Uuden vuoden kuulumisia

Heipä hei piiiiitkästä aikaa täältä blogin äärestä! Päätin ennen joulua että laitan kirjoittamisen tauolle vuodenvaihteeseen asti, mutta se tauko vähän vierähti. Mutta täällä ollaan taas! :)

Väliin on mahtunut joulua, uudenvuoden viettoa, lomalta paluuta, flunssan selätystä ja 3-vuotissynttäreitä. Arjen käynnistyminen otti yllättävän koville parin viikon tauon jälkeen, mutta nyt tuntuu taas oikein mukavalta tämä meidän vauhdikas arki.

Uudenvuoden hohtotikkuja, löytyi Lidlistä. En tiedä oliko äiti vai pojat enemmän innoissaan näistä. Elämä on valtavan rikasta kun muistaa katsoa sitä välillä lapsen silmin.

Lauantaina vietimme keskimmäisen pojan synttärijuhlia. Päivä oli touhukas, täynnä iloa ja huisketta. Kyllä hän oli ylpeä täyttäessään niin hirveän paljon kuin kolme vuotta! <3

 

Kodissa teimme pikaehostuksen ja imuroinnin juhlia varten. Hienosti onnistuimme piilottelemaan tavaroita että saimme siisteyden illuusion aikaan ;) Juttelin tuossa eräs päivä ystävieni kanssa tästä kodin kaaoksesta, joka tuntuu vallitsevan hyvin monessa lapsiperheessä, että tuskin kukaan meistä harmittelee kun lapset ovat isompia että voi harmi kun meillä ei silloin viisi vuotta sitten ollut siisti koti tai voi harmi kun emme silloin vuosia sitten käyttäneet enemmän aikaa sisustamiseen. Kyllä niihin asioihin kerkeää keskittymään ihan tarpeeksi myöhemminkin! Teen parhaani tässä hetkessä, niillä voimavaroilla mitä on käytettävissä ja se riittää. 

Tänään pääsin todella pitkästä aikaa juoksemaan. Edellisestä juoksusta on aikaa yli vuosi. Raskaana ollessa en pystynyt tällä kertaa juoksemaan ollenkaan, ja synnytyksen jälkeen tein itselleni lupauksen että lähden varovasti kokeilemaan juoksua vasta vuodenvaihteen jälkeen. Halusin antaa keholleni tarpeeksi aikaa palautua ennen kuin kokeilisin rakasta harrastustani uudelleen. 

Tänään oli siis se hetki jota olen hartaudella odottanut, ja arvatkaapa miltä se tuntui? No aivan mahtavalta! Hyvää kannatti odottaa. En juossut kuin vajaa kolme kilsaa (koska olin päättänyt että pari kilsaa riittää ekalla kerralla), ja vauhti oli hyvin maltillinen. Tosin meinasin lähteä liian lujaa monta kertaa, koska se nyt vaan on niin älyttömän kivaa. Voi että, talvijuoksu on ihanaa!!! Ja kaikista hassua oli, että se tuntui kuin olisin ollut vasta viime viikolla juoksemassa. 

Tällaisia kuulumisia tänne kuuluu, näin päällisin puolin lyhyesti. Vuosi on vaihtunut ja kevättä kohti mennään. Kohti valoa ja kohti taas jotain uutta. Uudenvuoden aattona katselin leikkiviä poikia pihalla, samalla rattaita työnnellen ja purskahdin itkuun. Itkin onnesta ja kiitollisuudesta. Tuntui siltä että pakahdun siihen sanoinkuvaamattomaan kiitollisuuteen ja rakkauteen miestäni, lapsiani ja Jumalaa kohtaan. Sanoin miehelleni, että onpa jännä juttu, tasan vuosi taaksepäin ja meillä ei ollut aavistustakaan että saisimme uuden perheenjäsenen. Ja nyt on vuosi mennyt ja tässä sitä ollaan. Mitähän kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan?

Muistetaan unelmoida!

"And yet, after all that life brings me, I know of only one thing that is for certain and it is that God is still faithful."

Ihanaa tätä vuotta ja iloa ja voimia tulevaan viikkoon!

<3: Marjo