Huhheijakkaa, se onkin jo huhtikuu! Olen kertonutkin jo aiemmin, että rakastan kevättä - se on lempivuodenaikani. Nautin keväästä koska se on kuin kupliva kesän aatto, aika jolloin uutta syntyy . Ja olen myös itse syntynyt keväällä, luulen että lapsuuden synttärimuistot vaikuttavat myös siihen että nautin tästä ajasta.
Tämä alkuvuosi on mennyt meiltä paljolti sairastellessa : kaikki vuorotellen ja samaan aikaan ja taas uudestaan. Niiden jälkeen tavallinen arki on ollut kultaakin kalliimpaa. Tässä kun omat voimat ovat olleet hyvin vähäiset ja jaksaminen rajallista, eräs asia on pyörinyt paljon mielessä: Ole lempeä itsellesi! Ja ole lempeä myös kehollesi.
"Ole lempeä itsellesi! Ja ole lempeä myös kehollesi. "
Liikunta on ollut minulle elämäntapa koko aikuisikäni. Nuoruudessani harrastin tanssia eräässä tanssiryhmässä, myöhemmin ohjasin ryhmäliikuntaa ja viime vuosina olen juossut aktiivisesti. Viimeisimmän raskauden myötä juoksu vaihtui kävelyksi ja pyöräilyksi, ja on edelleen tauolla koska haluan palautua raskaudesta ja synnytyksessä ihan kaikessa rauhassa. Minä aktiiviliikkujana olen viime aikoina oppinut uuden tavan liikkua: kuuntele kehoasi ja ole sille lempeä. Liiku sillä tavalla, mikä tekee hyvää kehollesi ja mielellesi. Kuuntele kehosi viestejä; jos se kaipaa lepoa, anna sille lepoa. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta valitettavasti sitä se ei useinkaan ole vaan ihmiset kuormittavat itseään raskaalla liikunnalla vaikka ovat muutenkin jo kuormitettuja.
"Liiku sillä tavalla, mikä tekee hyvää kehollesi ja mielellesi. Kuuntele kehosi viestejä; jos se kaipaa lepoa, anna sille lepoa."
Media antaa tietyn kuvan siitä, mitä tarkoittaa hyvinvointi ja terveys. Sellaista elämäntapaa ihannoidaan, jossa ihminen on äärimmäisen tehokas töissä ja kotona, ja lisäksi pitää aktiivisesti huolta kunnostaan ja tätä kautta saa voimaa siihen hektiseen arkeen ja taas jaksaa suorittaa. Terveellistä ruokavaliota tietenkään unohtamatta, ja mitä puhtaampi ruokavalio, sitä paremmin keho taas voi.
Valitettavasti tämä käsitys hyvinvoinnista ja terveydestä ei itse asiassa kovinkaan usein ole totuudenmukainen. Puhtaasta ruokavaliosta ja liikunnasta tulee helposti taas uusi suorite ja sitä kautta taakka. Ja voimme ruveta tuntemaan syyllisyyttä asioista, jotka voisivat oikeasti olla meille ihan tarpeellisia - löhöily sohvalla, pieni herkuttelu, kirjan lukeminen, leffan katsominen, pieni kävely luonnossa tai ihan vain oleminen, tekemättä yhtään mitään. Kyllä, luit oikein. Se ei ole kovin trendikästä, mutta ei ihmistä ole tarkoitettu ikiliikkujaksi (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ;) ). Joskus olisi tärkeää ihan vain olla. Ja jos joskus on päiviä, ettet ole jaksanut tehdä oikeastaan muuta kuin hengittää, niin sekin on ihan ok!
"Ja jos joskus on päiviä, ettet ole jaksanut tehdä oikeastaan muuta kuin hengittää, niin sekin on ihan ok! "
Kun me tavoittelemme sitä terveyden ja hyvinvoinnin olotilaa jota verkkokalvoillemme syötetään, me rääkkäämme jo valmiiksi kuormitettua kehoamme ja mieltämme, emme pääse palautumaan ja saamme paljon vahinkoa aikaan. Ilman lepoa ei tapahdu palautumista. Ja ilman palautumista ei tapahdu kehitystä. Ja ilman palautumista emme enää osaa tulkita kehomme viestejä oikein ja noidankehä on valmis. Tällöin kunto ei kasva, vaan päinvastoin huononee. Tiedän että moni uupuu tässä yhtälössä.
"Haluan olla terve ja hyvinvoiva, siksi liikkumiseni täytyy olla sellaista joka hoitaa kehoani ja mieltäni ja sopii minulle tässä elämäntilanteessa."
No enkö sitten aio jatkaa juoksemista tai aktiivista liikuntaa enää? Toki aion juosta- silloin kun kehoni on siihen valmis. Ja kyllä, minä olen edelleen aktiivinen liikkuja. Minä saan päivittäin valtavan määrän hyötyliikuntaa lasten kanssa ollessa. Lisäksi liikun mahdollisuuksien mukaan muutenkin, mutta sellaisia lajeja jotka ovat lempeitä keholleni joka on muutenkin kovilla. Arki on hektistä, ja siksi haluan liikkua viisaasti. Öisin tulee paljon valvottua, joten siksikin tarvitsen lepoa normaalia enemmän. Haluan olla terve ja hyvinvoiva, siksi liikkumiseni täytyy olla sellaista joka hoitaa kehoani ja mieltäni ja sopii minulle tässä elämäntilanteessa. Ja itse asiassa, nyt kun olen oppinut olemaan lempeä keholleni, enkä rääkkää sitä koskaan kun se on väsynyt, olen oppinut rakastamaan sitä toisin kuin koskaan aiemmin. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut näin terve suhtautuminen omaan kehooni kuin nyt.
"..olen oppinut olemaan lempeä keholleni, enkä rääkkää sitä koskaan kun se on väsynyt.."
No entäpä ravinto sitten? Uskon ehdottomasti terveellisen ruokavalion vaikutukseen. Minulle se tarkoittaa sitä että perheenä syömme säännöllisesti noin viisi kertaa päivässä, vaihtelevaa ja monipuolista ruokaa ja paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Jälkkäriksi mahtuu silloin tällöin (lue turhankin usein) pullaa, suklaata tai jätskiä jos mieli tekee. Tai jos mieli tekee kakkua, niin sitten sitä leivotaan lasten kanssa ja syödään hyvällä omallatunnolla. Kunhan ne perusasiat ruokavalion pohjalla on kunnossa.
Tämän tekstin ei ole tarkoitus missään nimessä arvostella heitä, jotka liikkuvat aktiivisesti raskaita lajeja ja noudattavat jotain tarkkaa ruokavaliota. Tämän tekstin on tarkoitus ainoastaan muistuttaa että sellainen elämäntapa ei sovi eikä ole hyväksi kaikille tai kaikissa elämäntilanteissa. Terve ja hyvinvoiva keho ja mieli on se tärkein, ja sen voi saavuttaa monella tavalla.
Tähän loppuun vielä Audrey Hepburnin sanoilla kiteytettynä:
Minä uskon pinkkiin.
Minä uskon, että kalorit palavat
parhaiten nauramalla.
Minä uskon, että onnellisuus tekee kauniiksi.
Minä uskon, että huomenna on uusi päivä, ja...
minä uskon ihmeisiin.
Audrey Hepburn
Ihanaa keskiviikkoa sinulle!
<3: Marjo
Ei kommentteja