Tervehdys pitkästä aikaa. Viikko on jo vierähtänyt loppusuoralle Kuisma-myrskyn siivittämänä. Tämä viikko on mennyt pitkälti huilaillessa ja jalkaa parannellessa edelleen. Mutta nyt on ollut erityisellä tavalla aikaa keskittyä lasten kanssa kiirettömään oleiluun ja omille ajatuksille on jäänyt tilaa kun hoppua ei ole ollut minnekään. Muutamia ajatuksia on noussut sydämelle viime päivien aikana ja haluan teille pari ajatusta häpeästä ja luovuudesta jakaa.
