Elokuinen metsä on parhautta!
On syksyn tuoksua ja tuntua ilmassa. Silti kostea lämpö yhä hellii ihoa ja kaikkialla on kauniin vihreää. Siellä täällä kurkistelee keltaisia tai punertuvia lehtiä. Kuitenkin vähän ujosti vielä. Yhä on kukkia maassa ja ruoho upean vihreää. Jos mahdollista, mene metsään ja katso ympärillesi. Niin paljon luomakunnan häkellyttävää kauneutta ympärillä!
Lepoa parhaimmillaan
Kirjoitin teille viimeksi väsymyksestä. Siitä miten kukaan meistä ei ole ikiliikkuja vaikka sellaista elämäntapaa usein ihannoidaankin. Ja siitä miten niitä pieniä, virvoittavia keidashetkiä voi saada ihan siellä arjen keskellä. Ei tarvita pitkiä reissuja tai suuria kokemuksia.
Tällainen keidashetki arjen keskelle järjestyi tänään. Isommat pojat lähtivät isänsä kanssa omille ralliretkilleen, ja minä jäin pienimmän kanssa kahdestaan kotiin. Me olemme nauttineet toistemme seurasta, hiljaisuudesta ja luonnosta. Minä nautin kun kuulen omat ajatukseni. Ja missä aika olisikaan paremmin mennyt kuin metsässä ja läheisessä rannassa vaunuillen. Molemmat nautimme kun saimme ihastella ja ihmetellä luonnon taidetta. On maailmassa monta ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä sekä isoa kulkijaa.
Erityisesti nämä kastehelmet olivat ihastuttavat! Niin puhtaat, kirkkaat, herkät ja kauniit.
Ihanaa sunnuntaita siulle, ja iloa uuteen alkavaan viikkoon!
Rakkaudella, Marjo
Osuit asian ytimeen.
VastaaPoistaMetsä antaa niin paljon, kun sille antaa mahdollisuuden.
Itse tykkään juuri kameran kanssa heilua ja etsiä sen ei-niin-ilmeisen kohteen.
Niin todella antaa! Ja metsästä löytää mitä ihanimpia yksityiskohtia kunhan pitää silmät auki. Kiva kun kommentoit :)
Poista