Viikko loppusuoralla, vieläkö riittää virtaa?
Minulla ei. Ei sitten kertakaikkiaan meinaa enää löytyä. Yllättävän koville ottaa tämä arjen käynnistely. On niin monta asiaa mielessä ja vireillä omassa ja lasten elämässä, ja monta asiaa olen varmasti myös unohtanut. Ja käytännön asioiden lisäksi ekaluokkalaisen tunteet uuden edessä, kaverisuhteiden kiemurat, huolet ja pelot. Minä olen hyvin herkkä aistimaan ihmisten tunnetiloja, ja nyt loppuviikosta huomaan että alkaa tuntua minun päässäni tämä kaikki. Sain siis hurjan päänsärkykohtauksen tänään illansuussa, nyt alkaa onneksi helpottaa.
En ole ikiliikkuja
Ajoittain tulee hetkiä, jolloin olen aivan puhki kaikesta mitä ympärilläni tapahtuu. On vaikeaa saada kiinni edes omista ajatuksistaan, kun joku vetää jatkuvasti johonkin suuntaan. Ja yleensä silloin kun alkaa olla taas omien voimien äärirajoilla, tapahtuu kaikkea ylimääräistä. Kuten tänään kun vaunuista pamahti sisäkumit puhki. Kahdesta renkaasta. Tai kun tänään keskellä kirkasta päivää kettu oli käynyt meidän pihalla puhkaisemassa esikoisen pomppueläimen. Söi kirahvilta korvan. Tai yritti mutta oli todennut että pahaa on. Ja se eläimen puhkeaminen taisi olla enää piste iin päälle pojalle, joka taisi sitten itkeä kaikki kouluun ja kaverisuhteisiin liittyvät itkut samalla. Äiti ei itkenyt. Äiti oli tuki ja turva. Ja sitten illalla alkoi päänsärky.
Meillä äideillä (ja tottakai iseilläkin) on niin paljon tehtävää, että välillä minä ihmettelen mitä supersankareita me olemmekaan. Mutta rehellisesti sanottuna minä olen välillä aivan puhki kaiken keskellä. Haluan sanoa tämän teille siksi, että tässä maailmassa ihannoidaan ikiliikkujia (joita ei ole siis olemassakaan). En halua antaa teille rakkaat lukijat sellaista kuvaa että minä olisin sellainen. Kerron teille usein kuinka onnellinen ja kiitollinen minä olen kaikesta millä minua on siunattu, ja kuinka en päivääkään antaisi pois elämästäni. Se on totta. Mutta helppoa elämäni ei ole. Arki on kaunista ja ihanaa. Mutta se on myös sotkuista ja haastavaa. Voisin sanoa että arki on kuin myrskyssä tanssimista ;)
Mene siis myrskynsilmään
Usein sanotaan että muista levätä. Mutta mitäs jos arki vain välillä on niin kiireistä ja kuormittavaa ettei kerkeä lepäämään? Mene myrskynsilmään, siellä on tyyntä. Kaiken myrskyn ja tyrskyjen keskellä on mahdollista löytää pieniä keidashetkiä, joissa kaikki maailman melu vaimenee ja mieli lepää. Jätä silloin kaikki ylimääräinen pois ja pysähdy. Tarkista että olet kulkemassa oikeaan suuntaan. Kulje sinne suuntaan jossa sydämesi täyttyy rauhasta ja vapaudesta. Sydän on kyllä viisas jos kuuntelet sitä herkällä korvalla. Levoton sydän ---- > levoton mieli. Levollinen sydän -----> levollinen mieli.
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
Matt 11:28-30
Kerron teille vielä salaisuuden.
Sinä et tarvitse paljon voimaa. Sinun ei tarvitse aamulla tietää miten pärjäät iltaan asti. Tämän on eräs viisas ystäväni minulle opettanut kun esikoinen oli vauva. Ja se on niin totta. Kun en mieti asioita liian pitkälle, tarvittava voima kyllä tulee. Hetki kerrallaan <3
Voimia teidänkin loppuviikkoon. Ja iloa ja keveyttä. Tanssitaan myrskyssä!
Rakkaudella, Marjo
Ei kommentteja