No nyt ollaan uitu ja kylvetty auringossa ja hiekassa ihan urakalla! Minäkin olen uinut tänä kesänä enemmän kuin muutamana kesänä yhteensä (alle 10 kuitenkin). Kerrankin tarpeeksi lämmintä vettä myös minulle. Ja rakkaalle vilukissa-siskolleni, joka taitaa johtaa tämän kesän huimia uintitilastoja ;) Reissussa oli aivan ihanaa, mutta vielä ihanampaa oli palata takaisin kotiin monta suloista ja hikistä muistoa rikkaampana. Kyllä koti on aina koti. Ja niihin rikkaisiin muistoihin saa aina palata takaisin <3
Eläimiä ja elämää ihmettelemässä
Pyörähdimme tiistaina Kiteellä eläimiä moikkaamassa. Ruuhkaa ei eläintarhassa ollut, ehkäpä muut ajattelivat että 30 astetta lämpöä on vähän liikaa eläintarharetkelle ;) Onneksi puistossa oli paljon varjopaikkoja! Tarpeeksi juotavaa, sisarusrattaat, äidin reppuselkä ja iskän olkapääkyyti - niillä pärjäsi mainiosti. Ja eläimiäkin nähtiin, jopa karhu löntysti tervehtimään. Se piti jotain ihme tuhahtelua ja murahtelua, taisi valittaa liian kovasta helteestä.
Olimme vuokranneet pienen mökin yhdeksi yöksi, jotta pääsimme uimaan ja "huilailemaan" mökille touhukkaan päivän päätteeksi. Melkoista huilailua tuon trion kanssa. Viereisellä mökillä oli niin rauhallista ennen kuin me saavuimme... Pientä ukkosta oli kun pääsimme mökille, mutta ilmeisesti ukkonenkin katsoi parhaimmaksi mennä jyrisemään jonnekin ihan muualle. Pääsimme uimaan, ja huomasimme että meillä ei ollut ainuttakaam pyyhettä mukana. Mitäpä sitä viisihenkinen perhe mökkeillessä pyyhkeellä tekee, mokomia turhakkeita ;) No, mieheni kävi illalla ostamassa karkkia ja samalla osti yhden pyyhkeen. Mentiin siis yhdellä pyyhkeellä tämä reissu ja hyvin pyyhki
Mökissä oli niin KUUMA, että pikkutöttero ei nukahtanut muualle kuin rattaisiin. Levitimme patjat lattialle ja isommat tötteröt nukahtivat ihmeen hyvin sinne. Aaah, hetki omaa rauhaa ennen kuin pienin heräsi rattaista ihmettelemään että missäs kummassa sitä oikein ollaan.
Minä nautin kun sain kaikessa rauhassa katsella ja kuvailla ihmeellistä luontoa. Kyllä kesäinen Suomi on häkellyttävän kaunis!
Minä rakastan koivuja!
Mikä valtava rauha ja tyyneys! Mutta kylläpä luonto on äänekäs. Oletko milloin viimeksi pysähtynyt kuuntelemaan kesäistä luontokonserttia?
Hikisen yön jälkeen kohti kotia
Yö oli...hmmmm....mielenkiintoinen. Pienin veljes nukkui pienen tovin matkasängyssään. Sieltä heräsi pää hiessä paniikkiin kun ei ollutkaan äitin kainalossa. Ja sitten itki äitin kainalossa kun oli kuuma ja pieretti. Sain sen vihdoin nukahtamaan poikien kanssa lattialle patjalle. Yritin itse sulloutua myös johonkin väliin muuriksi ettei isoveikat jyrää pientä yöllä. Olimme sellaisessa ympyrämäisessä muodostelmassa jalat toistemme suussa. Vihdoin nukahdin. Ja heräsin siihen että pienin oli ryöminyt sohvasängyn alle ja oli jumissa (ei siis osannut peruuttaa pois). Jouduin menemään ulos viileään imettämään, että sain hänet uudelleen nukahtamaan. Ja ulkona joku yöperhonen hyökkäsi päälle ja juoksin pikkuinen rinnalla takaisin mökkiin ryminän saattelemana. Huh, selvittiin!!! Ja kukaan ei herännyt. Paitsi minä joka en ollut vielä oikeastaan nukahtanutkaan. Uudelleen lattialle ja unen päästä kiinni. Kunnes isoin veljes oli kaapin alla jumissa. Oli tunkenut unissaan itsensä sinne.. Ja kohta pienin heräsi isänsä kuorsaukseen ja itki paniikissa, eihän se voinut ymmärtää että keskellä yötä käydään poraamaan kiviporalla. Enkä minäkään! Miesparka, nenä tukossa järvivedestä (allergiaa) ja vaimo tönii vähän väliä keskellä yötä hereille. Vihdoin kaikki nukkuu. Paitsi minä. Kuuntelen poraa. No, taas unenpäästä kiinni. Kunnes keskimmäinen veljes on ryöminyt sohvasängyn alle jumiin. Nostan patjalle, silitän. Kohta se heräsi : "äiti miulla on hirvee jano". Jep! Annoin vettä. Ja sitten, vihdoin viimein minäkin pääsin hetkeksi nukkumaan. Heräsin aamulla patjalta selkä jumissa siihen, että pojat ihmettelee miksi äiti vaan nukkuu, ei äitiä voi väsyttää. Jeeeeep! Mutta rakkaan mieheni keittämä kahvi pelasti tilanteen ;)
Lähdimme aamupäivällä uimisten ja saunomisten jälkeen ajelemaan kotiinpäin.
Extra pysähdys
Pysähdyimme kotimatkalla syömään lounasta Karjalan Kievarissa. Katselimme rannassa olevaa leirintäaluetta ja päädyimme aivan ex-tempore vuokraamaan yhdeksi yöksi leirintämökin. Lomalla parasta on spontaanius! Edelleenkään meillä ei ollut kuin yksi ainut pyyhe, mutta ei haitannut. Ja tämä stoppi oli todellakin pysähdyksen arvoinen. Vietimme koko päivän rannalla uiden ja nautiskellen. Alueella oli ihana matala hiekkaranta - kuin meille tehty!
Minä en ole ollut näiden helteiden kovin fani. Ihan siis jo sen takia miten rankkaa tämä kuumuus on monelle sairaalle tai iäkkäälle. Mutta nyt nämä viime päivät olen todella, todella nauttinut vesileikeistä :)
Ps. Pysähdyimme vielä Imatralla jätskillä kotimatkalla. Pyörähdimme Karjalan Portin yhteydessä olevassa antiikkikauppa- Poheemissa. Suosittelen vierailemaan, saatat tehdä upeita löytöjä ja siellä on ihana kahvila ja automuseo myös. Meidän mukaan ei tällä kertaa tarttunut mitään antiikkikaupasta, ja pääsimme jopa kotiin asti ilman uutta mökkipysähdystä ;)
Mukavaa alkavaa viikonloppua siulle! <3
Rakkaudella, Marjo
Ei kommentteja