Huh hellettä!
Miehelläni on kesälomaviikko, ja olemme päässeet nauttimaan hellekesän puuhista koko perheen voimin. Olemme jälleen tien päällä. Vihdoin, lähdöstä ei meinannut tulla mitään kun esikoisen unihauva oli mennyt piiloon. Minua ei nyt yhtään olisi huvittanut leikkiä kuurupiiloa, ihan mahdoton se hauva. Hahaa, löysin kuin löysinkin sen ja matka pääsi alkamaan! Nyt samalla kun takapenkiltä kuuluu "Onks vielä pitkä matka", "Miul on jo nälkä", "millon ollaan perillä", niin ajattelin kirjoittaa teille pikaiset terveiset kesälomalta :)
Näissä maisemissa pääsimme lomaamme aloittelemaan. Olimme mökkeilemässä minun vanhempieni kanssa, tällä samaisella mökillä minä vietin ison osan lapsuuteni kesistä. Ihania, rakkaita muistoja, ja nyt teimme uusia <3
Löydätkö kukkien seasta perhosta?
Isot pojat ongella. Tuli myös pari kalaa, jotka päästettiin takaisin vapauteen.
Saimaan äärellä on hyvä olla. Aina.
Leikkiä riitti aamusta iltaan. Hatut ei meinannut millään pysyä vauhdissa mukana, vaikka yritimme parhaamme mukaan niitä pistellä takaisin poikien päähän. Pikkuveikka oli ihmeissään päästessään hiekkakylpyyn. Varpaat ei pysyneet piilossa vaan löysivät aina tiensä hiekan päälle.
Vilinää, vilskettä. Hulinaa, huisketta..
Ja sitten vihdoin kaiken saunomisen, uimisen, herkuttelun ja leikkimisen jälkeen saimme kaikki kolme poikaa nukkumaan. Hiljaisuus...
Tämä kallio. Niin rakas ja tärkeä. Kallio jalkojeni alla on sama, joka tuntui lujana jalkojeni alla jo aivan pikkutyttönä. Luja ja muuttumaton. Katselin hetken hämärtyvää kesäiltaa ja imin sen rauhaa ja hiljaisuutta itseeni. Sydän oli täynnä kiitollisuutta kuluneesta päivästä, mutta samalla mietin erästä läheistäni josta olimme saaneet huolestuttavia uutisia.
"Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen"
Ps 8:5
"Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani, ja nimesi tähden sinä minua johdat ja talutat." Ps 31:4
Tällä lujalla ja yhä lämpimällä kalliolla oli hyvä seistä.
Näistä maisemista saimme herätä myös uuteen aamuun, ja vauhtia riitti - kuten arvata saattaa heti aamusta asti.
Kerkesimme välissä olla yhden yön kotona, ja nyt kohti uusia seikkailuja! Takapenkiltä kuuluvien kovien äänien saattelemana ;)
Mukavaa viikkoa siulle!
Rakkaudella, Marjo
Ei kommentteja