MENU

Muutos ei tapahdu hetkessä, vaan hetkissä

Oikein mukavaa maanantaita teille! 

Ihanaa kun viikonloppuna paistoi aurinko ja oli ihan tosi lämmin. Me emme meinanneet saada poikia sisälle ollenkaan, ja pieninkin konttaili nurmikolla käpyjä ja lehtiä maistellen. Tyhmä äiti ja iskä vaan pilasi ilon eikä antanut niillä täyttää vatsaa, pöh ;) Toivottavasti teilläkin on ollut hyvä viikonloppu.

Tuossa eilen illalla pihalla kahvakuulaillessani tuli mieleen kirjoitella arjen pienistä valinnoista. Siitä miten paljon omaan hyvinvointiimme ja elämänlaatuumme voimme vaikuttaa pienten jokapäiväisten valintojen kautta. Ja mietin juuri meitä äitejä pikkulapsiarjen keskellä. Liikunta on tärkeää yleisen jaksamisen kannalta, mutta välillä niin vaikea yhtälö.

Kirjoitin aiemmin postauksen siitä, miten olen oppinut olemaan lempeä keholleni. Ja tämä oivallus on tehnyt aivan äärettömän hyvää minulle.

Olen kertonut aiemmin että olen ollut koko aikuisikäni aktiivinen liikkuja, ja jo nuorena harrastin liikuntaa tanssin muodossa (joka onkin yksi parhaista liikuntamuodoista mielestäni). Tämä kaikki on saanut alkunsa pienistä valinnoista, muodostaen pikkuhiljaa elämäntavan. Olen ohjannut vuosia ryhmäliikuntaa, ja juoksennellut silloin tällöin puolimaratoneja. Olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan liikkumaan läpi kaikkien raskauksien ja palaamaan liikunnan pariin nopeasti synnytyksien jälkeen . Aina tämä ei ole kuitenkaan ollut mahdollista ja olen onneksi oppinut kuuntelemaan kehoani ja sen viestejä paremmin. Kirjoitin aiemmin postauksen siitä, miten olen oppinut olemaan lempeä keholleni.  Ja tämä oivallus on tehnyt aivan äärettömän hyvää minulle.

Mutta nyt siis asiaan jota kävin kirjoittamaan. Valinnat. 

Minä uskon, että kun ihminen opettelee joka päivä tekemään pieniä oikeita valintoja, niin pian koko elämäntapa muuttuu, ja saat kuin huomaamatta pysyviä muutoksia aikaan. 

Minä en ole koskaan tehnyt uudenvuoden lupauksia. En pidä siitä, että vuodenvaihteessa tehdään joitakin isoja lupauksia elämäntapojen muuttamisesta. En pidä siitä siksi, että ne harvoin toimivat pidemmän päälle. Minä en myöskään ole koskaan ollut  tiukalla dieetillä. Minä en usko siihen, että monetkaan tiukkaa dieettiä noudattavat ihmiset saavat pysyviä tuloksia aikaan. Luulen että valitettavan moni saa jopa vahinkoa aikaan kieltämällä itseltään ehdottomasti tietyt asiat, ainoastaan repsahtaakseen uudelleen.




Minä uskon, että kun ihminen opettelee joka päivä tekemään pieniä oikeita valintoja, niin pian koko elämäntapa muuttuu, ja saat kuin huomaamatta pysyviä muutoksia aikaan. Ei hetkessä, vaan hetkissä.

Keho on viisas ja kertoo kyllä jos joku mättää.

Minä en suinkaan aina ole liikkunut fiksusti (joskus liian vähän, joskus taas liikaa). Ja olen esimerkiksi opetellut syömään säännöllisesti 5 monipuolista runsasta ateriaa päivässä, ja juon runsaasti vettä. Tämä ei toteudu joka päivä, enkä stressaa siitä että välillä syön mitä kiinni saan, mutta huomaan heti voinnissani ja aineenvaihdunnassani muutoksen. Keho on viisas ja kertoo kyllä jos joku mättää. Minä olen opetellut kuuntelemaan sen viestejä. Ja hei, vaikka syön pääsääntöisesti fiksusti, niin herkuista en useinkaan tingi. Jos syöminen ja liikkuminen on balanssissa, niin pullaa vaan naamaan jos maistuu. Se pitää mielen virkeänä ja pyllyn pyöreänä ;) 



Ja sitten tähän liikunta-asiaan. Täältä löytyy kirjoitus, milloin kotiäiti jumppaa. Ja totuushan on se, että välillä ei milloinkaan. Mutta, jos motivaatiota löytyy, ja jos keho ei ole enemmän levon kuin liikunnan tarpeessa, niin tilaisuuksia löytyy päivien aikana. Jumppa onnistuu helposti samalla kun lapset katsovat lastenohjelmaa ja vauva nukkuu. Tämä vaatii valppautta, ja kun huomaat tilaisuuden tulleen, älä aikaile. Tosin lapset todennäköisesti kiipeilevät päälläsi samalla, mutta ota se vain lisähaasteena ;) Voi olla, että keittiö saa jäädä siltä päivältä siivoamatta tai pyykit pesemättä. On muistettava että me voimme tehdä mitä vain, mutta emme kaikkea.  Tai jos haluat liikkua, mutta aikaa ei ole kuin puoli tuntia: mitä jos menisit nopealle lenkille salin sijaan? Aikaa ei mene pitkään. Tämä on itse asiassa yksi syy miksi olen rakastanut juoksemista äitiyden keskellä : helppoa ja nopeaa. 

Mutta muista, että jos olet todella kuormittunut arjesta ja nukkunut vähän, on ehkä viisaampaa mennä vaikka metsään kävelylle kuin juoksemaan tai salille rehkimään.

Ja muista myös, että usein kun suunnittelet liikkuvasi, tulee lasten kanssa pari muuttujaa ja se ei onnistukaan. Tässä olen oppinut laskemaan irti omista ajatuksista: ei se mitään, keskitytään tähän hetkeen. 

Joskus olen laittanut jumppavaatteet jo aamulla päälle pääsemättä jumppaamaan koko päivänä. Ei se mitään, uusia päiviä ja tilaisuuksia tulee kyllä :)



Tosiaan, eilen illalla kaikki pojat miestäni myöten olivat pihalla auringonpaisteessa puuhailemassa. Minä olin siivoamassa keittiötä ja mietin, että nyt olisi oivallinen hetki vähän jumpata. Toisaalta olisin halunnut mennä vielä perheeni kanssa ulos. Ja sitten tein valinnan: nappasinkin kahvakuulan mukaan ja menin terassille tekemään reilun puolen tunnin jumpan. Välissä kerkesin syödä kolmevuotiaan valmistamaa hiekkakakkua, höpötellä vauvakeinussa istuvalle kuopukselle ja ihmetellä esikoisen kanssa kastematoja. Ja samalla jutella vielä mieheni kanssa. Yksinkertaista, mukavaa ja tehokasta! Eikä sen liikunnan tarvitse viedä paljon aikaa. Ihan oikeasti melko pienetkin määrät saavat ihmeitä aikaan mielellesi ja kehollesi.

Eikä sen liikunnan tarvitse viedä paljon aikaa. Ihan oikeasti melko pienetkin määrät saavat ihmeitä aikaan mielellesi ja kehollesi.

Ajattelin taas eilen, että ulkona on oikeasti ihan tosi kiva liikkua. Olenhan toki muulloinkin liikkunut ulkona, mutta se on ollut sitten lenkkeilyä, hiihtoa tai pyöräilyä. Mutta oikeasti, esimerkiksi silloin kun lapset leikkii leikkipuistossa, niin äidillähän olisi loistava mahdollisuus tehdä omaa treeniä samalla. Valitettavasti minä en kyllä ehkä kehtaa. Olen puhunut viime aikoina paljon siitä, että ollaan rohkeasti omia itsejämme. Mutta minä en taida kuitenkaan olla ihan niin rohkea ;) Oletteko muut äitit treenanneet leikkipuistossa? 

Aurinkoista viikon alkua!

Rakkaudella, Marjo

Ps. Voisin joku päivä tehdä pienen koosteen kotitreenistä jota teen, voisitte muutkin kiireiset kotiäidit (ja toki kaikki muutkin) käyttää ohjeita hyväksenne. Jumppaatte sitten sisällä tai ulkona ;)

Pps. Jos treenaatte kesällä ulkona, ÄLKÄÄ käykö makaamaan nurmikolle joka kuhisee muurahaisia. Testattu on sekin toissakesänä, AUTS..

2 kommenttia

  1. Oi miten kivasti oot kirjoitellut taas :) Hyviä ajatuksia. Miulla oli kans viime viikko melkein kokonaan sellainen, että jumpat sai väistyä, unentarve oli isompi. Nyt sitten taas uusin voimin. Yleensähän miun jumppa keskeytyy vähintään viisi kertaa, mutta ei se mitään, sellasta se välillä on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos!😊❤ Joo, se todellakin keskeytyy,mutta ei haittaa kun siihen asennoituu oikein. Ja tosi kiva sitten välillä päästä ihan yksin liikkumaan, osaa kyllä arvostaa sitä omaa hetkeä. 😊

      Poista