Elämä on nopee

Lasten suusta kuulee usein suuria totuuksia. Olin eräänä päivänä tässä todella, todella väsynyt. Keskimmäisellä pojalla on hurja uhmaikä, esikoisella välillä melkoiset kuusivuotiaan tunnemyräkät ja vauva valvotti yöllä. Istuin keittiön lattialla leivänmurusten ja maitotahrojen seassa ja katsoin keskimmäistä poikaa silmiin kysyen: "miten myö oikein selvitään tästä elämästä?". Poika pyörähti ympäri, hymyili ja sanoi kirkkaalla äänellä: "elämä on nopee!".

Voi miten oikeassa hän onkaan! Elämä todella on nopea, ja sen kun muistaa ja pitää mielessä, asiat pysyvät oikeissa mittasuhteissa. Tässä viime aikoina olen erityisen paljon miettinyt elämän rajallisuutta. Miten tärkeää on keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin. Tästä sama poika muistutti minua kun olin siivoamassa. "Äiti älä siivoo, siivoominen ei oo tärkeetä. Leikkiminen on." Siivosin kyllä, mutta ehdin välissä ajaa myös vähän autoilla. Asiat kun voi tehdä kahdella tavalla: ryppyotsaisesti tai rennosti.

Vanhin poikani taas piti hyvän oppitunnin äidille murojen terveellisyydestä. Saarnasin siis itse ensin miten sokerimuroissa ei ole mitään terveellistä. Meillä ei edes ollut sokerimuroja, en kyllä yhtään muista mistä asia tuli edes puheeksi :D Poika oli vähän aikaa hiljaa ja tokaisi että on sokerimuroissa yksi terveellinen asia, nimittäin kivuus. No totta tosiaan, miksen ollut sitä itse tajunnut, sokerimurothan on kivoja ja siksi siis myös terveellisiä! ;) Hyvä muistutus myös itselle, että vaikka on tärkeää syödä terveellisesti, niin yhtä tärkeää on välillä herkutella ja muistaa tehdä niitä ihan vain kivoja asioita, ihan vain siksi että ne on kivoja ja siksi myös ehdottomasti terveellisiä.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen ruvennut nauttimaan syksystä. Tänä syksynä on ollut upeaa väriloistoa. Koska elämä on nopee, on äärimmäisen tärkeää itse olla välillä oikein hidas. Silloin kerkeää nähdä, haistaa, maistaa, kuulla ja tuntea kaikki tämän elämän värit, maut, tuoksut ja äänet. Elämä on kauneimmillaan ihan arjen keskellä! ❤

Miksi kävellä tietä pitkin, kun korkeammaltakin pääsee? ;)

Kaunista päivää juuri sinulle! ❤

Uutta syntyy

Tämä on vähän erilainen blogiteksti kuin aiemmat kirjoitukseni, nimittäin kirjoitan nuorimman poikamme synnytyksestä. Nyt kaikki te keitä ei synnytys voisi vähempää kiinnostaa, skipatkaa tämä teksti. Mutta kaikille teille, jotka haluatte sukeltaa mukaan meidän synnytystarinaamme, lämpimästi tervetuloa! :)

Meidän kolmas poikamme syntyi syyskuun alkupuolella, viikko lasketun ajan jälkeen. Raskaus ei ollut helppo. Nautin kyllä tunteesta että olin raskaana, mutta menemättä sen enemmän yksityiskohtiin, tämä raskaus oli monessa mielessä hyvin rankka niin fyysisesti kuin henkisestikin. Odotin synnytystä kovin, itse asiassa odotin synnytystä jo silloin kun en ollut edes raskaana. Se on ihme, jos ajattelee ensimmäistä synnytystäni kuuden vuoden takaa, joka oli hyvin traumaattinen kokemus. Onneksi lopulta sekä vauva että minä selvisimme hyvin koettelemuksesta <3 Olen saanut siitä kokemuksesta eheytyä ja toisen poikamme synnytys oli korjaava kokemus; sain ymmärrystä miten mahtavaa synnytys voi todella olla kun ei joudu olosuhteiden pakosta "toimenpiteiden uhriksi", vaan voi itse olla aktiivinen. Kolmatta synnytystä siis odotin todella innolla ja hyvin valmistautuneena, kiitos facebookin Aktiivinen synnytys -ryhmän.

Olin ollut muutaman päivän ennen synnytystä hyvin levoton, jopa turhautunut kun olo oli niin tukala. Supistuksia tuli melkein joka päivä, toisinaan aika napakoita mutta mitään ei tapahtunut. Hyvää tarkoittavien ihmisten malttamaton kysely turhautti välillä, tuntui siltä että halusin erakoitua johonkin mökille ;) 

 Oli siis perjantai ja viikko mennyt lasketusta ajasta. Illan mittaan supisteli välillä 10 minuutin välein, välillä viiden, ja välillä taas paljon harvemmin. Halusin lähteä kauppaan koko perheen voimin. Asu oli kaunis: villakangastakki (ainut joka mahtui päälle) ja kumisaappaat (ei, ei satanut mutta ainoat jalkineet varvassandaaleiden lisäksi joissa ei tarvinnut kumartua). Nousin autosta ja supisti, oli paineen tunnetta. Sanoin miehelle että on pieni riski että elokuvamaisesti vedet losahtaa kaupan lattialle. Mies ehdotti että olisin jäänyt autoon. Ei, en halunnut vaan halusin pysyä liikkeellä. Ostokset tuli tehtyä, ja kassalla kassaneiti kysyi että onko pitkä aika vielä odotella. Supisti, puhaltelin ostoksia maksaessa ja totesin että enpä usko, taitaa synnytys olla parasta aikaa käynnistymässä. Kassajonossa oli hieman hämmentyneitä katseita kun jatkoin hymyillen poikien ja kauppakassien kanssa matkaa, miksiköhän? ;)

Menimme kotiin ja pyysin miestä lämmittämään saunan, oli jo vähän tukala olla. Laitoin pojille ruoan, söin itse ja lähdin saunaan. Siellä ei tuntunut kipua, tunsin että supistaa mutta kivuttomasti. Tuli vähän harmistunut olo että eikö sittenkään. Maanantaille oli varattu aika yliaikaisuuskontrolliin ja harras toive oli ettei sinne tarvitsisi mennä (ensimmäinen synnytys oli käynnistetty täysin epäkypsästä tilanteesta, toinen myös käynnistetty kun vesien menosta oli mennyt 1,5 vrk, ei tullut supistuksia). Istuin saunassa ja päätin vain rentoutua, ja rukoilin että synnytys käynnistyisi ja menisi mahdollisimman luonnollisesti. Pyysin myös että jos mitenkään mahdollista, niin saisin synnyttää ilman puudutuksia ja lääkkeellistä kivunlievitystä. Se ei kuitenkaan ollut itselläni mikään hyvän synnytyksen mittari, arka toive oikeastaan mistä en kertonut kenellekään. Kun tulin saunasta pois, huomasin supistusten taas muuttuneen kipeiksi. Jes, olin aivan onnessani. Taitaa sittenkin tapahtua.

Kun tulin saunasta, pyysin miestä virittämään tens-laitteen jonka olin vuokrannut Sylin hyvästä. Istuin jumppapallon päällä takkahuoneessa lantiota pyöritellen ja tens oli selässä. Koitin olla mahdollisimman rentona kun supistus tuli. Jouduin jo tosissani keskittymään hengitykseen. Supisteli 5-7 minuutin välein ja paineen tunne oli kova. Lähdin nukuttamaan 2,5 - vuotiasta poikaamme, samalla kertoen että äiti varmaan lähtee vauvaa synnyttämään yöllä ja mummi ja ukki tulevat poikia hoitamaan. Oli jo vähän vaikeaa, silittelin poikaa uneen, tens oli vähän kovemmalla jo. Ja sitten kuului matala naps, ja vettä alkoi tulla hiljaa liruttamalla patjalle. Huusin miehelle että tuo pyyhkeitä ja soittaa vanhemmilleni että saa tulla. Poika ei kerennyt nukahtaa ja kaikki olimme hetken vähän ihmeissämme että mitäs nyt. Paine ja kipu helpotti vesien menon myötä, ja supistukset harveni. Soitin sairaalaan ja sovittiin että rauhassa saan edelleen käynnistellä kotona ja viimeistään aamulla paikanpäälle. Kello oli silloin lähemmäs puoli yhdeksän illalla. 

Vanhempani saapuivat ja siinä vaiheessa lähdin uudelleen nukuttamaan pienempää poikaa. Supisteli 5-7 minuutin välein, mutta nukutuspuuhien aikana tiheni välillä pariin minuuttiin. Tens oli taivaan lahja, ilman sitä olisin ollut pulassa! Poika nukahti ja siirryin olohuoneen puolelle jossa vähän aikaa istuskelin. Pian kuitenkin totesimme miehen kanssa että parempi lähteä sairaalaan, tenskin alkoi olla jo aika kovalla. Nousin sohvalta ylös ja loiskis! Vedet todella losahti elokuvamaisesti lattialle kuin pesuvadista heittämällä. Nauroin että onneksi tämä ei tapahtunut kaupassa. Esikoinen katsoi ensin silmät pyöreänä ja sen jälkeen meinasi tikahtua nauruun. Mies siivosi lattian, minä laitoin vaatetta päälle ja lähdettiin sairaalaan. Autossa oli ihmeen hyvä olla. 

Saavuimme sairaalaan 10 jälkeen jossa kätilö otti meidät vastaan. Hänelle tens oli vähän vieras mutta kannusti käyttämään sitä niin pitkään kuin halusin. Minut laitettiin heti ensimmäiseksi käyrille, ja se oli aika vaikeaa kun ei päässyt liikkumaan. Heti helpotti kun pääsin käyriltä pois pallon päälle istumaan ja hengittelemään. Kätilö toi myös lämpimän geelipussin alavatsalle, se auttoi myös paljon. Kohdunsuun tilanne oli tarkistettu juuri, ja vain pari senttiä auki. Luulin että oltaisi oltu paljon pidemmällä jo. Totesin miehelle että ne laittaa hänet varmaan kotiin kohta kun ei taida edetä nopeasti. Minulla on kokemusta toooodella pitkästä avautumisvaiheesta ja se kummitteli takaraivossa. Supistukset kuitenkin voimistuivat ja tihenivät taas hyvin nopeasti kun sain vapaasti liikkua ja rentoutua. Ei mennyt kauaa aikaa kun aloin olla todella kipeä. Supistuksia tuli ihan taukoamatta ja ei ollut enää hyvä olla missään. Mies hieroi ja paineli alaselkää aina kun supisti. Vähän ajan päästä pyysin päästä ammeeseen, tens oli jo täysillä tässä kohtaa.

Ennen ammeeseen lähtöä otin vielä Raamatun käteen ja pyysin rohkaisua tositoimiin, sain ihanan paikan Jesajan kirjasta luvusta 41:

"Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.. sillä minä Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: älä pelkää, minä autan sinua."

Kun pääsin ammeeseen, olin yllättynyt miten vähän vedestä oli apua. Edellisessä synnytyksessä olin pitkän aikaa ammeessa ottamassa supistuksia vastaan, mutta nyt oli todella tukala olla. Antauduin jokaiselle supistukselle, yritin olla mahdollisimman rentona ja päätin että olen ammeessa niin pitkään kuin pystyn. Lopulta sanoin miehelle etten pysty enää, oksettaa. Sinnittelin tunnin ammeessa. Ihmettelin oksettavaa oloa, luulin sen ensin johtuvan liiasta lämmöstä mutta pian huomasin että supistukset olivat niin kipeitä että siksi olin pahoinvoiva. Kätilö tuli hakemaan meitä synnytyssaliin, jossa laitettiin antibiootti suoneen koska streptokokki oli positiivinen. Tämä oli omasta mielestäni turha toimenpide, sillä uskoin että synnytys on jo niin pitkällä ettei antibiootti kerkeä vaikuttamaan, kuten siinä sitten kävikin. Ammeen jälkeen en halunnut enää tensiä takaisin sillä se oli jo aiemmin ollut täysillä ja nyt olin jo paljon kipeämpi kuin silloin.

Salissa seisoin sängyn vieressä nojaten sängyllä olevaan ilmatyynyyn ja otin ilokaasumaskin siksi aikaa kun antibiootti tippui. Huomasin heti ettei ilokaasu auta, aiemmissa synnytyksissä sain siitä helpotusta ja ymmärsin että synnytys oli nyt paljon pidemmällä kuin aiemmilla kerroilla kun sain ilokaasua. Mies edelleen hieroi ja paineli selkää ja rohkaisi koko ajan jaksamaan. Huomasin karjuvani ilokaasumaskiin ja tuli vahva ponnistamisen tarve. Kipu oli tässä kohtaa niin hirveää että luulin kuolevani. Takaraivossa oli pelkona ensimmäisen synnytyksen kokemus siitä, kun on hirveät kivut ja mikään ei etene kuitenkaan, ja meinasin joutua pieneen paniikkiin. En pystynyt enää yhtään rentoutumaan vaan yritin taistella supistuksia vastaan. Ihan kuin olisin palannut mielessäni niihin hetkiin kuuden vuoden takaa. Samalla mietin että toivottavasti en pelästytä muita synnyttäjiä karjunnallani ;)  Pyysin saada jotain kivunlievitystä, mutta vastaus oli että enää ei ehditä. Taas pakokauhu mielessä, ja samalla kuitenkin muistin että tämä on sitä mitä olin toivonutkin; mahdollisimman luonnollista ja lääkkeetöntä synnytystä . Vihdoin antibiootti oli tippunut ja kohdunsuun tilanne tarkistettiin :  - täysin auki. Silloin tuli helpotuksen itku, vauva todella syntyy!!

Kätilö ohjasi polviseisontaan sängylle, nojasin kohotettua sängynpäätyä vasten. Sain ruveta ponnistamaan sen mukaan kuin kehossa tuntui luonnolliselta ja supistuksia tuli. Supistusten välit lepäsin roikkuen sängynpäätyä vasten. Supistusten aikana luulin taas kuolevani ja huusin etten pysty tähän, rukoillen mielessäni että Jeesus auta. Tämän keskellä sain sanat: "Kaiken minä voin Hänessä joka minua vahvistaa". Ja niin todella voin! Samalla mies kuiski rohkaisun sanoja korvaani ja piti lujaa kiinni, kätilön kannustaessa takana. Vihdoin tunsin että vauva liikkuu alaspäin ja syntyy ihan kohta. Keho rupesi ponnistamaan luonnollisesti. Sieltä hän sitten syntyi, täydellinen rakas poikamme! Eikä ollutkaan ihan pieni ( 4250g), kilon enemmän kuin veljensä syntyessään :D Napanuora sai sykkiä lopuun saakka ennen kuin mies leikkasi sen, istukka syntyi pian myös samalla kun vauva oli iholla. Voi sitä onnea ja autuutta! Vauva syntyi 02.24 ja synnytyksen kokonaiskesto oli 6h 24 min.

Tällainen oli meidän kolmas synnytyksemme. Se oli luonnollinen, ihana, kaunis ja voimaannuttava kokemus. Toivuin synnytyksestä todella hyvin ja tunsin kehon omakseni heti synnytyksen jälkeen :) Ja täytyy sanoa etten ole koskaan arvostanut omaa kehoani yhtä paljon kuin tämän synnytyksen myötä. On se vaan ihmeellistä mihin naisen keho pystyy!! Olen äärettömän kiitollinen kaikista kolmesta pojastani. Kyllä syntymä on aina suunnattoman ihmeellinen tapahtuma!

Ihanaa odotusta, synnytystä ja vauvantuoksuisia hetkiä kaikille, joille se on ajankohtaista! <3

Ihmeellinen, ihana sheavoi

Monille on varmaan sheavoi, toiselta nimeltään karitevoi jo ihan tuttu juttu ihonhoidossa. Useat kosmetiikkatuotteet sisältävät sheavoita, joka löytyy Inci.ssä nimellä: Butyrospermum Parkii Butter. Olen pitkään suosinut niin ravinnossa kuin ihonhoidossakin mahdollisimman puhtaita ja luonnollisia vaihtoehtoja, joskaan en ole kovinkaan ehdoton. Jos ravinnossa, liikunnassa ja ihonhoidossa on pääpiirteet kunnossa, en koe kovinkaan järkevänä tarkkailla ihan kaikkea mitä suuhuni laitan (pulla päivässä pitää mielen virkeänä ;) ) tai kieltäytyä jostain omalla iholla hyvältä tuntuvasta synteettisen kosmetiikan tuotteesta vain siksi että se ei ole luonnonkosmetiikkaa. Toki iho, keho ja mieli voi paremmin mitä parempia raaka-aineita keholleen ja iholleen syöttää, mutta itse koen että kohtuus kaikessa on hyvä. Ja on hyvä muistaa että missään nimessä kaikki luonnonkosmetiikan nimellä kaupattavat tuotteet eivät ole laadukkaita tai hyväksi iholle, aivan niin kuin synteettisessä kosmetiikassa.

Tilasin yli vuosi sitten Flow kosmetiikan luomusheavoita, josta minun oli tarkoitus valmistaa itse vartalovoidetta. Yllätys yllätys, kaappeja siivotessa nuo avaamattomat pussit sheavoita tulivat vastaan, ja parasta ennen - päiväyskin on sopivasti tässä kuussa. Noooh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Päätin vihdoin valmistaa voiteet, joita varten olin tilannut myös kivoja pikkupurnukoita Pienestä tuoksukaupasta , josta olin tilannut myös eteeristä laventeliöljyä luomuna. Itsetehty voide valmistui kädenkäänteessä, mutta kerron ensin vähän sheavoin ominaisuuksista.

Sheavoi on kasvisrasva, joka valmistetaan Afrikkalaisen karitepuun eli voipuun (Vitellaria paradoxa) pähkinöistä. Sheavoi sisältää luonostaan hoitavia A, E ja F-vitamiineja sekä mineraaleja. Se on aivan tuoksuton, valkoinen kova rasva, joka muuttuu ihoon hierottaessa kuin öljyksi.

Sheavoin sanotaan sopivan kaikille ihotyypeille vauvasta vaariin sen kosteuttavien, ravitsevien ja suojaavien ominaisuuksiensa vuoksi. Yleensä sheavoita käytetään vartalovoiteena ja erityisen kuivien ihoalueiden, kuten kantapäiden ja kyynärpäiden hoitoon, mutta se sopii myös kasvoille jos ihosi on kuiva tai atooppinen. Mielenkiintoista sheavoissa on sen kyky korjata ihon hydrolipidikalvoa ja tehdä iholle suojaava, haihtumista estävä rasvahuntu ilman yleisesti kosmetiikkatuotteissa käytettyä mineraaliöljyä, joka taas ei sisällä mitään hoitavia aineosia.

Sheavoita voidaan käyttää myös kuiville hiustenlatvoille ja kuivalle hiuspohjalle. Olen kuullut että afrikkalaiset naiset käyttävät paljon sheavoita iholleen ja sen uskotaan hidastavan ihon vanhenemista ja korjaavan ihon virheitä. 

Näillä tiedoilla lähdin mielenkiinnolla valmistamaan omaa voidetta ja halusin päästä äkkiä testaamaan tätä ihmevoiteeksi kehuttua A-vitamiinipitoista voita. 

Sheavoita saa ostettua ihan valmiina, voiteeksi vatkattuna ja purkitettuna, mutta silloin se on toki kalliimpaa, ja osa tämän ajatuksen viehätystä oli juuri se että pääsin itse kokkaamaan omat voiteeni :) Voita voi käyttää sellaisenaan, tai joukkoon voi lisätä mielensä mukaan erilaisia hoitavia ja ravitsevia kasviöljyjä tai tuoksuja. Internetin ihmeellinen maailma on pullollaan erilaisia ohjeita, sieltä vain valitsemaan mieleisensä ja rohkeasti kokeilemaan! Itse olen pitänyt kosmetologi Katja Kokon ohjeista, ja Kokon kirja Aidosti kaunis, Lempeän tehokasta ihonhoitoa on mielenkiintoinen tuttavuus jos laadukas ja puhdas luonnonkosmetiikka kiinnostaa.

Voi on raakana puhtaanvalkoista ja hyvin kovaa. Kun siitä valmistetaan voidetta, se täytyy notkistaa sen verran että onnistuu vatkata sähkövatkaimella. Laitoin 200g raakaa voita muovikulhoon ja vesihauteeseen notkistumaan. Tämä vaati tarkkuutta, sillä voi ei saa sulaa. Mutta jos pääseekin sulamaan - ei hätää, jääkaappiin vain jähmettymään ja uusi yritys. Ihme kyllä minulla onnistui ihan ensimmäisellä kerralla. Ainiin, muista tarkistaa että käyttämäsi astiat ja välineet ovat puhtaita ja kuivia, sillä tuote ei säily jos sekaan on päässyt vettä. Lisäsin joukkoon kookosöljyä jonkin verran, mikä nyt sattui tuntumaan hyvältä silllä hetkellä ja lopuksi vielä muutamia tippoja eteeristä laventeliöljyä tuoksuksi. Tämä oli omalla kohdallani virhe, sillä olin edellisen kerran käyttänyt laventelintuoksua joulukynttilöissä, joten voidetta levitettyäni tuoksuin omasta mielestäni kynttilälle, ei hyvä ;) Mutta kuka tykkää laventelista, ei varmastikaan huono idea. Ensi kerralla haluan laittaa jotain raikasta tuoksua, vaikka appelsiinia. Tämän jälkeen siis vatkasin voin kuohkeaksi, näytti ihan kermavaahdolta ja piti olla tarkkana ettei vieressä pyörineet pojat napanneet tottuneesti taikinaa suuhun. Ei sillä, sheavoi ei ole myrkyllistä mutta ei sitä varmaan kannata laventeliöljyyn yhdistettynä syödä. Sitten vain purkitus, joka kannattaa tehdä melko nopeasti sillä vaahto jähmettyy pian. Tuote säilyy noin 6 kuukautta valmistuksen jälkeen ihan huoneenlämmössä (jos siis käytetyissä raaka-aineissa on päiväystä jäljellä ja sekaan ei ole pääsyt vettä).

Käytin yllä olevaa kookosöljyä voiteeseen. Jos käytän kookosöljyä, suosin kylmäpuristettua 100% luomua. Käytän sitä myös satunnaisesti ruoanlaitossa ja leivonnassa. Kookosöljy sisältää tyydyttynyttä rasvaa joka auttaa ihoa pysymään sileänä ja ehkäisee ihon kuivumista. Öljyn terveelliset hapot lieventävät ihon tulehdusta ja vahvistavat ihon vastustuskykyä.Öljy sisältää myös proteiineja ja E-vitamiinia joka edistää ihon uusiutumista.

Lavandula Angustifolia, Luomu (alla):
Eteerinen laventeliöljy on hyvin monikäyttöinen öljy. Sillä on rentouttava ja rauhoittava vaikutus, ja sitä käytetään muun muassa erilaisiin iho-ongelmiin, puremiin, pistoihin ja kutinoihin.

No niin, sitten itse tuotteen testaus. Voide oli melko kovaa, mutta sulaa nopeasti käsiin ja levittyy melko helposti. Se mikä yllätti, niin voide imeytyi iholle todella nopeasti eikä jättänyt  lainkaan rasvaista pintaa. Iho tuntui pitkään todella ravitulta ja kosteutetulta, aivan toisella tavalla kuin aiemmin käyttämissäni voiteissa. Säärien ja reisien iho tuntui silkkiseltä ja pehmeältä. Äitini ihmetteli käsiä pestessään, kun iho selkeästi hylki vettä, mutta kädet eivät tulleet liukkaiksi tai rasvaisiksi, kosteus pysyi pitkään ihosa. Tämä johtuu aiemmin mainitsemastani sheavoin ominaisuudesta tehdä iholle suojaava rasvahuntu, joka estää kosteuden haihtumisen. Näin sheavoi paitsi kosteuttaa ja hoitaa ihoa, pitää myös ihon luonnollisen kosteuden suojansa alla. 

Ihastuin voiteeseen niin kovin, että päätin olla uhkarohkea ja testata sitä kasvoilleni. Olen tarkka mitä kasvojeni iholle laitan, sillä olen aina kärsinyt helposti näppyyntyvästä ja ärtyvästä ihosta. Täytyy sanoa että olin todella yllättynyt. Voide ei tehnyt ihon pinnasta rasvaista eikä tukkinut ihohuokosia, vaan sai aikaan ihanan hehkun ja kosteuden. Testini jatkuu edelleen, mutta viikon aikana jolloin olen tätä käyttänyt, ihoni on voinut paremmin kuin pitkään aikaan. Kasvoni saavat runsaasti janoamaansa kosteutta ja iho on kirkkaampi, sileämpi ja tasaisempi kuin ennen testiäni. Pieni määrä riittää, joten voide on myös todella riittoisaa ja 200 g:ta voita sain 10 purkillista voidetta.

Tulen varmasti valmistamaan voidetta jatkossakin. Aikaa ei mennyt varmasti puolta tuntia pidempää purkituksienkaan kanssa. Kaappiin jäi vielä toinen 200 g:n pussi voita, josta aion valmistaa hajusteettoman version pian syntyvän vauvan sekä isompien poikien iholle. 

Joskus pienet asiat tekevät kovin onelliseksi. Minä sain valtavasti iloa pienestä kosmetiikkaprojektistani, ja pääsin sitä iloa jakamaan muillekin kun sain jaella valmista voidetta läheisilleni. 

There are so many beautiful reasons to be happy! :)