Olen kirjoittanut aiemmin hieman siitä, miten on tärkeää pitää itsestään huolta arjen keskellä, olla itselleen armollinen ja ottaa omia hetkiä pienten ja yksinkertaisten tekojen kautta. Mennä vaikka ihan yksin saunaan kun muut nukkuu, tai lähteä pienelle lenkille tai kampaajalle. Pienillä arjen asioilla vaikuttaa omaan jaksamiseen vaimona, äitinä ja ennen kaikkea naisena. Kirjoitan tästä myöhemmin lisää ajatuksia. Olen kirjoittanut myös siitä mitä minulle merkitsee parisuhteesta huolehtiminen pikkulapsiarjen keskellä. Sekin on yhteyden ylläpitämistä pienin jokapäiväisin teoin. Ei suuria lomamatkoja ja hienoja treffejä (vaikka nekin toki ovat tervetulleita), vaan pieniä yksinkertaisia asioita, jotka ovat kuitenkin sitä parhautta. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa ajatuksia, mitä Jumalan yhteydessä eläminen merkitsee minulle uskovana naisena, ja kuinka pidän Jumalasuhteesta huolta hektisen arjen myllerryksessä.
Minun ympärilläni on paljon ihania erilaisissa elämäntilanteissa olevia naisia. Monet ystävistäni elävät hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa kuin minä tällä hetkellä, eli keskellä pikkulapsiarkea. Yhteistä meille kaikille tuntuu olevan kiireinen arki omanlaisine arjen palapeleineen. Ja meille äiti-ihmisille tuntuu syyllisyys ja riittämättömyys olevan hyvin tuttuja tunteita. Siksi on tärkeää pysähtyä ja tarkistaa ettemme kanna turhia taakkoja ja uuvuta itseämme suorittamalla elämäämme.
Maailma meidän ympärillä mittaa meitä monenlaisilla menestyksen mittareilla. Ne mittarit voivat liittyä ulkonäköön, uraan, koulutukseen, ravintoon, liikuntasuorituksiin, parisuhteisiin, erilaisiin elämyksiin ja kokemuksiin. Kaikenlaisiin suoritteisiin. Iso osa ihmisistä suorittaa elämäänsä kuin jotain kilpailua, jossa ei olla ihan varmoja säännöistä mutta yritetään kuitenkin pysyä kyydissä ja pärjätä. Se on surullista. Ja se mikä on minusta vielä surullisempaa, on se kun näen ihmisiä suorittamassa myös Jumalasuhdettaan. Vertailemassa omaa vaellustaan toisiin yrittäen kelvata Jumalalle omien suoritusten kautta.
No mitä Jumalan yhteydessä eläminen minulle sitten merkitsee? Tarkoittaako se sitä että uuvutan itseni arjessa ja sitten menen sunnuntaina kirkkoon kohtaamaan Jumalaa jotta jaksan taas viikon eteenpäin. Tarkoittaako se sitä että odotan kärsimättömästi että muu perhe nukahtaa jotta pääsen iltaisin rukoilemaan? Onko minun päästävä pitkäksi aikaa johonkin hiljaisuuteen jotta kuulen Jumalan puhuvan minulle? Näännynkö minä ja joudun aivan eksyksiin jos en vähään aikaan pääsekään rukoilemaan,lukemaan Raamattua tai ylistämään ilman häiriötekijöitä?
Näin ei tapahdu, koska olen oppinut jotain hyvin tärkeää ja vapauttavaa. Jumala on tässä ja nyt. Hän ei ole kaukana. Minun ei tarvitse huutaa ja "pumpata" että olisin lähempänä Jeesusta. Hän on minun voimavarani, ja kaikki mitä minulla on, on lähtöisin hänestä. Hän näkee minun sydämeeni, ja se on ainut mitä hän haluaa. Minun sydämeni.
Puhuin aiemmin siitä, miten parisuhteessa on tärkeää huomioda toinen pienillä asioilla ja eleillä arjen keskellä. Pikkulapsiarki asettaa omat haasteensa parisuhteelle, mutta avioliitto voi olla erittäin toimiva ja ihana myös ruuhkavuosina jos sydämen yhteydestä huolehtii jokapäiväisessä elämässä. Sen lisäksi on tärkeää saada yhdessä niitä pieniä irtiottoja arjesta jotta yhteys rakentuu syvemmäksi. Aivan samalla tavalla minä koen Jumalasuhteesta huolehtimisen. Arjessa ei luonnollisestikaan ole paljon hiljaisia hetkiä, ja kädet ovat täynnä työtä. Mutta kun tämän kaiken keskellä pitää huolen siitä tärkeimmästä - sydämen yhteydestä -, niin kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Ja lisänä tulevat sitten ne erityiset keidashetket kun saa kaikessa rauhassa viettää aikaa avoimen taivaan alla.
Minä vietän aikaa Jumalan kanssa 24/7. Kyllä, joka hetki. Aivan niinkuin olen naimisissa mieheni kanssa 24/7, vaikka emme olisi koko ajan yhdessä. Liitto on ja pysyy. Minä vietän aikaa Jumalan kanssa silloin kun laitan ruokaa ja mietin että pyykit pitää pestä. Silloin kun pyyhin lattioilta ruokatahroja ja otan vastaan uhmaikäisen pojan raivareita. Silloin kun hieron esikoisen kasvukivuista kärsiviä jalkoja. Silloin kun valvon vauvan kanssa keskellä yötä, kuten juuri nyt kun tätä kirjoitan. Silloin kun vain vietän aikaa perheen ja läheisteni kanssa. Silloin kun minä jaksan, ja silloin kun minä uuvun. Silloin kun minä nauran ja silloin kun minä itken. Silloin kun minä laulan tai rukoilen tai vain huokailen sydämen sanoja. Välillä vain olen ja hengitän, ja sekin riittää. Usein kun huokaisten pyydän rohkaisua Raamatusta, saan ihania täsmäpaikkoja, joiden voimin pääsen taas eteenpäin. Ei tarvita välttämättä kuin pieni hetki, ja se riittää antamaan suuren virvoituksen.
Silloin kun minun sydämeni laulaa kiitosta siitä kaikesta millä minua on siunattu, hän on läsnä. Usein kun ulkoilen lasten kanssa, ihailen vain kaikkea kaunista jota ympärilläni näen. Ihailen ja hämmästelen, sydän laulaa ja on kuin olisin virvoittavien vetten äärellä. Hän on läsnä myös silloin kun itken että minä en jaksa,silloin kun olen hämmentynyt, kiukkuinen ja väsynyt. Hän on paikalla, valmiina ottamaan minun kuormani, jos vain luovutan sen hänelle. Luovutan ja luotan. Apu ja virvoitus, tulee joka kerta. Ei koskaan liian aikaisin, ei koskaan liian myöhään. Minun elämässäni on ollut myös suuria kipuja ja kamppailuja, kuten jokaisella omansa. Mutta sen olen oppinut, että tuli elämässä eteen mitä tahansa, on yksi turvakallio joka pysyy eikä muutu, ja hän on aina täydellisen hyvä!
Astutaanhan lepoon ystävät rakkaat. Jumala ei tule sen lähemmäs vaikka kunka suorittaisit omia tekojasi ja saavutuksiasi. Tiedäkö miksi? Siksi että hän on aivan lähellä, ja hän ei halua suorituksiasi ja tekojasi. Hän kyllä tietää minkälaista tekoa me olemme. Me olemme tomua. Mutta heikoissa hän on väkevä. Meidän lapsemme eivät tarvitse täydellistä suoriutujaäitiä, eivätkä läheisemme tarvitse superihmistä. Meidän läheisemme tarvitsevat meidät omina itsenämme, rakastavina, epätäydellisinä ihmisinä jotka saavat turvautua täydelliseen ja rakastavaan Jumalaan. Ja hän haluaa ainoastaan sydämemme! <3
Jes 28 12:
" hän, joka oli sanonut heille:
-- Tässä on lepopaikka.
Sallikaa väsyneiden hengähtää,
täällä on lepo ja virvoitus.
Mutta he eivät tahtoneet kuulla."
Matt 11:28
"Tulkaa minun luokseni,kaikki tetyön ja kuormien uuvuttamat.
Minä annan teille levon."
Rakkaudella, Marjo
Ei kommentteja