MENU

Hyvää joulua!

Enää 1 yö jouluun. Miltä sinun joulusi näyttää? Mikä tekee joulusta joulun? Minä olen aina pitänyt joulusta, kuten aiemmassa postauksessani joulukuun alussa kerroin. Pidän siitä että koti on kaunis ja siisti, koristeltu joulua varten, mutta olen vuosien varrella oppinut että joulu tulee kaikesta huolimatta. Olemme tänäkin vuonna toki koristelleet kotia, mutta en ole tehnyt joulusiivousta. Yritän tänään ehtiä imuroimaan, ja leivon kakun. Mutta siivous on ollut lähinnä sitä että olemme miehemme kanssa yrittäneet pitää kulkuväylät vapaana vaatteista ja leluista yms joita tuntuu kertyvän sitä mittaa vain lisää - kiitos touhukkaiden pikkumiestemme ;) Tämä stressitön joulunvietto sopii meille. Kaiken ei tarvitse olla tiptop, ja moni asia voi olla vähän vinksallaankin, tämähän on elämää!



Kun keskittyy kauniisiin yksityiskohtiin, niin sillä mikä on vähän miten sattuu, ei olekaan enää niin suurta merkitystä. Kauniita yksityiskohtia on elämä pullollaan, ja ne yksityiskohdat muodostavat valtavan kauniin kokonaisuuden.





Meidän perheen joulu on yksinkertainen. Yhdessäoloa, rauhoittumista ja herkuttelua. En pidä mistään päälleliimatusta. Kauneinkin koristelu menettää merkityksensä ja kauneutensa, jos sen alta löytyy tyhjää. Luulen että moni ei pidä joulusta siksi, että aito joulu on korvattu teennäisellä suorittamisella. Olkoon meidän ja teidän joulu aito, vailla stressiä ja suorittamista. Toivon että osaamme ottaa joulun vastaan, antaa sen saapua, yksinkertaisena, raikkaana, rakkaana ja lämpöisenä.


Pieni kuusenkoristelija <3
Vähän herkuttelua. Tai vähän enemmänkin.

                                              Tänä jouluna
                                              loistakaa tähdet,
                                              valoa yksinäiselle, ystävien 
                                              ympäröiville, koteihin pieniin
                                              ja suuriin sisälle.

                                              Toivon vahvaa 
                                              sydäntä taisteleville,
                                              rakkautta pienille, rakkautta
                                              suuremmille, toivoa särjetyille,
                                              hylätyille, enkeleitä elämään
                                              jokaiselle.

                                              Suuret kädet surun ympärille,
                                              peitto viluiselle.
                                              Lämpöä kaikille
                                              lähelle, kauas
                                              onnettomille ja onnellisille.
                                                 -Joel Jyrinski




Haluan toivottaa teille ihan jokaiselle oikein hyvää joulua! Vietitpä sen sitten missä tahansa tai miten tahansa. Aito joulu saapuu sydämeen, tuoden iloa ja lohtua, valoa ja lämpöä, rauhaa ja rakkautta.


 Ps. Taaperomme juuri kurkki ikkunasta ulos, ja totesi hymyssä suin: -"Äiti vettä lutuuttaa". Kysyin että onko kivaa että vettä sataa. Ja hymyssä suin hihkuen poika vastasi että on. On se siis uskottava - aito joulumieli ei ole riippuvainen siis ilmasta ;)





















































Pieni kynttilätehdas

Tiesittekö ystävät rakkaat, että joulu on ENSI viikolla? Minä en tiennyt, ennen kuin ihana siskontyttöni muistutti asiasta. Siis ajantajuni on jotenkin ollut hukassa viime aikoina ja luulin jouluun olevan vielä reilustikin aikaa. Mutta hyvänen aika, tämä vuosi on aivan loppusuoralla. Sen kunniaksi, että ensi viikolla on joulu, jaankin teille omatekoisten kynttilöiden ohjeen. Niitä nimittäin kerkeää vielä hyvin tekemään, jos pikkuista lahjaa miettii jollekin.



Valmistimme poikien kerhotädeille pienet soijavahakynttilät toissailtana. Tarvikkeet olin hankkinut jo hyvissä ajoin Lahtisen Vahavalimolta ja Korpiahon Hunajalta, toisin sanoen vuosi sitten syksyllä, kun oli tarkoitus tehdä joulahjoiksi kynttilöitä. Ilmeisesti ajantajussani on jo silloin ollut jotain häikkää, koska joulu tuli ja meni, mutta kynttlöitä ei vain valmistunut ;) Mutta tänä vuonna valmistin jo marraskuussa ensimmäisen kynttilän. Ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Meidän valmistamamme kynttilät ovat tehty soijavahasta. Toki kynttilöitä voi valmistaa vanhoista steariinikynttilöistä sulattamalla,ja niin aion tehdäkin jossain vaiheessa, mutta tällä kertaa valitsin soijavahan sen miellyttävien ominaisuuksien ja turvallisuuden vuoksi. Miinuksena mainittakoon, että soijavaha on moninverroin kalliimpaa steariiniin verrattuna. Soijavaha valmistetaan uusiutuvasta materiaalista eli soijapavuista ja se on biohajoavaa ja vesiliukoista ainetta. Vaha sulaa alhaisessa lämpötilassa, muistaakseni 57 asteessa joten sen voi sulattaa vesihauteessa ja siksi mukavan helppoa ja turvallista lasten kanssa touhutessa. Kynttilä palaa todella kauniisti ja savuttamatta (ainakin se jonka aiemmin valmistin). Soijavahakynttilän etuja on myös vähäinen nokeavuus. Kynttilä on kyllä kova valuttamaan, joten alusta kannattaa valita huolella.

Eli kynttilöiden valmistukseen käytin:

 -  Soijavahaa
 -  Sydänlankaa
 -  Kynttiläväriä
 -  Laventeli tuoksuöljyä
 -  Leikattuja maitopurkkeja muottina
 -  Huono kattila ja kauha, joita voi jatkossakin käyttää kynttilätehtailussa
 -  Puiset syömäpuikot pidikkeeksi (coctail-tikkuja ei ollut, ajaa saman asian)
 -  Teippiä jotta lanka pysyy tikussa kiinni


Alakuvissa tarvikkeet ja vesihauteessa sulava soijavaha. Keskirivissä sulanut ja värjätty vaha kattilassa ja sitten maitopurkkimuotissa. Ylhäällä valmiit kynttilät.


Ensin pesin ja leikkasin maitopurkit katki. Niiden pitää antaa kuivua hyvin, koska jos muottiin jää vettä, se räiskyy palaessaan. Sen jälkeen leikkasin sopivan mittaisen sydänlangan, teippasin kiinni puutikkuun, sulatin vesihauteessa pienen määrän vahaa ja dippasin langat sulaneessa vahassa. Asettelin langat ensin leivinpaperin päälle suoraksi kuivumaan ja tämän jälkeen nostin tikut maitopurkkien päälle jotta langat jäivät roikkumaan alaspäin ja suurinpiirtein keskelle purkin pohjaa. Edellisellä kerralla jätin tämän lankojen vahauksen tekemättä, ja kynttilä paloi hyvin niinkin, ja oli helppo tehdä. Nyt ajattelin kuitenkin vahata kun jossain ohjeessa oli niin neuvottu. Osaatteko kertoa onko lankojen vahaus miten olennaista?

Alhaalla vasemmalla näkyy vahan sulatusta vesihauteessa ja muottien päälle viritetyt tikut joissa sydänlangat ovat teipattuna kiinni. Yläpuolella muottiin kaadettu värjätty, sula vaha.


Tämän jälkeen laitoin ison määrän vahaa kattilaan, joka oli siis ison vesikattilan sisällä. Olen huono arvioimaan määrää, laitoin ehkä 600-700 g. Sulaessaan vaha muuttuu hyvin kirkkaaksi, kellertäväksi  nesteeksi. Sulan vahan sekaan lisäsin n. 8 hippua lilaa kynttiläväriä, joka sekoittui nopeasti ja värjäsi nesteen melko tummaksi violetiksi. Lisäksi laitoin muutamia tippoja Laventelintuoksuista aromaattista öljyä, joka antaa kynttilälle hennon laventelin tuoksun.



Tähän saakka kaikki meni oikein mukavasti. Mitä nyt muutama roska piti siivilöidä nesteen seasta pois, koska edellisellä kerralla pikkuapulaiseni kaatoi pussillisen vahaa lattialle. Mutta kun kävin kaatamaan vahaa muotteihin, tuli ongelmia: langat menivät kiharalle ja vinksottivat ihan mihin sattuu kelluen melkein pinnalla. Ei todellakaan mennyt niinkuin Strömsössä! Ilmeisesti lanka pitäisi ensin liimata jollain purkin pohjaan, en tiedä, pitänee googlettaa asiaa. Sitä en tiedä, miksi edellisellä kerralla onnistui vallan mainiosti vahaamattomalla langalla. Aikani yritin saada lankoja asettumaan, mutta sitten turvauduin varasuunnitelmaan. Minulla oli valmiiksi vahattuja sydänlankoja joissa on metallinen rinkula jonka varassa langat seisovat. Vaihdoin ne tilalle.

Valmiiksi vahattuja lankoja metallijalalla. Niiden kanssa uusi yritys.


Nyt vaikutti paremmalta. Kunnes kaadoin taas sulan vahan purkkiin.. Langat kaatuilivat, vinksottivat ja lähtivät uimaan. Monen yrittämisen jälkeen sain ne asettumaan. Ja huh, sitten vain jätin jäähtymään. En edelleenkään ymmärrä miten se edellisellä kerralla onnistui ihan ilman ongelmia. Mutta kyllä minusta vielä kynttiläntekijä tulee! ;)


Kynttilöiden kannattaa antaa jäähtyä ja jähmettyä ihan rauhassa, koska muuten ne halkeavat herkästi kun muottia irrotetaan. On hauska seurata, kun vaha vaihtaa väriä jäähtyessään. Tummasta violetista tulee kaunis lila. Soijavahakynttilää ei toki tarvitse välttämättä värjätä lainkaan, koska vahan oma valkea väri on todella kaunis. Kun vaha on jäähtynyt ja jähmettynyt, maitopurkki irrotetaan (repimällä) ympäriltä ja kynttilä on valmis. Itse kaiversin kynttilään hyvää joulua, ja paketoin sellofaaniin. Paketeista tuli todella kauniita ja on kiva antaa omatekoinen lahja.




Viime kerralla tein Love-kynttilän

Seuraavalla kerralla kun teen kynttilöitä, ajattelin tehdä maitopurkin sijaan kynttilän kauniiseen lasipurkkiin. Sen valinnan kanssa tulee olla tarkkana, ettei lasi posahda rikki. Tiesittehän, että pilttipurkkiin ei  missään nimessä kannata valmistaa kynttilää eikä polttaa tuikkua? Ne ovat valtava palotuvallisuusriski pienen suuaukkonsa vuoksi, kuumenevat ja räjähtävät herkästi. (Pilttipurkkeja voi koristella kauniiksi ja laittaa sisään ledituikun.) Olen yrittänyt myös miettiä että mitä muita muotteja voisin käyttää maitopurkkien lisäksi. Otan mielelläni ideoita vastaan. :)

Mukavaa keskiviikkoa teille! <3








































Piparin tuoksua ja kiireetöntä juoksua

Kerroin teille viime kerralla että rakastan juosta talvella. Tänä vuonna olemmekin saaneet nauttia ihan erityisen kauniista Suomen talvesta. Viime viikonloppuna sain ihanan hetken aivan itselleni, kun pojat olivat isovanhempien ja serkkujen kanssa tekemässä piparkakkutaloja ja äiti ja isi olivat ihan ylimääräisiä poikien mielestä ;) Minä käytin oman hengähdystaukoni luonnon keskellä juoksenteluun omissa lapsuudenmaisemissa. Juoksentelin todella hiljaa ja nautiskellen, ilman mitään mittareita tai ohjelmia ja se oli mahtavaa. Välillä pysähdyin valokuvaamaan ja keskityin ihan vain imemään itseeni luonnon häkellyttävää kauneutta tuolla auringonpaisteessa. Noissa lapsuuden maalaismaisemissa sitä sielu lepää ja mieli virkistyy, tuon korkean taivaan alla on tilaa hengittää ja olla vapaa! Meidän Suomen luonto on todella puhdas ja kaunis!




Juokseminen on ihana, helppo ja edullinen harrastus. Itse en lähes koskaan kuuntele musiikkia juostessa, koska haluan kuulla hiljaisuuden. Usein lenkkeilen kuitenkin juoksuohjelmaa noudattaen, koska varovaisena haaveenani on juosta ensi kesänä ensimmäinen kokonainen maraton. Mutta välillä nämä kiireettömät juoksut, joita ei mitata tai vertailla, tulevat enemmän kuin tarpeeseen.

Tämä maailma on täynnä suorittamista ja kilpailua. Aina täytyy saada enemmän, saavuttaa enemmän, olla enemmän, olla parempi, ja usein olla jotakin ihan muuta kuin mitä itse pohjimmiltaan on. Jotta saavuttaa sitten sen.. niin minkä? Tavoitteenko? Mutta mitä sen jälkeen? Aina uusi tavoite. Sitähän tämä maailma on pullollaan. Mutta lopulta se vain ottaa, se loputon kierre, ja jättää ihmisen tyhjäksi. Älä ymmärrä minua väärin; olen ehdottomasti sitä mieltä että ihmisellä täytyy olla unelmia ja tavoitteita, ja arvostan suuresti monia ihmisiä jotka tekevät määrätietoisesti töitä päämääriensä ja unelmiensa eteen. Mutta tavoitteista saattaa tulla ihmiselle oman arvon mittari, joka johtaa loputtomaan kierteeseen, jossa tyydytystä ei saa lopulta mistään. Ihmisestä tulee helposti niin tapojensa kuin tavoitteidensa orja. Minäkin joudun usein muistuttamaan itseäni: Pysähdy! Ennen kuin taas voin jatkaa matkaa eteenpäin.

Pysähdy!

Monta upeaa ja kaunista asiaa olisi jäänyt näkemättä ja kokematta tälläkin lenkillä, jos en olisi pysähtynyt. Oli ihanaa pysähtyä ja vain katsella ja ihmetellä Luojan luomaa kauneutta. Auringonsäteet valkealla hangella, jään kimmellys liukkaalla tiellä, puiden oksien tanssi tuulessa, ja upea sininen taivas kaiken yllä. Samalla tavalla arjen keskellä moni kaunis ja tärkeä asia tai hetki jää täysin näkemättä ja kokematta, jos kiirehdimme päivästä toiseen, tavoitteesta toiseen. Kukaan meistä ei varmuudella tiedä huomisesta päivästä. Meille on annettu vain tämä hetki, ja siksi on tärkeää ettemme vain juokse läpi tätä arvokasta elämää ja aikaa. On tärkeää aina pysähtyä ja kuunnella, keskittyä siihen mikä on oikeasti tärkeää ja millä on suurta merkitystä.


"Hiljenny sieluni kuule: säveliä hiljaisuuden.
Hiljenny sydän vaikene, äärellä ikuisuuden.
Tyynny mieleni, suppuun siipesi saata.
Mykisty kieleni, taivas on kohdannut maata.
Säveliä hiljaisuuden, sanat ei häiritä saa.
Kirkkaus ikuisuuden, ihmistä koskettaa.

-Hilja Aaltonen"


Lenkin jälkeen pääsin vielä itsekseni saunaan. En tarvinut tälläkään kertaa ulkomaanmatkaa, tai viikon kylpyläreissua että jaksoin palata arkeen olemaan 24/7 äiti. Ei, tämä pieni hetki riitti tälläkin kertaa (ja ne matkat on ehkä edessäpäin ;) ) Tällä välillä oli valmistunut todella upeita piparkakkutaloja, ja tuoksu oli ihanan jouluinen! On todella kiitollinen mieli <3


Live, laugh, love


Kiireetöntä juoksua teidänkin viikkoon! Toki joudmme varmasti ottamaan spurtteja myös ja välillä ehkä juoksemaan maratonia tässä hektisessä arjessa, mutta muistetaan olla armollisia itsellemme ja toisillemme. <3 Ja hei, on välillä ihan ok, vaikka et olisi tehnyt päivän aikana mitään muuta kuin hengittänyt. Se riittää toisinaan, eikö niin? :)





Pienet suuret ilonaiheet

Pienet asiat saavat minut hyvälle tuulelle. Olen pienten yksityiskohtien ja yksinkertaisten asioiden nautiskelija. Pienet hengähdyshetket saavat minut piristymään ja jaksamaan hektisen,mutta antoisan arjen myllerryksessä. Pienet yksityiskohdat ilahduttavat sydämeni, ja pienet yllätykset ovat parhautta. Kuten esimerkiksi viikonloppuna kun rakkaani yllätti minut pistaasijäätelöllä :D Eräs tällainen pieni yksityiskohta ja asia, josta iloitsen kerta toisensa jälkeen, on puulämmitteinen sauna! Oi kuinka se saakin minut iloiseksi ja olen todella onnellinen että meillä kotona on takka ja puusauna.




Ei ole puukiukaan löylyä voittanutta! Elävä tuli on valtavan kaunis katsella, sen lämpö on lumoavaa ja rakastan myös puun tuoksua. Tämä on minulle todellakin luksusta arjen keskellä. Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa juoksemaan kirpeään pakkassäähän auraamattomille teille! Rakastan juosta talvella, melkein jopa enemmän kuin kesällä. Talvijuoksu yhdistettynä puusaunan lämpöön on aivan mahtavaa! Ja siihen päälle vielä hieman (tai ehkä aika paljon) pistaasijäätelöä kun lapset nukkuivat. Tämä on luksusta minulle. Mikä on sinun pieni luksuksesi arjen keskellä?





Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa ja uutta viikkoa! Nautitaan tänäänkin pienistä ja yksinkertaisista asioista niiden isojen lisäksi. Pidetään huolta rakkaistamme ja ollaan kiitollisia jokaisesta pienestäkin hetkestä jonka saamme heidän kanssaan jakaa. <3

Tule joulu kultainen

Nyt se on täällä, nimittäin joulukuu. Tuo talven kruunaava, suloinen aika. Joulunaika on minulle erityinen, niinkuin varmasti monelle muullekin. Se on erityinen monesta syystä, ja se on täynnä tunnetiloja. Sanoisinko että joulunaika on hyvin mausteinen. Lämmin, keskellä kylmyyttä.



On tullut siis taas aika toivottaa joulukuu tervetulleeksi. Tervetuloa joulukuu, joka olet aiempina vuosina tuonut tullessasi suurta rakkautta, iloa ja valoa, lämpöä ja turvaa. Olet tuonut tullessasi myös suurta surua, sydäntäraastavaa tuskaa, menetystä ja pohjatonta ikävää. Siitä huolimatta, joulukuu, olet tuonut tullessasi lohdun. Joka ikinen kerta sinä, kultainen joulu, olet tuonut tullessasi valon ja lohdun. Sinä kultainen joulu, rakkaan Jeesukseni syntymäjuhla, juhla täynnä toivoa!


Joulukuu on vastakohtien aikaa. Ilo ja suru kulkevat käsikädessä, kuten antaminen ja saaminen, perhejuhla ja yksinäisyys, melu ja rauha. Joulun alla koen monien yksinäisyyden korostuvan. Ihmiset valmistautuvat viettämään juhlaa perheen kesken, ja yksinäiset masentuvat. Kauppakeskukset täyttyvät ihmisistä, on iloa ja vipinää, mutta valtavasti stressiä ja kiirettä, ahdistusta ja suorittamista. Suorittamista josta kiireettömyys ja joulumieli ovat kaukana. Sen melun ja kiireen alla on kuitenkin oikea joulu. Se oikea joulu, joka ei löydy kauppakeskuksista. Se joulu, joka saapuu vaikka emme ostaisi yhtään lahjaa tai hamstraisi valtavia määriä jouluruokia, niin ihania ja hyviä kuin ne ovatkin. Joulu saapuu sinne, missä ihminen pysähtyy. Joulu saapuu nöyrään sydämeen. Voi, kunpa pysähtyisimmekin ja huomaisimme toinen toisemme. Huomaisimme missä ovat kaipaavat sydämet, ja tarjoaisimme seuraamme, apuamme, hymyämme tai vaikka lämmintä kahvikuppia yksinäiselle. Kulkisimme toistemme rinnalla. Löytäisimme aidon, yksinkertaisen ja koruttoman joulun kauneuden ja salaisuuden.



Nautin, kun saan koristella kotia jouluksi. Ja se valojen laittaminen - erilaisia valoja pimeyden ja valkean lumen keskellä, wau! Se on NIIN kaunista. Välillä haluan lähteä ulkoilemaan ihan siksi, että saan ihastella naapuruston valoloistoa. Tein niin jo lapsena vanhempieni kanssa, oi niitä muistoja <3 Mutta toivon, että sen lisäksi että valmistamme kotiamme jouluun, tekisimme myös sydämiimme tilaa joululle. Toivon että joulu voisi olla aikaa, jolloin todella näkisimme toisemme, ja haluaisimme antaa omastamme.



Lämmintä ja mausteista joulukuun alkua. Olkoon tämä joulunaika täynnä odotusta ja toivoa, tulkoon se kultainen joulu sydämiin! <3