Isoveikat oli yökyläilemässä isovanhemmilla muutama päivä sitten
Pikkuveikka jäi kotiin meidän kanssa. Pääsimme kuitenkin muutamaksi tunniksi treffeille mieheni kanssa, kun toiset isovanhemmat tulivat pojan kanssa meille. Ihanaa että isovanhemmat on lähellä ja tällainen on mahdollista. En edes oikeasti muista milloin viimeksi ollaan käyty ihan kahdestaan jossain. Olipa kerrassaan mahtavaa päästä viettämään aikaa miehen kanssa ja ihmeellistä oli päästä ihmisten ilmoille. Kesäinen kaupunki tarjoili meille kyllä ihan mahtavat puitteet treffeille.
Tämä on ainut kuva jonka nappasin ennen kuin laitoin puhelimen laukun uumeniin. Sen jälkeen keskityin vain komeaan deittiini. <3
Olipa meillä muuten kotona hiljaista kun olimme kolmestaan. Pikkuveikka kyllä nauttti olostaan huomion keskipisteenä, ja paistatteli onnesta soikeana meidän katseiden alla.
Ikävä isoveljiä
Seuraavana päivänä huomasin että pikkuinen oli tavallista vaisumpi kun olimme kahdestaan. Olisi halunnut vain sylissä olla ja leikki ei maistunut kuin vähän aikaa kerrallaan. Harmeja tuntui tulevan vähän kaikesta. Ei ollenkaan hänen tapaistaan. Ikävä isoveljiä, ymmärsin jossain kohtaa. Haki katseellaan jotain, eikä oikein itsekään tiennyt mitä.
Ja sitten isovekat palasivat...
Ja pikkuveikalla meni pasmat lopullisesti sekaisin. Kun hän näki isoveljensä ovella, ensin hieman hymyilytti, mutta sen jälkeen alkoi sellainen karjuntaitku jota en ole häneltä koskaan kuullut. Meinasi välillä oksentaa ja taas alkoi karjuminen. Rauhottui aina kun menimme kahdestaan johonkin, mutta heti kun näki isoveljensä uudestaan se sama karjuminen alkoi. Ikävä iski siis kun näki rakkaat veljensä piiiiiitkästä aikaa. Piti antaa vähän lohtumaitoa, ja sitten uusi yritys isoveljien kohtaamiseen. Nyt sujui jo paremmin. Huh, selvittiin. Ja selvittiin myös keskimmäisen veikan karjuntaitkusta, hänellä kun levisi mummolta saadut suklaakarkit pitkin eteisen lattiaa.
Sitten olikin talo taas täynnä elämää. Ja ÄÄNTÄ. Kaikki siis ennallaan <3 Mitenhän muuten sitten kun koulu alkaa? Kolmikko kun on tottunut olemaan koko ajan yhdessä. Taas uuden opettelua :)
Onko muilla minkälaisia kokemuksia, miten alle vuoden ikäinen ikävöi sisaruksiaan?
Lämpöistä viikonloppua siulle!
Rakkaudella, Marjo
Ei kommentteja