Piparin tuoksua ja kiireetöntä juoksua

Kerroin teille viime kerralla että rakastan juosta talvella. Tänä vuonna olemmekin saaneet nauttia ihan erityisen kauniista Suomen talvesta. Viime viikonloppuna sain ihanan hetken aivan itselleni, kun pojat olivat isovanhempien ja serkkujen kanssa tekemässä piparkakkutaloja ja äiti ja isi olivat ihan ylimääräisiä poikien mielestä ;) Minä käytin oman hengähdystaukoni luonnon keskellä juoksenteluun omissa lapsuudenmaisemissa. Juoksentelin todella hiljaa ja nautiskellen, ilman mitään mittareita tai ohjelmia ja se oli mahtavaa. Välillä pysähdyin valokuvaamaan ja keskityin ihan vain imemään itseeni luonnon häkellyttävää kauneutta tuolla auringonpaisteessa. Noissa lapsuuden maalaismaisemissa sitä sielu lepää ja mieli virkistyy, tuon korkean taivaan alla on tilaa hengittää ja olla vapaa! Meidän Suomen luonto on todella puhdas ja kaunis!

Juokseminen on ihana, helppo ja edullinen harrastus. Itse en lähes koskaan kuuntele musiikkia juostessa, koska haluan kuulla hiljaisuuden. Usein lenkkeilen kuitenkin juoksuohjelmaa noudattaen, koska varovaisena haaveenani on juosta ensi kesänä ensimmäinen kokonainen maraton. Mutta välillä nämä kiireettömät juoksut, joita ei mitata tai vertailla, tulevat enemmän kuin tarpeeseen.

Tämä maailma on täynnä suorittamista ja kilpailua. Aina täytyy saada enemmän, saavuttaa enemmän, olla enemmän, olla parempi, ja usein olla jotakin ihan muuta kuin mitä itse pohjimmiltaan on. Jotta saavuttaa sitten sen.. niin minkä? Tavoitteenko? Mutta mitä sen jälkeen? Aina uusi tavoite. Sitähän tämä maailma on pullollaan. Mutta lopulta se vain ottaa, se loputon kierre, ja jättää ihmisen tyhjäksi. Älä ymmärrä minua väärin; olen ehdottomasti sitä mieltä että ihmisellä täytyy olla unelmia ja tavoitteita, ja arvostan suuresti monia ihmisiä jotka tekevät määrätietoisesti töitä päämääriensä ja unelmiensa eteen. Mutta tavoitteista saattaa tulla ihmiselle oman arvon mittari, joka johtaa loputtomaan kierteeseen, jossa tyydytystä ei saa lopulta mistään. Ihmisestä tulee helposti niin tapojensa kuin tavoitteidensa orja. Minäkin joudun usein muistuttamaan itseäni: Pysähdy! Ennen kuin taas voin jatkaa matkaa eteenpäin.

Pysähdy!

Monta upeaa ja kaunista asiaa olisi jäänyt näkemättä ja kokematta tälläkin lenkillä, jos en olisi pysähtynyt. Oli ihanaa pysähtyä ja vain katsella ja ihmetellä Luojan luomaa kauneutta. Auringonsäteet valkealla hangella, jään kimmellys liukkaalla tiellä, puiden oksien tanssi tuulessa, ja upea sininen taivas kaiken yllä. Samalla tavalla arjen keskellä moni kaunis ja tärkeä asia tai hetki jää täysin näkemättä ja kokematta, jos kiirehdimme päivästä toiseen, tavoitteesta toiseen. Kukaan meistä ei varmuudella tiedä huomisesta päivästä. Meille on annettu vain tämä hetki, ja siksi on tärkeää ettemme vain juokse läpi tätä arvokasta elämää ja aikaa. On tärkeää aina pysähtyä ja kuunnella, keskittyä siihen mikä on oikeasti tärkeää ja millä on suurta merkitystä.

"Hiljenny sieluni kuule: säveliä hiljaisuuden.

Hiljenny sydän vaikene, äärellä ikuisuuden.

Tyynny mieleni, suppuun siipesi saata.

Mykisty kieleni, taivas on kohdannut maata.

Säveliä hiljaisuuden, sanat ei häiritä saa.

Kirkkaus ikuisuuden, ihmistä koskettaa.

-Hilja Aaltonen"

Lenkin jälkeen pääsin vielä itsekseni saunaan. En tarvinut tälläkään kertaa ulkomaanmatkaa, tai viikon kylpyläreissua että jaksoin palata arkeen olemaan 24/7 äiti. Ei, tämä pieni hetki riitti tälläkin kertaa (ja ne matkat on ehkä edessäpäin ;) ) Tällä välillä oli valmistunut todella upeita piparkakkutaloja, ja tuoksu oli ihanan jouluinen! On todella kiitollinen mieli <3

Live, laugh, love

Kiireetöntä juoksua teidänkin viikkoon! Toki joudmme varmasti ottamaan spurtteja myös ja välillä ehkä juoksemaan maratonia tässä hektisessä arjessa, mutta muistetaan olla armollisia itsellemme ja toisillemme. <3 Ja hei, on välillä ihan ok, vaikka et olisi tehnyt päivän aikana mitään muuta kuin hengittänyt. Se riittää toisinaan, eikö niin? :)