Päivä elämästäni

Hyvää huomenta!

Onpahan ollut taas melkoinen viikko. Vielä pari jumppaohjausta hetken päästä ja sitten pääsemme viettämään koko perheen yhteistä vapaata. Tämän arkeenpaluu-viikon kunniaksi ajattelin kirjoittaa tällaisen kevyen päivä elämästäni - postauksen, niitä kun on ollut kiva lukea muilta. Ja hei, vaikka meidän arki on välillä yhtä sirkusta, niin ilolla ja kiitollisuudella olen tässä sirkuksessa mukana. 

Otetaan vaikka maanantai

06.30 herätys. Pienin poika herätti. Kuten herätti jo monta kertaa aiemmin yöllä. Oltaisi saatu nukkua vielä tunti. Mutta ihan kiva se oli herätä leveään hymyyn ja halaukseen. Otettiin hetki rennosti ja sitten lähdettiin aamupesuille. Isot pojat heräävät. Tästä seuraa muutamat riitojen selvittelyt heti aamusta. Kuka teki ensin ja mitä teki? Keskimmäinen nipistää isointa. Isoin karjuu pää punaisena. Äiti huokaa : armoa! Ja kahvia pliis!  Pienin roikkuu koko ajan jalassa kiinni tai kiipeää sohvalle ja kolisee alas kun silmä välttää.

Keskimmäinen suukottaa ja välillä vähän ohimennen tönäisee pikkuveljeään. Yritän etsiä vaatteet kaikille (illalla en vain jaksanut laittaa valmiiksi) ja reppujen tarkistus. Sitten kerhoeväät keskimmäiselle, aamupalat kaikille, KAHVIA minulle. Minulle on tärkeää, että kerkeän edes hetkeksi istahtaa alas kahvikupin ja Raamatun ääreen ennen päivän menoja. Tällä viikolla tämä aamun istahtaminen on kestänyt käytännössä noin 30 sekuntia ;) Onneksi se 30 sekuntia voi olla hyvinkin merkittävä puoliminuuttinen :D Tärkeää on myös että kerkeämme lasten kanssa halailla ja suukottaa, kertoa jos on jotain mielen päällä. 

8.40 kerhoonlähtö. Pikkuveikka rattaisiin, keskiveikka seisomalaudalle, isoveikka jäi ekaa kertaa yksin kotiin odottamaan. Menoksi. Kerhoon on onneksi alle kilometrin matka. Ja isoksi osaksi alamäkeä.

9.15 Kotona taas. Kotimatkahan oli sitten isoksi osaksi ylämäkeä. Hiki! Kerho alkoi yhdeksältä ja poika jäi sinne todella reippaasti. Ihanaa!!! Isoveikan mielestä tulin liian aikaisin kotiin. Pienimmällä kamala maitonälkä just nyt. Pikainen imetys ja menoksi.

9.30 Kouluunlähtö. Saatan esikoisen kouluun samaa matkaa parin muun äidin ja ekaluokkalaisen kanssa. Koulu alkaa kymmeneltä, matkaa on kilometri mutta eri suuntaan kuin keskimmäisen kerho. Odotellaan koulun pihalla että kello soi. Haleja ei äiti enää koulun pihalla saa. Ne hoidettiin kotona piilossa ;)

10.15. Kotona taas. Pienin sai kotimatkalla hepulin, meinasi nukahtaa ja inhoaa rattaita. Kannoin sylissä loppumatkan. Kotona nukahti syliin. En jaksanut heti nousta ja yhtäkkiä kello olikin jo 11. Kannoin nukkuvan pojan rattaisiin ja lähdettiin hakemaan kerholaista kotiin. En kerennyt tehdä ruokaa enkä syödä, söin pähkinöitä ja suklaata.

11.15 Kerholaisen haku. Kerho loppui puoli kaksitoista. Kuulumisten vaihto kerhotädin kanssa.

11.55 Kotona taas. Pikainen ruuanlaitto ja pojille ruoka. Ja minulle myös. En kyllä yhtään muista mitä syötiin. Tämä kokkauskatastrofi oli keskiviikolta:

Se fiilis kun 10 kilon puntti kiemurtelee kainalossa samalla kun yrität laittaa ruokaa nälkäiselle poikalaumalle. (Kainalossa siksi, että lattialla ollessaan kiipeää joka paikkaan ja aina en kerkeä koppia ottamaan.) Ja sitten riisipussi repeää.. Ou jee! Mutta kyllä siitäkin selvittiin. Itketti ja nauratti.

12.45 Koululaista vastaan. Koulu loppui yhdeltä. Kotimatka meni rattoisasti ja kotona taidettiin olla kahden aikaan. Matkalla riitti ihmeteltävää ja koettavaa.

 Tuolla puun alla minun koululaiseni lompsii. Naapurin tyttö matkassa.

14.00 Kotona taas. Läksyt ja välipala. KAHVIA minulle. Haluan istahtaa hetkeksi pöydän ääreen ja juoda kahvini rauhassa. Puuhastelua lasten kanssa ja kotihommia. Takkahuoneneen ovi unohtui auki. Pienin kiipeää tuoliin...

...tähän ihanaan retrolöytöömme. Tämä kun on sopivan matala kiipeämiseen. Ja kops, sieltähän muksahdetaan alas ennen kuin äiti kerkeää ottamaan koppia. No, äidin puhallus tekee ihmeitä ja kaikki on taas hyvin.

No NYT se kahvi. Mutta pienin kiipeää olkkarin sohvalle. Istun viereen, hän huomaa kahvini ja lopputulos on tämä:

Ja keskimmäinen veljes saa hysteerisen itkukohtauksen koska äidin mekko ei ole enää samannäköinen kuin ennen. Nyt pitää sitten hänet rauhoittaa.

Tyynysota ilmeisesti meneillään.

15.00 - Armas mieheni saapui kotiin. Yhteistä puuhailua ja kotihommia. Seuraavan päivän jumppatuurausten suunnittelua jossain kohtaa (en yhtään muista missä kohtaa, vai suunnitelinkohan ne vasta tiistaina?). Taas ruuan laittoa. 

16.30 Ruoka. Sen jälkeen ei mitään muistikuvaa. Pienin taisi nukkua, itse ehkä nukahdin myös hetkeksi. Jossain kohtaa pojat oli myös pihalla. Legoilla rakentelua, keittiön siivousta, pyykkäystä. Ja yleistä lasten hengissäpitämistä iltapalaan asti. Ja halailua ja suukottelua. Höpöttelyä.

19.30 iltapala ja lapset nukkumaan.

20.30 Oman iltapalan laittoa ja omaa aikaa, parisuhdeaikaa.

22.30 nukkumaan

Ja sitten vähemmän ja enemmän tällä kaavalla jatkettiin koko viikko ;) Onneksi keskimmäinen ei ollut kerhossa kuin kolme päivää. Ja vähän vuoroteltiin koululaisten viemisiä myös naapureiden kanssa. Ja kohtahan se koululainen jo menee ihan itsekseen. Sitäkin jo harjoiteltiin tällä viikolla. Eli kyllä tämä tästä vähän tasaantuu pian.

Tosiaan tuo pienin on oppinut jo vähän juoksemaan ja kiipeää ihan joka paikkaan. Kiire on 11-kuisella Muutenhan sitä aika kävisi jo ihan pitkäksi ;)

Ps. Tiistaina mieheni oli töidensä jälkeen lasten kanssa koko illan keskenään kun minulla oli jumppaohjaukset. Sanoi että kyllä hän nyt taas osaa arvostaa sitä hommaa mitä minä täällä päivät pitkät teen.  Töissä ollessaan sentään kerkeää ajatella. Sainkin häneltä kukkia, suklaata ja viinipullon seuraavana päivänä kun oli nimipäiväni. Ihana mies ! <3 

Minkälainen viikko siellä on ollut?

Lepoa ja iloa siun viikonloppuun!

Rakkaudella, Marjo