Se on täällä. Elokuu. Uuden aika.
Kuopus tötterö päässä isoveikan juhlissa viikonloppuna. Synttärisankari kameran takana.
Meidän esikoinen täytti eilen 7 vuotta. Koululainen. Viime päivät on ollut yhtä juhlan humua, kun ensin juhlimme tavallisia synttäreitä viikonloppuna, ja nyt sitten kaverisynttäreitä naamiaisteemalla. Ja vähän aikaa sitten lähipiirissä oli rippijuhlat, joista nuo yllä olevat kuvatkin ihanasta vedestä on otettu. Meillä ei muuten ollakaan aiemmin kaverisynttäreitä vietetty. Olipahan melkoinen meininki, mutta aivan ihanat juhlat! Tosin minä vedin vaahtokarkkiöverit, yäk! Nyt käynnistellään hiljalleen uudenlaista arkea, torstaina alkaa koulu. Siis HUOMENNA! Miltä se nyt sitten tuntuu kun esikoinen on jo koululainen?
Mitä tälle nyt pitää tehdä?
7 vuotta sitten minusta tuli äiti, ja miehestäni tuli iskä. Kun pääsimme sairaalasta kotiin, ihmeteltiin että ihan tosissaanko ne laski meidät kotiin tämän kanssa eikä kukaan neuvo vieressä. Mitä tämän pakkauksen kanssa nyt oikein tehdään? No, nyt 7 vuotta ja paria poikaa myöhemmin ihmettelemme edelleen aivan samaa. Mitä tämän kanssa oikein tehdään? Saman kysymyksen äärellä ollaan taas, ja uuden edessä :)
Kuva: Miina Merisalo
Kuva: Miina Merisalo
Onneksi minun ei tarvitse edelleenkään tietää. Tässä me matkan varrella opimme. Koulun alku on herättänyt monenlaisia tunteita. Välillä olen aivan malttamaton: alkaisi jo että saisi erotettua tappelevat veljekset hetkeksi toisistaan. Välillä olen tuntenut haikeutta ja kantanut huolta. Mutta joka kerta kun luovutan omista käsistäni ja luotan minua suurempiin käsiin, niin tunnen suurta iloa, ylpeyttä ja rauhaa. Minun pieni suuri sankarini kyllä pärjää. Minä lasken irti, jotta hän oppii joka päivä lentämään pidemmälle. <3
Lasken irti vanhasta..
Jotta voin rohkeasti ja ilolla astua uuteen. Tämä kesä on ollut iki-ihana, täynnä toinen toistaan upeampia hetkiä. Olen äärettömän kiitollinen kaikesta mitä olemme saaneet tänä kesänä nähdä ja kokea, tuntea ja aistia. Mitä iloa ja rakkautta (väsymystä, itkua ja ärtymystä unohtamatta, nekin kuuluvat tähän lapsiperhearkeen), suuria seikkailuja ja ihmeitä. Huolettomuutta. Kesää on vielä hetki jäljellä vaikka koulut alkavatkin, mutta kyllä se syksy astuu esiin väistämättä.
Mutta eihän meidän ihanat hetket lopu siihen että illat hämärtyy, ilmat viilenee ja alkaa taas uusi aikakausi. Meidän sydän voi olla joka päivä täynnä mitä suurinta iloa ja vapautta, kun ei pidetä väkisin kiinni jostain mikä on mennyt. Ollaan kiitollisia ihanasta kesästä ja hetkistä, ja astutaan rohkeasti uuteen!
..
Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer 29:13
..
Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan. Jes 43:19
Kesä ei ole ihmisen parasta aikaa, niin IHANAA kuin kesä onkin. Elämän kevät, joka on ihmisen sydämeen kätketty, on ihmisen parasta aikaa.
Vaikka kesä siis pikkuhiljaa vaihtuu syksyksi ja arki koittaa, niin aina on uuden aika! <3
Iloa siun päivään, oli se sitten arkea tai lomaa!
Rakkaudella, Marjo
Ei kommentteja