Ekaluokkalaisen äidin ajatuksia

Ekaluokkalaisen äitinä

Nyt kun tämä syksy on pyörähtänyt oikeasti käyntiin, niin ajattelin kirjoittaa hieman ajatuksia arjesta ekaluokkalaisen äitinä. Miltä se arki nyt tuntuu kun esikoinen on koululainen ja mikä on muuttunut? Ja minkälaisia haasteita ja tuntemuksia tähän koulunalkuun on liittynyt?

Helppo aloitus

No paljastettakoon heti, että meille tämä koulunaloitus on ollut helppo. Tämä on ollut todella paljon helpompi kuin eskarin aloitus, tai päivähoidon/päiväkodin aloitus aikoinaan ennen kun jäin taas kotiin toisen pojan synnyttyä. Eskarivuosi oli haastava, koska vuosi oli niin suurien muutosten vuosi. Kuopus syntyi samoihin aikoihin eskarin alun kanssa, keskimmäisellä oli hurja uhma, ja eskariin kulkeminen joka päivä vientineen ja hakuineen oli kyllä melkoinen urakka. Pienimmän vauvavuosi meni ihan siivillä, ehkä siksi että usein juostiin tuolla kylillä eskariin vaunujen, seisomalaudan ja talvella stiigan/pulkan kera. Huh, se urakka on ohi tällä erää :D

Tässä muutama syy, miksi tämä koulunalku on ollut meille helppo:

• Tuttu koulu: Eskari oli koulun yhteydessä, ja eskarilaiset tekivät paljon juttuja koululaisten kanssa yhdessä. Myös ruokailu oli jo eskarissa koulun ruokalassa.

• Tutut kaverit: Suurin osa eskarilaisista tuli samalle luokalle. Eskarin alussa ei ollut kuin yksi tuttu, nyt lähes kaikki.

• Pieni perinteinen koulu: Koulu on ihana pieni sadan oppilaan koulu. Ykkösluokkiakaan ei siis ole kuin yksi. Koulu on hyvin perinteinen koulu omine luokkineen ja pulpetteineen, mutta oppitunteja toki järjestetään välillä ulkona jne. Koulun henkilökunta myös vaikuttaa todella sydämelliseltä ja osaavalta.

• Lapsella hyvä ja turvallinen olo. Vaikka ensimmäisen koulupäivän jälkeen poika sanoikin että "en mee sinne enää ikinä, siel tuli iha hirvee hikikii", niin on mennyt kouluun yleensä iloisella mielellä, ja välillä jopa odottaa malttamattomana uutta koulupäivää.

• Koulumatkat itsenäisesti. Tämä on oikeasti ihan mieletön juttu! Alkuun toki saateltiin, mutta parin viikon jälkeen rupesi naapurin tytön kanssa kulkemaan kahdestaan. Mikä vapaus ja helpotus arkeen! :D

Kun isoin veljes kulkee itse kouluun, on mahdollista viettää välillä tällaisia kiireettömiä aamuhetkiä. Vailla huolta ja murhetta, kunhan unipupulla on lämmin ja hyvä olla.

Meillä ei ole koulunalkuun liittynyt isompia tunteenpurkauksia. Toki kaikkeen uuteen liittyy aina oma opettelunsa ja sopeutumisensa. Isoimmat haasteet ovat taitaneet liittyä riitoihin hyvän kaverin kanssa. He kun ovat kuin paita ja peppu yhdessä, mutta toiseen puretaan sitten myös kaikki pahat mieletkin. Mutta kaikenkaikkiaan tämä syksy on ollut ihanan helppo ja siitä on todella kiitollinen mieli. 

Uusia taitoja ja itsenäisyyttä

On se vaan jännä miten lapset muuttuvat koululaiseksi silmänräpäyksessä. Kun mietin kulunutta kesää, meillä oli kolme pientä poikaa. Nyt meillä on kaksi pikkupoikaa ja yksi koululainen: pieni vielä, mutta silti aivan toisenlainen kuin kesällä. Se itsenäistyminen ja uudet taidot ja rohkeus mitä on nyt tullut esiin on ihan ihmeellistä! 

Seuraan ja katson ihmetellen mikä suurenmoinen nuori mies hänestä on alkanut kuoriutua! 

Yhtäkkiä meillä onkin poika, joka innostui urheilusta ja sai mitaleita koulun omissa urheilukisoissa. Poika joka ilmoitti haluavansa aloittaa (ja aloitti) sählyn ja legokerhon. Poika joka haki ja valittiin oppilaskunnan hallitukseen. ( Siis mitä ihmettä? Ihan ilman äitiä neuvomassa ja ohjaamassa joka käänteessä ;) ) Poika joka opetteli lukemaan ja laskemaan ja tekee nyt innoisaan läksyjään. Ja ei malttaisi lopettaa lukemista. Mainittakoon että läksyjen teossa oli alkuun paljon haastetta, ymmärrys siitä että läksyt on tehtävä oli pojalle kamalaa ja inhottavaa. Ja siinä tuli joka kerta hirvee hiki koko perheelle :D

Nautin siitä että vielä hetken hän on niin pieni että äidin syliin mahtuu koko mies.

Tämä aika on oikeasti ihan todella mielenkiintoista. Ihan uusi vaihe esikoisen elämässä. Hän rakentaa omaa elämäänsä. Tottakai siihen liittyy paljon haasteita ja myös huolta vanhemmille : miten se pärjää tuolla suuressa maailmassa. Miten valitsee päätösten hetkellä. Mutta eväät elämään on annettu kotoa mukaan. Ja lisää saa tulla hakemaan aina kun tarvitsee. Ja taas kerran minä rukoilen, luovutan ja luotan. Seuraan ja katson ihmetellen ja ylpeänä mikä suurenmoinen nuori mies hänestä on alkanut kuoriutua! Ja samalla odotan että ovi käy hetkenä minä hyvänsä ja pääsen kaappaamaan hänet syliini, ja nautin siitä että vielä hetken hän on niin pieni että äidin syliin mahtuu koko mies <3

Täällä on muuten keväällä kirjoittamani teksti liittyen eskarin loppuun ja koulun alkuun. Iloa ja haikeutta oli silloin ilmassa :)

Miten teillä muilla on syksy alkanut eskarilaisten tai koululaisten kanssa? 

Mukavaa tiistaita siulle!

Rakkaudella, Marjo