu vastuu joka ei ole millään tavalla itsestäänselvää. Äitiys antaa meille enemmän iloa kuin kukaan meistä olisi koskaan voinut aiemmin kuvitella. Äitiys kiteytyy yhteen sanaan : RAKKAUS!

Onni koostuu pienistä ja yksinkertaisista asioista. Otetaanhan äiskät rennosti, sillä me olemme hyviä äitejä ihan vain olemalla. Ja kun lämmitetään hienosti ruokaa mikrossa (ja välillä vaikka ihan valmisruokaa, hyviä ollaan silti). ;) Jätetäänhän kaikki suorittaminen pois äitiydestä ja nautitaan kyydistä. Meidän äitiyttä ei mitata tuottavuudella ja erilaisilla suoritteilla. Sinun arvosi äitinä ei riipu ainoastakaan suorituksesta.

Ihanaa ja rentoa jouluviikkoa sinulle!

Rakkaudella, Marjo

Shine a little brighter, darling!

Sunnuntaiterveisiä täältä blogin äärestä. Kirjoittelen tässä vauva sylissä tämän viikon aikana päällimmäiseksi nousseita ajatuksia teille. Viikkoon on mahtunut flunssasta ja uhmaiästä lähtien monenlaisia paineita ja haasteita, ja välillä on tuntunut etten kerkeä edes hengittämään tämän hektisen arjen keskellä kolmen pojan kanssa. Riittämättömyyden tunne vaimona ja äitinä on ollut välillä valtaisa. Ja toinen tunne on ollut syyllisyys. Syyllisyys siitä riittämättömyydestä: minun pitäisi olla enemmän, pystyä enempään, jaksaa paremmin. Mutta hyvänen aika, minä olen ihminen ja voimat ovat rajalliset. Miksi on niin vaikea olla armollinen itselleen? Kaikkeen ei pysty, kaikkea ei jaksa, eikä tarvitsekaan. Miksi se on helppo sanoa toiselle, mutta niin vaikea sallia itselleen?
 

Naisen elämään kohdistuu valtavasti odotuksia, paineita ja vaatimuksia. Itse olen oppinut viime vuosina melko tehokkaasti torjumaan ulkoapäin tulevat vaatimukset, ja keskittymään siihen minkä koen oikeaksi omassa elämässäni ja mistä minulla on rauha. Olen oppinut lepäämään armossa, olemaan armollinen toisia kohtaan, mutta toisinaan huomaan että olen silti armoton itseäni kohtaan. Tähän on tärkeä havahtua, tunnistaa ne sisältäpäin tulevat rajut vaatimukset ja heittää ne romukoppaan. Minäkin riitän, ja saan levätä armossa.

(Worshipgifs.org)

Yksi ilta todella rankan päivän jälkeen, kun vihdoin sain kaikki lapset nukkumaan, oli tosi kurja olla. Minun oli ollut tarkoitus mennä saunaan ja syödä iltapalaa. No sauna oli kylmennyt jo ajat sitten, ja nälkäkin oli vaihtunut pahanolon tunteeksi. Kävi mielessä että pesen hampaat ja menen nukkumaan samantien, pahoissa oloissani tukka likaisena. Mutta muistin siinä hetkessä, että minäkin olen tärkeä. Kuulostaa ehkä hassulta. Mutta päätin, että koska minä olen arvokas ja tärkeä, minä menen suihkuun ja iltapalalle (äidit ymmärtää, suihku joka päivä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys ;) ). Ja päädyin lopulta käymään suihkussa pitkän kaavan mukaan, tehden kasvonaamiot ja kaikki. Sain pestä kaiken väsymyksen pois, ja hemmotella itseäni kauneushoidolla ja kunnon iltapalalla. Tuntuipa hyvältä! Pieni, mutta niin tärkeä asia. Rakasta itseäsi! Raamatussakin sanotaan: rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Se tarkoittaa että itseään kuuluu rakastaa ja arvostaa oikealla tavalla.

Sinä olet arvokas ja tärkeä, ja on tärkeää huolehtia itsestäsi. Mikä on sinulle tärkeää, mikä tekee sinulle hyvää? Mikä tekee sinut vähän onnellisemmaksi? Muista keskittyä arjen keskellä niihin asioihin, ne voivat olla hyvinkin pieniä asioita. Minulle se oli sinä iltana se pieni kasvohoito, hemmottelu ihan vain itseäni varten.

Hyvää alkavaa uutta viikkoa, iloa ja voimia! Huolehditaan toisistamme JA itsestämme - loistetaanhan vielä vähän kirkkaammin! :) 

Rakkaudella, Marjo