Tästä oli pakko ottaa kuva!
Pääsin viime torstaina ihan oikeasti heittämään jalat pöydälle ja lukemaan kirjastosta lainaamaani kirjaa. Pienin veljes oli sisällä päikkäreillä, ja isoveljet puuhasivat pihalla sovussa omia leikkejään. Ei tarvinnut kun välillä halia ja suukottaa poikia, ja muistutella että juoda pitää. Välillä naposteltiin sipsejä yhdessä ja taas jatkettiin omia touhujamme. Ja tiedättekö mitä? Oli ihan hirveästi kotihommia tekemättä, mutta minulla ei ollut edes huono omatunto "laiskottelustani". Alan oppia tätä äitihommaa ;)
Kirja rentouttaa mieltä,mutta aktivoi mielikuvitusta ja inspiroi
Olen ollut lapsesta asti intohimoinen lukija. Viisi vuotiaana kirjat ja kirjaimet kiehtoivat minua niin kovin, että halusin välttämättä oppia lukemaan. Äitini luki minulle todella paljon, ja samalla yritin saada itse tekstistä selvää. Muistan menneeni leikkimökkiin kirjan kanssa ja päätin opetella lukemaan. Ei se voi olla niin vaikeaa, kun naapuruston koulupojatkin osaavat lukea, ajattelin ;) Ja niinpä opettelin lukemaan, ja pääsin sukeltamaan aivan uuteen tarinoiden maailmaan.
En ole nyt vauvavuoden aikana lukenut paljon mitään kirjaa. Nyt kun pitkästä aikaa tartuin kirjaan, muistin miten satumaisen ihanaa on uppoutua tarinaan. Aivan toista kuin elokuvan katsominen! Mielikuvitus saa lentää kirjaa lukiessa, aivot ovat aktiiviset ja täynnä inspiraatiota vaikka mieli lepää ja rentoutuu. Eikö olekin ihmeellistä?!
Kirja vie lukijansa ihanalle matkalle, jossa ei tarjoilla kaikkia vastauksia valmiina, toisin kuin elokuvassa joka ei jätä mielikuvitukselle paljon sijaa. Ja se minkä olin kerennyt jo unohtaa: kirjan voi keskeyttää milloin tahansa ja palata takaisin. Kun luen kirjaa ja lapsilla tulee asiaa, voin nostaa katseeni kirjasta ilman että tarina menisi koko ajan eteenpäin. Tarina on odottamassa minua aina kun minulla on aikaa palata sen pariin. Sillä aikaa kun minä en ole tarinan parissa, sen kertomus jäsentyy päässäni ja saan jatkuvasti uusia oivalluksia ja syvyyttä tarinaan. Vaikka minä olen kirjan parissa, minä olen läsnä lapsille. Hekin jostain syystä lepäävät kun äiti lukee kirjaa. Toisin kun silloin kun olen puhelimella. Silloin lapset riitelevät ja vaativat kaiken huomion itselleen, sillä älylaitteet varastavat minut välillä liian pitkiksi ajoiksi: "Odota hetki, äiti tarkistaa yhden jutun." "Odota kun äiti lukee tämän yhden jutun." Vaikka uppoudun kirjan tarinaan, kirja ei niele minua mukaansa niinkuin niin helposti käy somea selatessa.
..hyvän kirjan lukeminen on mielelle sama kuin liikunta keholle..
Välillä on ihanaa katsoa elokuvaa. Aivot narikkaan ja ruudun ääreen. Hyvä elokuva tekee hyvää. Mutta kirjaa lukiessa aivoja ei laitetakaan narikkaan, vaan aivot ovat aktiivisena mukana. Olen sitä mieltä että hyvän kirjan lukeminen on mielelle sama kuin liikunta keholle! Ja onhan siitä monia tutkimuksiakin (nyt en jaksa etsiä mutta google kertoo) miten lukeminen tekee hyvää aivoille ja ehkäisee muistisairauksia. Ja nyt huomaan että ajanpuute ei ole syy sille etten lue. Kyllä sitä aikaa on. Nyt monesti ne hetket kun normaalisti olisin selannut somea, olenkin harrastanut aikamatkailua hyvän kirjan parissa. Ja iltaisin kun imetän pienintä poikaa, telkku on pysynyt visusti kiinni ja kirja auki. Suosittelen!
Toki yksi miinuskin kirjan lukemisesta löytyy. Siihen tarvitaan välillä kahta kättä (toisin kuin puhelimen käyttöön tai elokuvan katselemiseen) ja siksi se on välillä mahdotonta. Tästä syystä otan ehkä Iloa Eloa! - Lauran vinkistä vaarin ja turvaudun välillä e-kirjaan. Vaikkakaan mikään ei voita aidon kirjan tuntua sormien alla. Mutta hyvä korvike se varmasti on :)
Ps. Kirja jota luin (luin jo) oli Francine Riversin romaani Vapauttava rakkaus. Se on rakkaustarina lapsena prostituutioon myydystä Angelista, ja miehestä joka menee naimisiin tämän särkyneen naisen kanssa. Tarina pohjautuu Hoosean kirjaan jossa Jumala käskee profeetta Hooseaa ottamaan vaimokseen prostituoidun ja rakastamaan tätä ehdoitta. Kirja on saanut inspiraatiota myös laulujen laulun kielestä. Vahva suositus tälle kirjalle, itse ainakin pidin kovin.
Lukuiloa, ja iloa muutenkin loppuviikkoon!
Rakkaudella, Marjo
Ei kommentteja