Virvoitusta luonnosta
Moni teistä on varmaankin viettänyt viime päivinä paljon aikaa luonnossa, tai ainakin ihaillut somesta upeita ruskakuvia jos ei ole itse päässyt ulos ihastelemaan. Meillä pienin poika on ollut jälleen kipeänä ja itse olen kotona hoitanut omaa väsymystilaa, josta viimeksi kirjoitin. Torstaina vietin päivän sisällä pikkuisen kanssa kun isompi oli koulussa ja keskimmäinen mummolassa. Kun mieheni tuli töistä kotiin, minä otin kameran mukaan ja lähdin lähimetsään virvoittumaan. Voi vautsi mikä uudistava keidas tuo Suomen luonto onkaan!
Vielä kesä viipyilee, ei ihan vielä laske otettaan. Mutta hennosti vain kurkistelee, antaen syksyn hehkua loistossaan. Ai että mikä nautinto kulkea tuolla, lämmin hehku iholla. Väsynytkin saa uuden voiman! <3
Törmäsin myös VALTAVAAN ampiaiseen, minnehän lie ollut matkalla? Lähellä oli ettei sujahtanut takin kaula-aukosta sisään, iiiiik!
If you feel down, look up!
Erilaiset lehdet, värit ja muodot. Mikä upea taideteos alla suuren taivaan. Niin meistäkin jokainen.
Tämä sydän pilkisti kiven kyljestä ja laittoi hymyilemään. Kuin rakkauskirje keskellä metsää.
Kastepisarat lehdellä..aina yhtä herkkää, puhdasta ja virkistävää.
Nämä keltaiset lehdet olivat hauskat. Aivan kuin ne olisivat leijuneet ilmassa!
Väriä ja valoa luonto tulvillaan. Metsässä kävellessä hämmästyin miten paljon eri muotoja ja sävyjä sitä onkin. Ja miten aurinko saa kaiken välkehtimään ja loistamaan. Aika meni metsässä kuin siivillä ja unohdin hetkeksi kaiken muun. Oikein tunsin miten metsällä on hoitava ja parantava vaikutus. Elokuussa kirjoitin että elokuinen metsä on parhautta. Olin väärässä. Kyllä lokakuinen metsä on sitä parhautta! Vai mitä olet mieltä?
Ihanaa viikonloppua siulle!
Rakkaudella, Marjo
Ei kommentteja