Voi mikä ihana kesän lämpö meitä nyt hellii!
Lämmintä on tosin niin paljon, että omalla pihalla on turhan kuuma, vaikka altaassa olisikin vettä. Onneksemme uimarantoja löytyy pienen matkan päästä ja hellehelpotus on siis lähellä. Suuntasimme lauantaina koko perheen voimin rannalle heti aamupäivällä. Isovanhemmat olivat myös mukana ja heidän kotoisa pieni lähirantansa oli ihanan hiljainen ja rauhallinen. Veden äärellä oli niin virvoittavaa näilläkin helteillä. Ja hei, kävin itsekin uimassa jo toista kertaa tänä kesänä, tästähän on tulossa tapa! Tällä kertaa vesi oli juuri sopivan lämmintä, toisin kuin pikaisella pyrähdyksellä juhannuksena.
Voi pojat, mikä nautinto! Meidän kolmen kopla. Siellä se kolmaskin paineli mukana isoveljiensä kanssa kuin vanha tekijä.
Mutta missäs meidän vauva on?
Kun itse pulahdin uimaan, katselin hämmästyneenä rannalla leikkiviä poikia. Kuka tuo kolmas pieni poika on, joka tomerasti kaivurin ja lapion kanssa siellä touhuaa? Ei ainakaan meidän pieni vauva! Hän on vasta 10 kuukautta, mutta veljensäkin tuntuvat asian unohtavan ja pitävät vertaisenaan. Vanhin veljistä laittoi yksi päivä pienimmän veljeksen poljettavan traktorin kyytiin. Tällä kertaa hän vain itse lähti pois kun näki jotain mielenkiintoista. Unohti että eihän se pikkuinen ihan vielä yksinään pärjää ison traktorin kyydissä. Mutta siinähän oppii pärjäämään ;) Pienistä sukista ne suuretkin sankarit ponnistaa <3
Hiekkaa varpaissa, suussa ja korvissa
Kyllä me illalla tiesimme rannalla olleemme. Nimittäin hiekkaa löytyi pienimmältä aivan JOKA paikasta, vaikka yritimme jo rannalta lähtiessä putsata hiekat pois. Varpaiden välistä, suusta, pepusta ja päästä... Saimme enimmät hiekat putsattua, mutta kaikkien pesujenkin jälkeen hiekkaa löytyi vielä korvien takaa. En muistanutkaan miten vaikeaa heikkaa on saada iholta pois :D
Lämpöistä sunnuntaita siulle!
Rakkaudella, Marjo
Ei kommentteja