MENU

Pieni murunen minua


Olen miettinyt, että millähän aloittaisin blogini kirjoittamisen. Aloittaminen on aina kaikista vaikeaa, olkoon asia mikä tahansa. Eilen istuin bussissa kotimatkalla, ikkunasta näkyi pimeyden keskellä valkea lumi, ja viima joka hetkeä aiemmin oli piiskannut minua kasvoihin, lennätti lunta nyt ikkunoita vasten. Hytisin edelleen kylmästä, ja bussin lämpö tuntui ihanalta. Odotin myös kovin että pääsen rakkaan meheni ja kahden pienen pellavapäisen poikani luo kotiin. Sydäntä lämmitti, sillä olin juuri ollut pakkaamassa lahjoituksena tulleita vauvanvaatteita pahvilaatikoihin. Ne laatikot ovat menossa ulkomaille Mission Possiblen kautta, todella vähäosaisille perheille ja niistä kootaan äitiyspakkauksia. Miten hyvältä se tuntuukaan että näiden vauvojen ei tarvitse palella, koska ihmiset ovat halunneet auttaa. Siis todella auttaa, vaatteita oli aivan valtava määrä, ja monia naisia auttamassa pakkaamisessa! On ihana nähdä, miten ihmiset antavat sydämestään, jakavat omastaan. Se jos joku on kaunista, ja siksi se sopii minun blogini alkuun! <3





Love is all you need!
Tämän kynttilän teksti sopi hyvin eilisen päivän teemaan. Annetaan rakkauden loistaa ja liekin palaa niin, että kaikki kohtaamamme ihmiset pääsevät osalliseksi siitä lämmöstä.

Siinä bussissa istuessani mietin, mitä kirjoittaminen merkitsee minulle. Olen lapsesta asti ilmaissut itseäni kirjoittamalla. Opettelin itse lukemaan 5-vuotiaana, ja olen aina lukenut paljon. Koulussa ainekirjoitus oli lempiaineeni, ja yksi niistä harvoista joissa loistin ja sain kiitettäviä arvosanoja. Olen ollut valtavan ujo, ja siksikin kirjoittaminen on ollut tärkeä itseni ilmaisemisen väline nuoruusvuosina. Edelleen kirjoittaminen on tärkeää. Mutta se on myös hyvin henkilökohtaista. Kun kirjoitan jotain sydämeltäni, niin silloin annan palasen itsestäni, ja se voi olla myös pelottavaa. Ehkä siksi en ole aiemmin julkaissut mitään tekstejäni ja kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle. Minun piti muistuttaa itseäni, että rakastan kirjoittamista, ja se riittää.

LOVE IS ENOUGH!

Blogini teemana on jotain kaunista. Tulen kirjoittamaan paljon kauneudesta arjen ja haasteiden keskellä. Siitä kauneudesta, jota näemme ympärillämme joka päivä. Siitä kauneudesta, joka on sinun ja minun, meidän kaikkien sisimpään asetettu. Siitä kauneudesta jonka voi nähdä siellä, missä ensikatsomalla ei ole mitään kaunista. Olen nainen, vaimo ja äiti. Aiheeni käsittelevät kauneutta minun naisensydämeni, arkeni ja vajavaisuuteni kautta. Käsittelen naiseutta ja kauneutta monella tavalla.

Tulen jakamaan sisutuskuvia, sillä se on yksi intohimoistani, ja mitä todennäköisimmin kuvia myös suklaasta ja jälkiruoista. Olen todella perso makealle! Mieheni tietää; kokonainen suklaalevy ei ole haaste eikä mikään ;) Sitäpatsi jälkiruoat ovat kauniita ja niistä tulee hymy huulille. Siksi laitankin pari kuvaa tähän väliin:

Suloinen pieni karkkipuoti Pohjois-Italian Bergamossa. Kuva on muutaman vuoden takaa.

Äidin jälkkäri treffeiltä esikoiseni kanssa , muutaman viikon takaa <3

Tulen kirjoittamaan keveistä aiheista kuten sisustus ja korut (sillä elämää ei saa ottaa liian ryppyotsaisesti!), mutta myös syvemmistä aiheista (sillä elämä on erityinen lahja ja siunaus, ja olen sitä mieltä että sitä täytyy todella arvostaa eikä ottaa myöskään liian kevyesti). Kaikkia aiheitani yhdistää kauneus, ja se kauneus voi löytyä myös kivun ja särkyneisyyden keskellä.  Ja itse asiassa, sieltä löytyvä kauneus on kaikkein erityisintä ja aidointa. Tähän ainutlaatuiseen elämään kuuluu ilot ja surut, onnistumiset ja pettymykset, mutta aina on toivoa. Tekstieni ja kuvieni tarkoitus on tuoda iloa, nostaa ja rohkaista sinua ihana nainen.




Lainaan ihanan ystäväni sanoja tähän loppuun, koska kuvissani on helmiä:
 "Helmet syntyvät valtavassa paineessa, piilossa... Ne ovat kätkössä olleita aarteita."

Sieltä paineesta, jossa sinäkin saatat tällä hetkellä olla, syntyy jotain valtavan kaunista ja ainutlaatuista <3


Tässä oli pieni murunen minua. Toivon sydämestäni, että blogini voisi tuoda iloa ja rohkaisua sinun päivääsi, sinun arkesi keskelle.

- Marjo





















 


                            

























2 kommenttia