Varastaako häpeä ilosi ja luovuutesi?

Tervehdys pitkästä aikaa. Viikko on jo vierähtänyt loppusuoralle Kuisma-myrskyn siivittämänä. Tämä viikko on mennyt pitkälti huilaillessa ja jalkaa parannellessa edelleen. Mutta nyt on ollut erityisellä tavalla aikaa keskittyä lasten kanssa kiirettömään oleiluun ja omille ajatuksille on jäänyt tilaa kun hoppua ei ole ollut minnekään. Muutamia ajatuksia on noussut sydämelle viime päivien aikana ja haluan teille pari ajatusta häpeästä ja luovuudesta jakaa.

Häpeä on luovuuden tuho

Minä olen viime päivinä laulanut todella paljon. Oikeastaan ihan jatkuvasti kun teen kotitöitä tai puuhailen muuta lasten kanssa. Ai että minä olen nauttinut siitä, ja lapsetkin useimmiten ;) Ja tämä laulun aikaansaama kupliva ilo on laittanut minut taas miettimään, että voi kun me useammin tekisimme niitä asioita jotka saavat sydämemme tanssimaan. Asioita jotka antavat elämälle erityisiä kauniita sävyjä ja mukaansatempaavaa rytmiä. On niin helppo mennä eteenpäin totutulla kaavalla ja odotuksien mukaan. Mutta kenen odotuksien?

Voi kun me useammin tekisimme niitä asioita jotka saavat sydämemme tanssimaan

 Elätkö sinä varmasti omannäköistä elämää, vai oletko vain ahtanut itsesi jonkun toisen valmistamaan lokeroon? Valitsetko sinä elämässäsi asioita jotka ovat sinulle tärkeitä, vai teetkö asioita joita vierelläsi olevat ihmiset tekevät? On nimittäin tärkeää oppia tunnistamaan mikä itselle on oikeasti tärkeää, ja mitkä asiat ruokkivat sitä iloa ja vapautta, ja mitkä taas sitä riistävät. On tärkeää osata sanoa ei asioille, jotka eivät palvele sinun sydämesi kutsumasta. Ja on tärkeää olla kutsumukselleen uskollinen. 

Jotta nyt vältytään väärinkäsitykseltä ; ei, minun kutsumukseni ei ole laulajan ammatti ;) Minä vain nautin laulamisesta. Välillä on ollut pitkiä aikoja etten ole laulanut juuri ollenkaan, koska häpeän tunne siitä että "minä en osaa laulaa" on ollut niin vahva.  Kuitenkin jo lapsena nautin kun siskoni soitti pianoa ja lauloimme paljon yhdessä. Siskoni on musikaalinen ja soittaa upeasti pianoa, minä en edes tunne nuotteja. Opettelen laulut siis aina korvakuulolta. Vanhin poikani kuunteli lauluani hymyillen ja sanoi: "äiti sie olet tosi taitava laulamaan".  Tämä hurmaava tuomari ei nyt ehkä ollut aivan puolueeton, mutta sydämeni suli, ja päätin että häpeä saa väistyä. Minähän laulan jatkossakin aina kun siltä tuntuu :D

Elätkö sinä varmasti omannäköistä elämää, vai oletko vain ahtanut itsesi jonkun toisen valmistamaan lokeroon? 

Lakataan häpeämästä ja ollaan omia itsejämme

Meitä ohjailee ulkoapäin monenlaiset asiat. Me opimme jo lapsuudessa tietynlaiset roolit sen perusteella miten meitä kohdellaan ja miten meihin suhtaudutaan. Ympärillämme olevat ihmiset toimivat vähän kuin peilinä meille, ja jos meitä kohdellaan väärin, muodostamme myös vääristyneen minäkuvan. Luulen, että meillä jokaisella on asioita, joita olemme uskoneet itsestämme ja kannamme niitä mukanamme itse sitä edes huomaamatta. Nämä asiat voivat rajoittaa meitä koko elämämme.

Voi kurjuus jos jätämme häpeän takia tekemättä asioita jotka saisivat sydämemme tanssimaan.

Jos uskot ettet osaa vaikka maalata, koska joku on joskus niin sanonut, on mahdollista että sinä itse tukahdutat taiteilijan sinussa. Jokaisella on lahjoja, kaikilla omanlaisensa. Ja jos sinä nautit maalamisesta, niin hyvänen aika maalaa! Tai jos nautit tanssimisesta muttet "osaa", niin tanssi ja opettele samalla. Voi kurjuus jos jätämme häpeän takia tekemättä asioita jotka saisivat sydämemme tanssimaan. Jos minä olisin antanut häpeän ohjata valintojani, en olisi koskaan julkaissut ainuttakaan blogikirjoitusta. Se häpeän tunne oli lähes musertava kun julkaisin ensimmäisen tekstini. Mutta päätin olla kuuntelematta sitä. Tai jos olisin kuunnellut häpeää, en olisi koskaan ohjannut ainoatakaan jumppatuntia. Tai ehkä juuri sen ainoan ;)

Mikä se sinun juttusi on? Mistä nautit? Mikä sytyttää sinut eloon ja saa sydämesi sykkimään elämän rytmiä? Mitä tehdessäsi koet vapautta ja keveyttä, iloa ja kuplivaa innostusta, usein myös jännitystä? Voitaisiko sopia että olet nyt ihan tosi kiva itsellesi ja teet tästä lähtien enemmän juuri niitä juttuja? Ja sano sille häpeälle että joo joo, tiedän jo mitä aiot sanoa, olepa siis hiljaa. Ja sitten voisit ihan kiusallasi kokeilla jotain ihan uutta. Ties mistä löydät itsesi vähän ajan päästä kun annat rajotteille kyytiä.

Ihanaa alkavaa viikonloppua siulle! <3

Rakkaudella, Marjo

Ps. Postauksen maisemakuvat on otettu kesälomalla Ahvenanmaalla