Ei vettä rantaa rakkaampaa

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

 

Etsin pojalleni eilen juhlavaatteita eskarin itsenäisyyspäivän juhlaan. Suuri juhlapäivä. Poika on kovasti opetellut lukemaan ja tunnistaa kyllä heti jos jossain lukee Suomi 100, he ovat eskarissa paljon touhunneet aiheen ympärillä. Pysähdyin oikein miettimään että mitä Suomi ja suomalaisuus minulle merkitsee.

Ymmärsin heti että minun on vaikeaa pukea sanoiksi mitä tämä rakas isänmaa minulle merkitsee. Maassamme on paljon epäkohtia vaikka hyvinvointivaltio olemmekin. Moni asia on paremmin kuin ennen, mutta hyvin moni asia myös huonosti ja monet ihmiset voivat pahoin. Mutta kun kävin miettimään että mikä on suomalaisuuden ydin, alkoi sydämestäni tulvia kiitollisuus ja rakkaus. Ymmärsin kuinka erityinen maa meillä on, ja sen voi kertoa ainoastaan kuvin. 

 

 Synnytyssairaalasta saadut sukat, Suomi 100 lahja.

 

Kävin puhelimen kuva-arkistoista selaamaan kuvia jotka puhuvat sanoja joita en saanut ulos. Minulla ei ollut paljon aikaa niitä tutkia,tiedän että minulla olisi ollut varmasti monia paljon parempia kuvia,mutta luulen että nämäkin kuvat puhuvat puolestaan.

 

  

 

 

 

 Ei ole vettä, rantaa rakkaampaa. Mikään ei kuvaa Suomea niinkuin sininen ja valkoinen väri. Nuo vapauden värit. Tämä tuhansien järvien maa, valkeat nietokset, ja rakas siniristilippumme saavat sydämeni sykähtämään. Tämän maan luonto, metsät ja järvet. Näissä paikoissa saa pysähtyä, levätä ja täyttyä. Suurta lahjaa ja ihmettä.

 

 

Saamme olla niin paljosta kiitollisia, ja se että saamme tänä vuonna juhlia 100-vuotiasta Suomea ei ole millään tavalla itsestäänselvyys ja siitä on maksettu hirvittävän kallis hinta. Meidän puolestamme, jotka olemme tämän maan perineet ilman minkäänlaista omaa ansiota. Se on mitä suurinta armoa.

 

 

 

(Facebookin Suomi 100 - kehys)

On mahtavaa olla suomalainen. Me suomalaiset saisimme omata paljon enemmän tervettä kansallisylpeyttä, sillä meillä on erityisen kaunis ja ihana maa, ja olemme merkillinen kansa. Erilainen kuin mikään toinen. Ainutlaatuinen. Keskimmäinen poikammekin innoissaan huusi isälleen joka tuli töistä : - "iskä, miekii oon suomalainen!". Ollaan ilolla ja ylpeydellä suomalaisia! :)

Ihanaa huomista itsenäisyyspäivää, sinä suomalainen!

<3: Marjo

Vaali parisuhdettasi, sillä se on aarre

Heipä hei ja ihanaa sunnuntaita! Toivottavasti sinulla on ollut mukava viikonloppu tähän asti ja olet saanut ehkä ladattua akkuja tulevaa viikkoa varten. Täällä on ollut sateinen, mutta kiva päivä.

Kirjoitin aiemmin siitä, miten on tärkeää huolehtia itsestään ja olla itselleen armollinen. Jos pidän huolen itsestäni, pystyn olemaan rakastavampi, rennompi ja täysjärkisempi vaimo ja äiti. Minulle itsestäni huolehtiminen ei tarkoita suurta määrää omaa aikaa, vaan ennemminkin paljon pieniä yksinkertaisia asioita ja hetkiä. Esimerkiksi pitkä suihku, uusi vartalovoide, oma jumppahetki tai joskus vaikka kauppareissu ihan yksin. Tai kuten ystäväni sanoi: hetki yksin viereisessä huoneessa ihan hiljaa. Toki on ihanaa saada joskus tehdä isompiakin asioita, mutta minulle oma aika tarkoittaa pieniä asioita arjen keskellä. 

Samalla tavalla koen parisuhteesta huolehtimisen monilapsisessa perheessä vauva-arjen keskellä - paljon pieniä tekoja päivittäin. Ne suuremmatkin asiat ovat toki tervetulleita, mutta ne eivät ole niitä asioita jotka pitäisivät meidän parisuhteemme elävänä, vaan ne ovat oikeastaan vain kermana kakun päällä. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa hieman että mitä parisuhteen vaaliminen merkitsee minulle tämän hektisen pikkulapsiarjen keskellä.

 

Kuten arvata saattaa, me emme välillä kerkeä mieheni kanssa paljon toisiamme näkemään päivän aikana. Tai toki näemme; toinen laittaa ruokaa ja toinen lähistöllä ratkoo poikien riitoja samalla kun siivoaa vauvan puklia ja kakkoja päältään. Romanttista, eikö?;) Mutta kaiken sählingin keskellä pyrimme puhaltamaan yhteen hiileen, kunnioittaen toisiamme, vaikka toisinaan väsymyksessä tulee puhalleltua vähän väärään suuntaan. Mutta se ei haittaa, sen jälkeen jatketaan taas siitä mihin jäätiin. Kunhan muistetaan olla armollisia niin itsellemme kuin toisillemme.

 

Minulle parisuhteesta huolehtiminen merkitsee sitä, että joka päivä huomaamme ja huomioimme toisemme. Pienillä eleillä, sanoilla ja teoilla. Kerromme rakastavamme toisiamme, soittelemme päivän aikana ilman ihmeempää asiaa. Palvelemalla toinen toisiamme. Annamme toiselle tilanteen mukaan mahdollisuuden päiväunille,urheilulle tai muulle omalle ajalle. Ja sitten illalla kun lapset nukkuvat, meillä on mahdollisuus kahdenkeskiseen aikaan. Usein käy niin että toinen nukahtaa kun laittaa lapsia nukkumaan. Mutta usein käy myös niin että pääsemme esimerkiksi saunaan aivan kahdestaan. Ne ovat pieniä mutta äärimmäisen tärkeitä hetkiä.

 

Yksi parisuhteemme kantavista voimista on aina ollut huumori. Silloin kun emme ole pitkään aikaan nauraneet yhdessä, hälytyskellojen pitäisi soida. Yhteinen hassuttelu, se ettemme ota itseämme ja toisiamme liian vakavasti, antaa ihanaa keveyttä ja vapautuneisuutta elämään. Joskus menee liian pitkiä aikoja ilman yhteistä naurua (toki nauramme yhdessä lasten kanssa paljon,mutta kahdenkeskinen nauru unohtuu) ja silloin on taas hyvä havahtua etsimään sydämen yhteyttä puolison kanssa. Ihan vaikka niin että menee viereen ja ottaa kädestä kiinni.

Pyrimme joka päivä kysymään toisen kuulumiset. Mieheni kertoo töistä asioita ja minä kotoa. Välillä huomaan että kumpikaan ei kuule mitä toinen puhuu, kun aivot surisee ylikierroksilla ja ajatukset juoksee omissa asioissa vaikka yrittää kuunnella toista. Ei sekään haittaa, kunhan siitä ei tule jokapäiväistä tapaa. Yritys on kuitenkin hyvä, ja välillä jopa loistava.

 

Minä haaveilen naisena romattisista eleistä, kuten kukista ja yllätysillallisista. Ja joskus niitä saankin. Mutta yksi ihanimmista asioista joita mieheni on tehnyt puolestani viime päivinä, on se että hän on kuunnellut minun höpinöitäni mielenkiinnolla. Selitin siis yksi ilta innoissani ihostani joka voi todella hyvin, kiitos luonnonkosmetiikan löytöjeni, ja sanoin miehelleni että häntä ei kyllä varmaan luonnonkosmetiikka paljon kiinnosta. Siihen hän hymyillen vastasi että no ei se kyllä kiinnosta, mutta ei sillä ole mitään väliä sillä hänestä on kiva kuunnella minua. Voi miten se tuntui hyvältä! Ollaanhan siis loputtoman kiinnostuneita puolisoistamme ja niistä asioista jotka ovat heille tärkeitä, ihan vain siksi että ne asiat ovat heille tärkeitä. Se on rakkautta.

 

Yhteiset irtiotot ovat parisuhteelle tärkeitä, mutta sen ei tarvitse olla suurta. Toki yhteiset kylpyläreissut tai ulkomaan matkat ovat ihania,  mutta jos sydämen yhteyttä ei vaalita arjen keskellä, niin nuo yhteiset lomatkin muuttuvat kerman sijasta laastariksi.

Eräs asia jota jo kovasti odotan, on yhteiset juoksulenkit. Ihan vielä en juoksemaan uskaltaudu, mutta vuodenvaihteessa ajattelin varovasti aloitella. Olemme nauttineet kun olemme välillä saaneet pojat hoitoon ja päässeet kahdestaan juoksemaan. Siellä lenkkipoluilla olemme jutelleet kaikenmaailman asioista. Voi kun kaipaan niitä hetkiä kovin. On myös tärkeää päästä välillä yhdessä ulos syömään. Meinasinkin viedä mieheni tässä jonain päivänä treffeille jouluostosten lomassa.

 

Kuva viime kesältä. Olimme lähdössä soutelemaan läheiseen saareen. Minä lyllersin perässä ison vauvavatsani kanssa ja kuvasin poikia. Pian tämän jälkeen lähdimme mieheni kanssa yhdeksi yöksi kylpylään kahdestaan. Ihana irtiotto arjesta ja aikaa vain toisillemme ennen uuden pikkuvauva-arjen alkamista.

Isin ja tuoreimman veljeksen laatuaikaa yhdessä, isot nenät vastakkain ;) Pian tuokin pieni mies on jo iso.

Me yhdessä olemme tämän perheen ydin, koti jossa lapset kasvavat. Jos meidän kahdenkeskinen kunnioitus ja yhteys ei toimi, pian käy niin ettemme osaa edes kahdestaan olla. Totuus on että lapset kasvavat ja jonain päivänä muuttavat pois kotoa. Mitä jää jäljelle jos parisuhteesta ei ole huolehdittu? Jos parisuhdetta ei vaali, se kasvaa pian valtoimenaan rikkaruohoa joka vie tilan ja tukahduttaa sen kauniin joka on alunperin kylvetty kasvamaan.

Yksi tehokkaimmista keinoista tämän rikkaruohon karkoittamiseen on puhuminen. Puhutaan tunteistamme, jaetaan mitä sydämellä oikeasti on. Tämä on asia jota minä joudun paljon opettelemaan. Minä kuvittelen jostain syystä että olen mennyt naimisiin ajatustenlukijan kanssa. No voin kertoa etten ole, se on tullut huomattua monta kertaa. Ja jos sinä kuvittelet samaa, voin kertoa ettet sinäkään varmasti ole. Avataan siis sydämemme ja suumme, uskalletaan olla avoimia ja haavoittuvaisia. Vaalitaan parisuhteitamme, puolisosi on valtava lahja, siunaus ja rikkaus jota ei koskaan kannata pitää itsestäänselvyytenä. <3

 

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, 

ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 

ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; 

kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. 
1.Kor 13:4-7

Miten teillä vaalitaan parisuhdetta? Minkälaisia yhteisiä unelmia ja päämääriä teillä on?

Muistetaanhan myös haaveilla yhdessä puolisoidemme kanssa. 

Hyvää alkavaa uutta viikkoa!

<3 : Marjo

Mäenlaskua ja piparijuustokakkua

Heippa taas ystäväiset ja hyvää joulukuun ensimmäistä päivää! Viime kerralla lupasin jakaa teille piparijuustokakun ohjeen ja sen teen. 

 

Mutta ensin haluan jakaa hieman tunnelmia meidän eiliseltä mäenlaskuretkeltä.

Eilen olimme siis mäenlaskussa. Mahtavaa miten valkea maa muuttaa maisemaa ja antaa tunnelmaa. Lumi oli tosin melko märkää, mutta ei se paljon tahtia haitannut. Aamulla kun olimme vieneet isoimman veljeksen eskariin, jäimme laskemaan mäkeä koulun viereiseen mäkeen. Sitten iltapäivällä kun haimme isoveikan, jäimme taas samaan mäkeen pitkäksi aikaa. Joku koulupoika käveli meidän takaa ja ihmetteli että taasko me olemme mäessä vai olemmeko olleet aamusta asti. Ei sentään vaikka kivaa hommaa olikin ;)

Pienin mäenlaskija veti sikeitä koko ajan tyytyväisenä. Niin aamulla kuin iltapäivällä.

Minäkin innostuin kokeilemaan liukurimäkeä, meni muuten kovaa!

Mäenlaskun jälkeen lähdin valmistautumaan iltaa varten, kun järjestimme eräälle ystävälle ihanat yllätysjuhlat. Juhlia varten olin edellisenä iltana hyvissä ajoin - eli siihen aikaan kun piti olla jo nukkumassa - leiponut äärettömän helpon ja nopean piparijuustokakun. Kakku on liivatteeton, joten simppeliäkin simppelimpi valmistaa. Tosin kun leivoin niin myöhään illalla, yritin kiirehtiä ja kaikki varmaan arvaavat mitä tapahtuu kun yrittää kiirehtiä : nopeasta hommasta ei tullutkaan ihan niin nopea homma. Välineet eivät pysyneet kädessä, lihanuijasta (jota käytin piparien murskaamiseen) irtosi pää ja pohja meinasi mennä ihan pipariksi. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, sain kuin sainkin kakut tehtyä. Alkuperäisen ohjeen kakkuun löysin Kotilieden Suklaapossulta, mutta en noudattanut ohjetta orjallisesti.

Tässä tulee ohje, määrät ovat sen mukaan kuin itse tein:

Pohja:

n. 150 g pipareita

n.60g voita 

Täyte:

3 dl vispikermaa

350 g maustamatonta tuorejuustoa

0,5 rkl vaniljasokeria

maun mukaan sokeria, 1-2 rkl

150 g pipareita

+ pipareita koristeluun

Murskaa pohjaa varten 150 g keksejä. Itse laitoin piparit pakastepussiin ja nuijin lihanuijan sileällä päällä murskaksi. Sekoita joukkoon sulatettu voi. (Tässä voi kuulema käyttää myös pari rkl maitoa voin tilalla.) Seos painellaan tiiviisti irtopohjavuokaan.

Sitten kerma vatkataan vaahdoksi. Lisätään tuorejuusto sekä sokerit. Vatkaa kunnolla sekaisin. Täyte oli melko jäykkää. Lopuksi murskaa n. 150 g piparkakkuja (ei tarvitse olla kovin hienoa murskaa) ja lisää keksin palat täytteen joukkoon. Sekoita. Sokeria ei tarvitse paljon lisäillä sillä piparit tuovat kivasti makeutta.

Lopuksi kakku laitetaan jähmettymään jääkaappiin pariksi tunniksi tai yön yli. Täyte oli siis hyvin napakkaa, jotta pysyy koossa ilman liivatetta. Piparimurut myös sitovat täytettä. Kakun voi koristella pipareilla ja piparimurusilla. Ja sitten vain syömään! Koostumus on erilainen kuin tavallisessa juustokakussa, sellainen pehmeän moussemainen. Maku oli täyteläinen ja hyvin jouluinen, loistava leivonnainen joulunaikaan jos vain piparinmausta tykkää :) Suosittelen kokeilemaan!

Ihanaa joulukuun alkua sinulle! Nyt voitkin pyöräyttää sen kunniaksi vaikka kakun.

<3: Marjo