Törmäsin yksi päivä puhuttelevaan tarinaan.
Tarinassa joulupukki oli tuonut lapselle monta lahjaa. Seuraavana jouluna joulupukki toi lapselle uudelleen täysin samat lahjat, ja lapsi oli kovin pettynyt ja ihmeissään asiasta. Vastaukseksi kummastukseensa lapselle kerrottiin, että kaikki edellisen joulun lahjat olivat käyttämättä, ja jos hän nyt käyttäisi saamiaan lahjoja, seuraavana jouluna hän saisi uudet lahjat.
Tarinassa joulupukki oli tuonut lapselle monta lahjaa. Seuraavana jouluna joulupukki toi lapselle uudelleen täysin samat lahjat, ja lapsi oli kovin pettynyt ja ihmeissään asiasta. Vastaukseksi kummastukseensa lapselle kerrottiin, että kaikki edellisen joulun lahjat olivat käyttämättä, ja jos hän nyt käyttäisi saamiaan lahjoja, seuraavana jouluna hän saisi uudet lahjat.
On aivan liian paljon käyttämättömiä, piilossa olevia lahjoja.
Tämä fiktiivinen tarina jäi vahvasti mieleeni, ja aloin miettimään miten totta tämä on monen elämässä. On aivan liian paljon käyttämättömiä, piilossa olevia lahjoja. Erilaisia kykyjä, taitoja ja luovuutta. On olemassa ehkä arkoja toiveita tai haaveita että mitä jos niitä omia kykyjä joskus pääsisi käyttämään. Mutta sitten asioita aina vain siirtää eteenpäin ja vähätellään omaa osaamista. "En ole kuitenkaan kovin hyvä, tai ainakaan yhtä hyvä kuin joku toinen, jolla on samantapainen lahja tai kutsumus."
No mitä sitten, vaikka et olisikaan yhtä taitava kuin naapurin Liisa? Tiedätkös, kukaan toinen ei ole samanlainen kuin sinä, ja kenelläkään toisella ei ole sinun lahjaasi. Kun sinä teet saman asian omalla tavallasi, se on erityistä!
Tämä fiktiivinen tarina jäi vahvasti mieleeni, ja aloin miettimään miten totta tämä on monen elämässä. On aivan liian paljon käyttämättömiä, piilossa olevia lahjoja. Erilaisia kykyjä, taitoja ja luovuutta. On olemassa ehkä arkoja toiveita tai haaveita että mitä jos niitä omia kykyjä joskus pääsisi käyttämään. Mutta sitten asioita aina vain siirtää eteenpäin ja vähätellään omaa osaamista. "En ole kuitenkaan kovin hyvä, tai ainakaan yhtä hyvä kuin joku toinen, jolla on samantapainen lahja tai kutsumus."
No mitä sitten, vaikka et olisikaan yhtä taitava kuin naapurin Liisa? Tiedätkös, kukaan toinen ei ole samanlainen kuin sinä, ja kenelläkään toisella ei ole sinun lahjaasi. Kun sinä teet saman asian omalla tavallasi, se on erityistä!
Kun seuraat rohkeasti sitä kutsua, joka on sinun sydämeesi asetettu, niin siitä syntyy jotain ainutlaatuista ja suurta, ja vain taivas on rajana kuinka pitkälle voit päästä!
Jos et levitä siipiäsi, et voi tietää miten pitkälle voit päästä. Ole rohkea! Muista, että rohkea ei ole se joka ei pelkää, vaan se joka levittää siipensä pelosta huolimatta.
Minulla on ollut lapsena paljon unelmia ja haaveita. Luin, kirjoitin ja piirsin paljon. Visioin päässä asioita ja toteutin, vaikka en useinkaan tiennyt miten asioita tehdään. Otin aina härkää sarvista ja puskin vaikka läpi harmaan kiven. Olen iloinnut taidoista joita minulla on ollut, ja muistan unelmoineeni usein että minusta tulee isona prinsessa, joka tekee hyvää köyhien keskuudessa ja vaikuttaa maailman asioihin. Leikin kruunu päässä prinsessaa, ja juttelin merkittävien henkilöiden kanssa salamavalojen räiskeessä, unelmieni prinssin ihaillessa tietenkin lähistöllä, lehdistön ihmetellessä prinsessan viisautta, lempeyttä, kauneutta, ja eleganttia tyyliä. Jep, ihan realistinen tulevaisuudennäkymä. Prinssini olenkin jo löytänyt melkein 15 vuotta sitten, tai siis oikeastaan hän löysi minut. Aivan siis kuten leikeissäni. ;)
Jotenkin vuosien vieriessä unohdin olevani prinsessa. Itsetuntoni oli aivan pohjamudissa ja olin uskonut kaikki valheet joita kova maailma oli minulle syöttänyt. En ollut tarpeeksi hyvä, kaunis, viisas, laiha, muodokas, muodikas enkä tarpeeksi yhtään mitään muutakaan. Minusta tuli tyhmä, ruma ja arvoton. Hain hyväksyntää monin tavoin, tuntien itseni aina vain arvottomammaksi.
Nyt kun vuosia on kulunut eteenpäin ja olen saanut eheytyä ja vahvistua, löytää todellisen arvoni ja minuuteni, olen alkanut ymmärtää myös lahjoja joita minulla on. Minä luulin pitkään että Jumala ei ole minulle edes antanut mitään lahjoja. Kunnes rupesin muistamaan asioita joista nautin lapsena, ja ymmärsin että minun vahvuuteni, lahjani ja kutsumukseni liittyvät vahvasti niihin asioihin joista nautin lapsena ja joita tehdessä minun sydämeni täyttyy ilolla, innolla ja palolla.
Meillä on jokaisella omat juuremme, runkomme, oksamme, lehtemme ja hedelmämme.
Ajatella, miten paljon ihmisiä on maailmassa. Ja kuinka valtavan paljon piilossa olevia, käyttämättömiä lahjoja. Voi, kunpa ne kaikki lahjat olisivat käytössä! Maailma olisi aivan eri näköinen paikka, kun jokainen toteuttaisi omaa kutsuaan joka on sydämeen asetettu.
Me koemme aina riittämättömyyden tunnetta jos vertailemme itseämme toisiin. Etkö sinäkin ihaile luontoa ja sen kauneutta, arvostaen jokaista kukkaa ja kasvia niiden ainutlaatuisen kauneutensa vuoksi? Ethän sinäkään haluaisi että luonto olisi täynnä ainoastaan koivuja tai kieloja, vaikka ne olisivatkin sinun lempipuitasi -tai kukkiasi. Haluathan sinäkin että luonto on täynnä eri värejä, sävyjä ja muotoja. Kuinka vihreän sävyjäkin voi olla niin monta erilaista, ja kuinka ne sointuvat kauniisti yhteen tehden maisemasta täydellisen vehreän ja raikkaan. Ja koivujakaan ei ole kahta samanlaista, vaan jokaisella on omat juurensa josta ne ravintonsa imevät, omat oksansa ja lehtensä.
Miksi, voi miksi meidän ihmisten pitäisi olla toistemme kopioita?! Meillä on jokaisella omat juuremme,runkomme, oksamme, lehtemme ja hedelmämme. Omat tarinamme, haavamme ja särömme. Omat kipumme, kaipuumme ja lahjamme. Ja meidän lahjamme rikastuttavat toisten elämää, luoden kauniin melodian kaikkine sointuineen kun niitä lahjoja käytetään oikein.
Kun sinä olet oma itsesi, sinä riität. Ihan aina! <3
Miksi, voi miksi meidän ihmisten pitäisi olla toistemme kopioita?! Meillä on jokaisella omat juuremme,runkomme, oksamme, lehtemme ja hedelmämme. Omat tarinamme, haavamme ja särömme. Omat kipumme, kaipuumme ja lahjamme. Ja meidän lahjamme rikastuttavat toisten elämää, luoden kauniin melodian kaikkine sointuineen kun niitä lahjoja käytetään oikein.
Kun sinä olet oma itsesi, sinä riität. Ihan aina! <3
Mitäpä jos minä ja sinä levittäisi siipemme ja katsottaisi mihin asti pääsemme?
Rakkaudella, Marjo
Rakkaudella, Marjo
Ei kommentteja