Päivä elämästäni

Hyvää huomenta!

Onpahan ollut taas melkoinen viikko. Vielä pari jumppaohjausta hetken päästä ja sitten pääsemme viettämään koko perheen yhteistä vapaata. Tämän arkeenpaluu-viikon kunniaksi ajattelin kirjoittaa tällaisen kevyen päivä elämästäni - postauksen, niitä kun on ollut kiva lukea muilta. Ja hei, vaikka meidän arki on välillä yhtä sirkusta, niin ilolla ja kiitollisuudella olen tässä sirkuksessa mukana. 

Kiitos äiti!

Haluan toivottaa ihanaa äitienpäivää ihan jokaiselle äidille siellä ruudun takana!

Minulla on elämässäni monia upeita naisia - äitejä joilta olen saanut oppia ja tukea, apua ja neuvoja. Oma äiti, anoppi, ja ystävät. Te teette upeaa työtä, kiitos! <3

Minä ajattelin näin äitienpäivän kunniaksi kirjoittaa tällä kertaa kiitoskirjeen omalle rakkaalle äidilleni, joka todennäköisesti tämänkin tekstin lukee. Kiitos myös siitä äiti ;) Haastan myös sinut tekemään kiitoskirjeen omalle äidillesi. Se voisi olla ihana yllätys näin äitienpäivänä!

Kuvassa mieheltäni yllätyksenä saamani ihanat ruusut. Kuinka ollakaan, ne sattuu olemaan äitini lempikukkia - keltaiset ruusut.

Rakas äiti,

Ensinäkin, ihana kun sinä olet olemassa!

En oikein tiedä edes mistä alkaisin. Siksi kirjoittelen mitä nyt ensimmäisenä mieleeni tulee kun ajattelen sinua, ja tästä kirjeestä tulee puuttumaan moni asia. Mutta lupaan kertoa ne sinulle aina kun ne mieleen putkahtelee.

Useimmiten kutsun sinua mummiksi, sillä sinä olet lastemme mahtava mummi. Mutta tiedäthän sinä sen, että minulle sinä olet ja tulet aina olemaan äiti.

Sinä rakas äiti, olet oman äitisi menettänyt aivan liian varhain. Olit vasta lapsi silloin. En ole koskaan äitiäisi tavannut, mutta tiedän sinussa olevan paljon häntä. Olethan hänestä minulle aina paljon kertonut. Sinun äitisi olisi sinusta todella ylpeä! 

Kun mietin lapsuuttani ja sinua, mieleeni tulee ensimmäisenä sinä keittiössä hyräilemässä. Sinä usein hyräilit kotitöitä tehdessäsi. Se tuntui hyvältä, siitä tiesi että kaikki on hyvin ja äiti on hyvällä tuulella. Olet kertonut, että sinun äitisikin usein hyräili. Ja tiedätkös, minäkin usein hyräilen.

Kiitos äiti, kun olet ollut niin lämmin ja rakastava, huolehtiva äiti jonka sylissä on aina ollut tilaa. Sinun lähelläsi on ollut aina turvallista olla. Sinun lempeytesi loistaa ja luo valtavaa valoa kasvoillesi. Sinun sydämesi on täynnä äidillistä rakkautta, jota jokainen lapsenlapsesikin on päässyt nauttimaan.

Kiitos että hieroit aina jalkojani kun niissä oli kasvukipuja,vaikka keskellä yötä, silitit aina kun olin kipeä ja toit pilkottuja hedelmiä kun sairastin.  Lohdutit kun itkin. Miten sinä aina löysitkin oikeat sanat? 

Kiitos että rukoilit iltarukouksen ja peittelit, halasit ja suukotit.

Kiitos että hassuttelit ja leikit kuurupiiloa, piirsit ja keksit hauskoja ideoita. Olit läsnä.  Sinä laskit mäkeä talvisin ja kesäisin uit meidän kanssamme mökillä, ja saunoit tuntitolkulla. Sinulla on ihmeellinen kyky ymmärtää lapsia, ja heittäytyä asioihin mukaan lapsen lailla.

Opetit myös itsemäisyyttä meille lapsille, ja meidän oli turvallista tehdä asioita yksin tietäen että sinä olet aina läsnä jos tarvitsemme apua.

Kiitos että leivoit paljon, ja sain usein vielä koulustakin tulla pullantuoksuiseen kotiin. 

Kiitos että luit minulle paljon, ja lainasit minulle usein kirjoja kirjastosta. Oi miten rakastinkaan lukemista ja yhteisiä lukuhetkiämme! 

Ja ne barbien vaatteet! Kenenkään toisen barbeilla ei ollut yhtä upeita iltapukuja kuin ne sinun tekemäsi.

Sinä olet ollut loistava kuuntelija, ja ymmärtäväinen äiti. Jopa silloin kun minä kävin teini-iän vaikeimpia kapinahetkiä läpi, sinä ymmärsit. Silloin kun minä en näyttänyt ulospäin mitään tunnetta, mutta sisällä oli repivä tuska, sinä tulit ja halasit. Ja se sulatti sydämeni ja sai minun kuoreni murtumaan.

Sinä olet saanut minut aina nauramaan. Surunkin keskellä sinä olet löytänyt jotain, joka on saanut itkun tuhrimat kasvot kääntymään nauruun. Sinulla oli kyky nostaa kaikki maailman murheet hartioiltani. 

Minä en olisi minä ilman sinua, äiti. Sinun seurassasi on aina ollut helppo olla, elää ja unelmoida. Ja sinä olet aina uskonut minuun.

Kiitos miten olet aina auttanut ja palvellut, täydellä sydämellä. Voi äiti-rakas, ihanaa että olit kotiäitinä niin monta vuotta! Joskus olet ehkä miettinyt että kukaan ei arvosta sitä valtavaa panosta jonka sinä olet lapsillesi antanut. Mutta minun mielestäni sinä ansaitsisit mitalin!

Ja äiti, sinä olet edelleen yksi kauneimmista naisista jonka olen koskaan tavannut. Olet valtava siunaus ja Jumalan lahja. Minä ihailen sinua! <3

Ps. Ihana sika sie oot ;)

Hyvää äitienpäivää äiti!

Rakkaudella, Marjo

Milloin kotiäiti jumppaa?

No totuushan on se, että toisinaan ei milloinkaan ;)

Monet ovat ihmetelleet, että miten sitä kerkeää kaiken tekemään kun on kolme alle kouluikäistä lasta. Kerron teille salaisuuden: ei sitä kaikkea kerkeäkään, ja siksi on keskityttävä niihin asioihin jotka ovat oikeasti tärkeitä. Ja osa niistä tärkeistä asioista vaihtelee päivän ja olosuhteiden mukaan. Välillä on melkoinen palapeli ja tasapainottelu kaikkien näiden "roolien" välillä, ettei hukkaa itseään tai puolisoaan. Olen nainen, vaimo ja äiti. Tässä järjestyksessä. Mutta ymmärrettävästä syystä nuo perheen pienimmät vievät suurimman osan huomiosta ja ajasta. Ja niin kuuluukin, he ovat pieniä niin hetken ainoastaan.  Kaiken tämän keskellä - eskarilainen, melkein kolmevuotias uhmis ja parikuinen vauva- täytyy huolehtia yhteydestä puolison kanssa. Mehän yhdessä olemme tämän perheen ydin ja se on ensiarvoisen tärkeää. Ja jotta pystyn olemaan hyvä vaimo ja äiti, minun täytyy huolehtia itsestäni. Joskus onnistun tässä kombinaatiossa hyvin, toisinaan taas ihan surkealla tavalla. But I'm learning! :D

Siinä se on: kahvakuula todistettavasti esillä, valmiina käyttöön!

                                           

Nälkä tuli ennen kuin äiskä sai kahvakuulan käteen. No ei se mitään, köllötellään sitten näin ja ihaillaan toisiamme :)

Liikkuminen on ollut minulle elämäntapa koko aikuisikäni. Ennen raskautta juoksin aktiivisesti ja lenkkipoluille olisi tarkoitus palata pikkuhiljaa kunhan vuosi vaihtuu. En pystynyt juoksemaan koko raskauden aikana (toisin kuin viime raskaudessa, jolloin juoksin vielä kahdeksannella kuulla), joten nyt on aloiteltava hyvin varovasti. Varovaisissa haaveissa olisi keväällä juosta puolimaraton Saimaan rannalla.

                                             

Takkahuone on minun salini. Sinne juoksee välillä poikia pää kolmantena jalkana kiipeilemään äidin päälle, ja välillä taas vauva huutelee maitoa juuri silloin kun olen saanut vasta ensimmäiset liikkeet tehtyä. Joskus taas kerkeän treenin lopuksi jopa venytellä, vähän jännitystä elämään kun ei koskaan tiedä kuinka kauan on aikaa ;)

                                                       

 Jos ei kaikki kolme, niin vähintään tämä on useimmiten seuralaisena kun äiti jumppaa.

Liikunta on todella tärkeää yleisen jaksamisen kannalta ja jumppailen kotona aina kun siihen tulee mahdollisuus. Liikunnalla on ihmeelinen vaikutus mielialaan. Mutta hyvin usein käy toisin kun olen suunnitellut, jumppa vaihtuu äitihommiin ja käsi käy karkkipussilla. Onneksi sitten tulee myös päiviä jolloin saan jumpata rauhassa, ja voi että miten nautinkin siitä!

Lopulta kuitenkin näiden kolmen ehdoilla mennään. Ja näitä aikoja tulen ikävöimään sitten kun minulla on aikaa liikkua silloin kun itse haluan ja niin paljon kuin haluan.

Ei äidit lannistuta siitä jos ja kun meidän suunnitelmat eivät toteudu, vaan nautitaan erityisesti niistä kerroista kun onnistuu! :) Ja muistetaan että liikunta on vain yksi osa-alue hyvinvoinnista, siitäkään ei saa koskaan tulla pakkomiellettä tai suorittamista tai sitten siitäkin on ilo kaukana.

(Everydayawe.com)

Iloista keskiviikkoa, liikunnalla tai ilman,

<3: Marjo