En ole tänäkään vuonna tehnyt mitään uudenvuoden lupauksia, koska olen sitä mieltä ettei meidän koskaan tarvitse odotella vuoden vaihtumista että voimme tehdä muutoksia elämässämme ;) Muutos on jatkuva prosessi, enkä usko että joulumässäysten jälkimainingeissa tehdyt lupaukset paremmasta ja terveellisemmästä elämästä kantavat monenkaan kohdalla kovin pitkälle. Siksi nautin tammikuussakin hyvästä ruuasta ja suklaasta. En ehkä ihan yhtä paljon kuin joulukuussa, mutta varmasti lähelle. Sen voin melkein jopa luvata. Tai no, on minun myönnettävä että joulun aikaan söin todella paljon suklaata jopa minun mittapuussani. Ja olen sitä mieltä että kohtuus kaikessa on hyvä, joten en ehkä ihan yhtä paljon herkuttele kuin joulukuussa ;)
Uusi vuosi tuo aina tullessaan uudet mahdollisuudet. On jotenkin raikasta ja puhdistavaa kääntää sivua ja astua uuteen vuoteen. Astua odottavin mielin, uteliaana, ihmetellen ja ehkä jopa hieman aralla tunnolla. Kun ei voi tietää mitä seuraavat reilu kolmesataa päivää tuovat tullessaan. On monia asioita joihin me jokainen vaikutamme omilla valinnoillamme, niillä pienellä joita teemme joka päivä, ja sitten isommilla jotka voivat muuttaa rajustikin elämämme suuntaa. Ja sitten on todella paljon asioita, jotka ovat paljon meitä suuremmissa käsissä. Monia asioita joihin meillä ei ole mitään valtaa. Ja kun sen ymmärtää, ja luottaa niihin suuriin käsiin, niin se on valtavan vapauttavaa.
Mieleeni tulee lapsuuden uimaretket. Veteen hyppääminen. Miten olikaan ihana mennä kesällä uimaan, mutta silti minua aina jotenkin jännitti se veteen meneminen. Vesi oli tuttu, mutta kuitenkin vähän jännitti että onhan se varmasti sopivan lämmintä, eihän siellä varmasti tänäänkään ole kiveä alla, eihän pohjassa ole mitään mikä raapii ja satuttaa, ja eihän vain kalat tai ravut haukkaa varpaasta. Pelkäsin aina rapuja vaikken ollut koskaan nähnyt ainuttakaan, mutta tieto siitä että järvessä on rapuja, riitti minulle. Sitten kun vihdoin uskalsin veteen, ei minua olisi sieltä pois saanut millään. Vähän samalla tavalla koen uuden vuoden kynnyksellä. Tuttua, mutta kuitenkin jotenkin erilaista, ennen kuin siihen hyppää sekaan ja tottuu. Joka päivä, yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä uidaan erilaisissa vesissä, välillä myrskyää ja toisinaan veteen ei edes kannata mennä. Tänäkin vuonna tulee ihan varmasti päiviä kun salamoi ja myrskyää, ja silloin saa pysytellä turvassa, pois vedestä. Ne on päiviä kun saa vain olla ja levätä, hengittää ja kerätä voimia. Ja tulee varmasti ihania lämpimiä päiviä, jolloin meitä ei saa vedestä pois millään. Eikä tarvitsekaan, ne päivät ovat annettu meille iloitsemista varten! Ja ihan jokainen päivä on annettu meille kasvamista varten, ja jokainen uusi aamu on lahja. Ollaan tarkkana miten käytämme lahjan, joka meille annetaan <3 Avataan se lahja joka aamu, koska jokainen päivä on ainutlaatuinen. Ja aivan samalla tavalla kuin uusi vuosi on monelle jonkun uuden alku, niin ihan jokainen aamu on uuden alku. Uusi päivä joka ei vielä koskaan ole ollut täällä, ja se päivä on täynnä mahdollisuuksia.
Kun olin lapsi, en voinut ymmärtää mikseivät kaikki aikuiset puljanneet lämpimänä kesäpäivänä vedessä tuntitolkulla kuten minä. Silloin vannoin että minä aion AINA uida paljon kun on kesä, vaikka olisin jo ihan vanha. No, minun on surukseni tunnustettava että olen tullut aikuiseksi ja se vesi ei enää houkuttelekaan kovin paljon. Viime kesänä taisin uida ehkä kolme kertaa koko kesän aikana. Surkeaa! Ehkä korjaan tämän asian ensi kesänä. Mietin että se on elämän yksi surullisimmista asioista, jos emme uskallakaan enää elää. Jätämme meidän mahdollisuutemme käyttämättä ja pitäydymme tutussa ja turvallisessa, joka ei kuitenkaan anna meille kovin paljon mitään. Elämä muuttuu harmaaksi jos emme uskaltaudu hyppäämään virtaan joka aukeaa eteemme joka ainoa aamu uutena mahdollisuutena seikkailla ja tutkia, ihmetellä, nähdä ja kokea. Haastaa itseämme, kokeilla jotain uutta ja outoa ja siinä samalla kasvaa. Sitähän tämä elämä on - kasvua läpi elämän!
Toivon, että uskallat tänä vuonna unelmoida. Viime vuosi on voinut olla sinulle kipeä vuosi, joka toi tullessaan paljon kipua ja surua. Itkut täytyy itkeä, surulle antaa aikaa, mutta edessäpäin on kuitenkin toivoa. Edessäpäin, kun nostat katseesi, on valoa ja aurinkoa. Uskalla astua uuteen vaikka pelkäisit. Rohkea ei ole se, joka ei koskaan pelkää. Rohkea on se joka astuu eteenpäin pelosta huolimatta.
Toivon myös, että olet itsellesi armollinen etkä suorita elämääsi päivästä toiseen. On hirveän surullista jos elämästä tulee suorittamista. Vielä surullisempaa on se, jos suoritat asioita joista et edes pidä. Laske irti, pysähdy, tartu uuteen ja jatka matkaa. Jos haluat mennä eteenpäin, mutta olet kuitenkin kiinni menneessä, sinä menet rikki ja jäät paikoillesi. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Sinä olet ihminen, ja sinä väsyt ja uuvut. Anna itsellesi lupa levätä ja hengähtää.
Mietin vielä sellaista, että onko jokin asia josta olet unelmoinut pitkään? Sellainen asia josta sinun sydämesi iloitsee ja sytyttää sinussa uutta virtaa ja elämää? Toivon että uskallat unelmoida, ja myös ottaa askelia kohti niitä sinulle tärkeitä asioita. Uskalla kokeilla uusia asioita, tai palaa jonkun sinulle rakkaan vanhan harrastuksen pariin. Onko jokin asia jota olet pitkään harkinnut ja haudannut sen mielestäsi? Voi olla, että tämä vuosi on sinun hyppysi tuntemattomaan, joka muuttaa koko elämäsi suunnan.
Jos on sinun aikasi odottaa, niin odota kärsivällisesti. Älä kiirehdi, älä hätäile, odota oikeaa hetkeä. Mutta jos on sinun aikasi liikkua, niin astu rohkeasti eteenpäin, älä katso taakse vaan astu uuteen! Ole rohkea ja astu eteenpäin pelosta huolimatta.
Ei kommentteja