Tervehdys pitkästä, pitkästä aikaa. Edellisen kerran olen kirjoittanut blogia joulukuussa, ja nyt on jo kevät pitkällä. Tämä kevään valo ja lämpö on tullut kyllä niin tarpeeseen, luulen että monelle muullekin. Ihanaa kun on päässyt pihaa kuopsuttamaan, ja on saanut grillikaudenkin jo avata. Sekä vesisotakauden myös, tottakai. Meidän kuopuskin on päässyt jo vesisodan makuun veljiensä kanssa. Kyllähän se on tärkeä taito osata jo 1,5 - vuotiaana :D
Syy hiljaisuuteen - someähky
Jätin joulun aikaan kirjoittamisen ja somessa pyörimisen tauolle. Huomasin miten hyvää se teki, ja yhtäkkiä en enää pystynyt menemään instagramiin tai facebookiin ollenkaan. Siis en vain kertakaikkiaan löytänyt mitään mielenkiintoa selata tai julkaista yhtään mitään päivityksiä, ja jätin sen kokonaan pois.
Se omituinen kiireen tuntu joka tuntui olevan koko ajan yllä, se katosi. Vuorokauteen tuli lisää tunteja.
Ja voi että miten hyvää se tekikään! Ihan oikeasti, omille ajatuksille tuli kummasti tilaa, ja sellainen ihana seesteinen rauha vallitsi vaikka arki kolmen pojan kanssa on tottakai melko meluisaa ja touhukasta. Mutta se omituinen kiireen tuntu joka tuntui olevan koko ajan yllä, se katosi. Vuorokauteen tuli lisää tunteja. Ja minä en ole koskaan ollut mikään somen suurkuluttaja (mutta liianpaljonkuluttaja, etenkin väsyneenä, ja some lisää aivoähkyä ja väsymystä. Ja tadaa, kierre on valmis), mutta kyllä se vaan varastaa ihan hurjan paljon kallisarvoista aikaa.
Viime syksynä haaveilin siitä, että minulla olisi enemmän aikaa olla rauhassa omien ajatusten kanssa. Enemmän aikaa lukea vaikka kirjaa. Ja kun totaalinen someähky iski enkä enää hiplannut puhelinta kovinkaan usein, niin huomasin usein hyräileväni omissa ajatuksissani arkitouhujen keskellä. Ilman mitään kiirettä ja silti sain paljon aikaan. Ja yllätinpä itseni usein myös lukemasta kirjaa, ja nyt tämän vuoden aikana olen kerennyt lukea jo monen monta kirjaa. Ihanaa!
Kevättä rinnassa
Nyt kevätauringon loisteessa ja ihmeellistä luontoa ihastellessani olen pitkästä aikaa tuntenut sellaista kevyen kuplivaa iloa, että on kiva silloin tällöin julkaista jotain kaunista. Tämä kirjoittaminen on kuitenkin aina ollut sellainen piristävä pieni oma juttu. Ja nyt kun tämä kotiäitinä olo jatkuu onneksi vielä hamaan tulevaisuuteen (syksyllä meille syntyy uusi vauva <3), niin tulen varmasti täällä aina fiiliksen mukaan julkaisemaan pieniä murusia ajatuksistani. Välillä useammin ja toisinaan taas harvemmin :)
Mukavaa viikkoa siulle ja hei, vappua myös!
<3 : Marjo
Ei kommentteja