Taisinkin kertoa teille, että olen hyvin perso makealle. Erityisesti suklaa, ja kaikki suklaiset leivonnaiset ovat mieleeni. Näin viikonlopun kunniaksi mieleni teki leipoa suklaakakku. Ja aina on sopiva aika syödä suklaata, eikö totta? ;) Niinpä eilisen metsäretken päätteeksi oli oikein sopiva hetki vähän leipoa.
Nautin leipomisesta suunnattomasti. Yleensä aloitan leipomisen spontaanisti ja suuri osa aineksista puuttuu, ja silloin käytän mielikuvitustani. Joskus onnistuu, toisinaan lopputulos on katastrofi. En ole kovinkaan säännöllinen leipoja, vaan välillä leivon usein, ja sitten toisinaan tulee pitkiä taukoja inspiraatiota odotellessa. En ole täydellinen pullantuoksuinen äiti, jolla on aina leivonnaiset uunissa ja koti tiptop-siisti - itse asiassa olen hyvin kaukana siitä. Nautin siististä kodista ja sisustamisesta, mutta todellisuudessa kotini on välillä (lue usein) melko pommin jäljiltä. Se on elämää! Eräs ihana ystäväni sanookin, että hän olisi huolissaan jos pikkulapsiperheessä olisi kamalan siistiä aina. Mutta siis takaisin leipomiseen. Tällä kertaa olin etukäteen nakittanut mieheni ostamaan suklaata leipomista varten, koska halusin leipoa poikien kanssa ison suklaatäytekakun. Metsäretken jälkeen kävin siis leipomaan, pieni miinus oli että olin unohtanut KERMAN! Tehdään sitten kakkua ilman kermaa.. Mutta olihan meillä sentään SUKLAATA, kaikki hyvin siis. Suunnitelma uusiksi, ja täytekakku vaihdettiin ihan vain kakuksi. Tämän ohjeen alkuperäinen (ja varmasti myös parempi) versio löytyi "Leivo mun kaa"-blogista.
Pohja: 100g voita (huoneenlämpöistä)
vajaa 2 dl sokeria
2 kananmunaa
2,5 dl vehnäjauhoja
vajaa desi kaakaojauhetta (käytin tavallista, tummaa ei ollut)
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
hieman suolaa
1,5 dl maitoa
Voin pitäisi olla huoneenlämpöistä, mutta minulla ei tainnut kyllä ihan olla, olen vähän malttamaton. Vatkasin voin ja sokerin vaahdoksi (miten se voikin olla niin hidasta ?!), ja lisäsin munat yksi kerrallaan kunnolla vatkaten. Välissä selvittelin poikien riitoja, pelastin pari kertaa taaperon tippumasta kerrossängystä johon on oppinut kiipeämään (jee, kivoja uusia taitoja) ja jatkoin taas. Kuivat aineet sekaisin kulhossa, ja lisäsin ne pikkuhiljaa vuorotellen maidon kanssa taikinaan. Tosin taisin loppuvaiheessa kipata jauhot köntissä kulhoon, malttamaton kun olen. Hyvänmakuista oli taikina. Ja vatkatessa kerkesin miettimään monia asioita. Tuli mieleen lapsuus, kun äitini leipoi usein. Sain auttaa äitiä, ja yhtäkkiä muistin miten jännittävää vatkainta oli pitää kädessä,pyöritellä kulhossa ja katsella kuinka ainekset pikkuhiljaa muuttuivat kauniiksi, kuohkeaksi taikinaksi. Meidänkin piti poikien kanssa leipoa yhdessä, mutta siellä ne taas oli toistensa tukassa kiinni. No, kävivät ne välillä katsomassa ja odottivat malttamattomina valmista kakkua. Kuten yllä olevassa kuvassa näkyy pienet sormet kävivät tiuhaan hivuttautumassa kohti kakkutaikinaa.
Siis, kaadoin taikinan voideltuun, jauhoitettuun vuokaan ja uuniin paistumaan: 175 astetta 50-60 min.
Kun pohja oli paistunut, annoin sen jäähtyä kunnolla ja sitten laitoin yhdelle lempilautaselleni: suurelle Villeroy&Boch New Wave- tarjoiluastialle. Olen sen ostanut vuosia sitten kun olin töissä eräässä ihanassa pienessä sisustusliikkeessä, jossa myimme Villeroyta ja silloin keräsin hieman sarjaa. Mielikuvassani kakkupohja oli paksu ja muhkea, mutta todellisuudessa se oli matala kuin mikä, muistutti mokkapalapohjaa (myös maultaan). Ehkä se johtui malttamattomuudestani. Mutta kuohkea se oli ja oikein maukas.
Voitelu: vaniljasokerilla maustettua maitoa
Päällinen: voita
tummaa suklaata sulatettuna
kaakaojauhetta
tomusokeria
maitoa
Voitelin pohjan vaniljasokerilla maustetulla maidolla. Sitten sulatin tummaa suklaata ehkä noin 50g, vatkasin pehmeähkön voin (n.50g) sekaisin suklaan kanssa ja lisäsin pari ruokalusikallista kaakaojauhetta ja hieman myös tomusokeria. Lopuksi lorautin maitoa sekaan ja vatkasin vielä hetken. Seos oli tahmeaa mutta hyvin lusikoitavissa kakkupohjan päälle. Jos kakkupohja on paksu, se toki kannattaa leikata kahteen osaan, ja päällistä tehdä ainakin kaksinkertainen määrä, että väliinkin riittää. Ripottelin päälle vähän tomusokeria koristeeksi. Ja sitten vain syömään!
Kakusta ei adventtiaamuksi jäänyt jäljelle kuin rippeet, kun saimme lauantai-illan piristykseksi vieraitakin. Kaikille maistui hyvin tämä erittäin helppo ja nopea suklaaherkku. Maultaan kakku ei ollut liian makea, päällisen tumma suklaa antoi syvyyttä makuun. Tosin itse olen enemmän maitosuklaan ystävä, mutta tähän leivonnaiseen tumma suklaa sopi mainiosti!
Muistetaan levätä ja ladata akkuja tulevaa uutta viikkoa varten <3
Ei kommentteja