tiistai 3. tammikuuta 2017

Entinen on mennyt, uusi on tullut!

Hyvää tätä vuotta sinulle! Toivottavasti olet viettänyt ihanan joulun ja vuodenvaihteen. Täysin uusi vuosi jälleen edessä, ja kevät lähestyy. Valo lisääntyy,mutta lämpöä saamme vielä tovin odotella. Nyt on kolmas päivä tätä uutta vuotta menossa, ja mietin että mitähän tämä vuosi tuo tullessaan. Tervetuloa vuosi 2017!



En ole tänäkään vuonna tehnyt mitään uudenvuoden lupauksia, koska olen sitä mieltä ettei meidän koskaan tarvitse odotella vuoden vaihtumista että voimme tehdä muutoksia elämässämme ;) Muutos on jatkuva prosessi, enkä usko että joulumässäysten jälkimainingeissa tehdyt lupaukset paremmasta ja terveellisemmästä elämästä kantavat monenkaan kohdalla kovin pitkälle. Siksi nautin tammikuussakin hyvästä ruuasta ja suklaasta. En ehkä ihan yhtä paljon kuin joulukuussa, mutta varmasti lähelle. Sen voin melkein jopa luvata. Tai no, on minun myönnettävä että joulun aikaan söin todella paljon suklaata jopa minun mittapuussani. Ja olen sitä mieltä että kohtuus kaikessa on hyvä, joten en ehkä ihan yhtä paljon herkuttele kuin joulukuussa ;)



Uusi vuosi tuo aina tullessaan uudet mahdollisuudet. On jotenkin raikasta ja puhdistavaa kääntää sivua ja astua uuteen vuoteen. Astua odottavin mielin, uteliaana, ihmetellen ja ehkä jopa hieman aralla tunnolla. Kun ei voi tietää mitä seuraavat reilu kolmesataa päivää tuovat tullessaan. On monia asioita joihin me jokainen vaikutamme omilla valinnoillamme, niillä pienellä joita teemme joka päivä, ja sitten isommilla jotka voivat muuttaa rajustikin elämämme suuntaa. Ja sitten on todella paljon asioita, jotka ovat paljon meitä suuremmissa käsissä. Monia asioita joihin meillä ei ole mitään valtaa. Ja kun sen ymmärtää, ja luottaa niihin suuriin käsiin, niin se on valtavan vapauttavaa.

Mieleeni tulee lapsuuden uimaretket. Veteen hyppääminen. Miten olikaan ihana mennä kesällä uimaan, mutta silti minua aina jotenkin jännitti se veteen meneminen. Vesi oli tuttu, mutta kuitenkin vähän jännitti että onhan se varmasti sopivan lämmintä, eihän siellä varmasti tänäänkään ole kiveä alla, eihän pohjassa ole mitään mikä raapii ja satuttaa, ja eihän vain kalat tai ravut haukkaa varpaasta. Pelkäsin aina rapuja vaikken ollut koskaan nähnyt ainuttakaan, mutta tieto siitä että järvessä on rapuja, riitti minulle. Sitten kun vihdoin uskalsin veteen, ei minua olisi sieltä pois saanut millään. Vähän samalla tavalla koen uuden vuoden kynnyksellä. Tuttua, mutta kuitenkin jotenkin erilaista, ennen kuin siihen hyppää sekaan ja tottuu. Joka päivä, yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä uidaan erilaisissa vesissä, välillä myrskyää ja toisinaan veteen ei edes kannata mennä. Tänäkin vuonna tulee ihan varmasti päiviä kun salamoi ja myrskyää, ja silloin saa pysytellä turvassa, pois vedestä. Ne on päiviä kun saa vain olla ja levätä, hengittää ja kerätä voimia. Ja tulee varmasti ihania lämpimiä päiviä, jolloin meitä ei saa vedestä pois millään. Eikä tarvitsekaan, ne päivät ovat annettu meille iloitsemista varten! Ja ihan jokainen päivä on annettu meille kasvamista varten, ja jokainen uusi aamu on lahja. Ollaan tarkkana miten käytämme lahjan, joka meille annetaan <3 Avataan se lahja joka aamu, koska jokainen päivä on ainutlaatuinen. Ja aivan samalla tavalla kuin uusi vuosi on monelle jonkun uuden alku, niin ihan jokainen aamu on uuden alku. Uusi päivä joka ei vielä koskaan ole ollut täällä, ja se päivä on täynnä mahdollisuuksia.

Kun olin lapsi, en voinut ymmärtää mikseivät kaikki aikuiset puljanneet lämpimänä kesäpäivänä vedessä tuntitolkulla kuten minä. Silloin vannoin että minä aion AINA uida paljon kun on kesä, vaikka olisin jo ihan vanha. No, minun on surukseni tunnustettava että olen tullut aikuiseksi ja se vesi ei enää houkuttelekaan kovin paljon. Viime kesänä taisin uida ehkä kolme kertaa koko kesän aikana. Surkeaa! Ehkä korjaan tämän asian ensi kesänä.  Mietin että se on elämän yksi surullisimmista asioista, jos emme uskallakaan enää elää. Jätämme meidän mahdollisuutemme käyttämättä ja pitäydymme tutussa ja turvallisessa, joka ei kuitenkaan anna meille kovin paljon mitään. Elämä muuttuu harmaaksi jos emme uskaltaudu hyppäämään virtaan joka aukeaa eteemme joka ainoa aamu uutena mahdollisuutena seikkailla ja tutkia, ihmetellä, nähdä ja kokea. Haastaa itseämme, kokeilla jotain uutta ja outoa ja siinä samalla kasvaa. Sitähän tämä elämä on - kasvua läpi elämän!


Toivon, että uskallat tänä vuonna unelmoida. Viime vuosi on voinut olla sinulle kipeä vuosi, joka toi tullessaan paljon kipua ja surua. Itkut täytyy itkeä, surulle antaa aikaa, mutta edessäpäin on kuitenkin toivoa. Edessäpäin, kun nostat katseesi, on valoa ja aurinkoa. Uskalla astua uuteen vaikka pelkäisit. Rohkea ei ole se, joka ei koskaan pelkää. Rohkea on se joka astuu eteenpäin pelosta huolimatta.

 
 Toivon myös, että olet itsellesi armollinen etkä suorita elämääsi päivästä toiseen. On hirveän surullista jos elämästä tulee suorittamista. Vielä surullisempaa on se, jos suoritat asioita joista et edes pidä. Laske irti, pysähdy, tartu uuteen ja jatka matkaa. Jos haluat mennä eteenpäin, mutta olet kuitenkin kiinni menneessä, sinä menet rikki ja jäät paikoillesi. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Sinä olet ihminen, ja sinä väsyt ja uuvut. Anna itsellesi lupa levätä ja hengähtää. 

Mietin vielä sellaista, että onko jokin asia josta olet unelmoinut pitkään? Sellainen asia josta sinun sydämesi iloitsee ja sytyttää sinussa uutta virtaa ja elämää? Toivon että uskallat unelmoida, ja myös ottaa askelia kohti niitä sinulle tärkeitä asioita. Uskalla kokeilla uusia asioita, tai palaa jonkun sinulle rakkaan vanhan harrastuksen pariin. Onko jokin asia jota olet pitkään harkinnut ja haudannut sen mielestäsi? Voi olla, että tämä vuosi on sinun hyppysi tuntemattomaan, joka muuttaa koko elämäsi suunnan.


Jos on sinun aikasi odottaa, niin odota kärsivällisesti. Älä kiirehdi, älä hätäile, odota oikeaa hetkeä. Mutta jos on sinun aikasi liikkua, niin astu rohkeasti eteenpäin, älä katso taakse vaan astu uuteen! Ole rohkea ja astu eteenpäin pelosta huolimatta.


Olkoon sinun uusi vuotesi erityisen siunattu, täynnä jotain uutta ja puhdasta, raikasta ja virvoittavaa, täynnä iloa, rakkautta ja ELÄMÄÄ! :) <3

perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvää joulua!

Enää 1 yö jouluun. Miltä sinun joulusi näyttää? Mikä tekee joulusta joulun? Minä olen aina pitänyt joulusta, kuten aiemmassa postauksessani joulukuun alussa kerroin. Pidän siitä että koti on kaunis ja siisti, koristeltu joulua varten, mutta olen vuosien varrella oppinut että joulu tulee kaikesta huolimatta. Olemme tänäkin vuonna toki koristelleet kotia, mutta en ole tehnyt joulusiivousta. Yritän tänään ehtiä imuroimaan, ja leivon kakun. Mutta siivous on ollut lähinnä sitä että olemme miehemme kanssa yrittäneet pitää kulkuväylät vapaana vaatteista ja leluista yms joita tuntuu kertyvän sitä mittaa vain lisää - kiitos touhukkaiden pikkumiestemme ;) Tämä stressitön joulunvietto sopii meille. Kaiken ei tarvitse olla tiptop, ja moni asia voi olla vähän vinksallaankin, tämähän on elämää!



Kun keskittyy kauniisiin yksityiskohtiin, niin sillä mikä on vähän miten sattuu, ei olekaan enää niin suurta merkitystä. Kauniita yksityiskohtia on elämä pullollaan, ja ne yksityiskohdat muodostavat valtavan kauniin kokonaisuuden.





Meidän perheen joulu on yksinkertainen. Yhdessäoloa, rauhoittumista ja herkuttelua. En pidä mistään päälleliimatusta. Kauneinkin koristelu menettää merkityksensä ja kauneutensa, jos sen alta löytyy tyhjää. Luulen että moni ei pidä joulusta siksi, että aito joulu on korvattu teennäisellä suorittamisella. Olkoon meidän ja teidän joulu aito, vailla stressiä ja suorittamista. Toivon että osaamme ottaa joulun vastaan, antaa sen saapua, yksinkertaisena, raikkaana, rakkaana ja lämpöisenä.


Pieni kuusenkoristelija <3
Vähän herkuttelua. Tai vähän enemmänkin.

                                              Tänä jouluna
                                              loistakaa tähdet,
                                              valoa yksinäiselle, ystävien 
                                              ympäröiville, koteihin pieniin
                                              ja suuriin sisälle.

                                              Toivon vahvaa 
                                              sydäntä taisteleville,
                                              rakkautta pienille, rakkautta
                                              suuremmille, toivoa särjetyille,
                                              hylätyille, enkeleitä elämään
                                              jokaiselle.

                                              Suuret kädet surun ympärille,
                                              peitto viluiselle.
                                              Lämpöä kaikille
                                              lähelle, kauas
                                              onnettomille ja onnellisille.
                                                 -Joel Jyrinski




Haluan toivottaa teille ihan jokaiselle oikein hyvää joulua! Vietitpä sen sitten missä tahansa tai miten tahansa. Aito joulu saapuu sydämeen, tuoden iloa ja lohtua, valoa ja lämpöä, rauhaa ja rakkautta.


 Ps. Taaperomme juuri kurkki ikkunasta ulos, ja totesi hymyssä suin: -"Äiti vettä lutuuttaa". Kysyin että onko kivaa että vettä sataa. Ja hymyssä suin hihkuen poika vastasi että on. On se siis uskottava - aito joulumieli ei ole riippuvainen siis ilmasta ;)





















































tiistai 13. joulukuuta 2016

Pieni kynttilätehdas

Tiesittekö ystävät rakkaat, että joulu on ENSI viikolla? Minä en tiennyt, ennen kuin ihana siskontyttöni muistutti asiasta. Siis ajantajuni on jotenkin ollut hukassa viime aikoina ja luulin jouluun olevan vielä reilustikin aikaa. Mutta hyvänen aika, tämä vuosi on aivan loppusuoralla. Sen kunniaksi, että ensi viikolla on joulu, jaankin teille omatekoisten kynttilöiden ohjeen. Niitä nimittäin kerkeää vielä hyvin tekemään, jos pikkuista lahjaa miettii jollekin.



Valmistimme poikien kerhotädeille pienet soijavahakynttilät toissailtana. Tarvikkeet olin hankkinut jo hyvissä ajoin Lahtisen Vahavalimolta ja Korpiahon Hunajalta, toisin sanoen vuosi sitten syksyllä, kun oli tarkoitus tehdä joulahjoiksi kynttilöitä. Ilmeisesti ajantajussani on jo silloin ollut jotain häikkää, koska joulu tuli ja meni, mutta kynttlöitä ei vain valmistunut ;) Mutta tänä vuonna valmistin jo marraskuussa ensimmäisen kynttilän. Ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Meidän valmistamamme kynttilät ovat tehty soijavahasta. Toki kynttilöitä voi valmistaa vanhoista steariinikynttilöistä sulattamalla,ja niin aion tehdäkin jossain vaiheessa, mutta tällä kertaa valitsin soijavahan sen miellyttävien ominaisuuksien ja turvallisuuden vuoksi. Miinuksena mainittakoon, että soijavaha on moninverroin kalliimpaa steariiniin verrattuna. Soijavaha valmistetaan uusiutuvasta materiaalista eli soijapavuista ja se on biohajoavaa ja vesiliukoista ainetta. Vaha sulaa alhaisessa lämpötilassa, muistaakseni 57 asteessa joten sen voi sulattaa vesihauteessa ja siksi mukavan helppoa ja turvallista lasten kanssa touhutessa. Kynttilä palaa todella kauniisti ja savuttamatta (ainakin se jonka aiemmin valmistin). Soijavahakynttilän etuja on myös vähäinen nokeavuus. Kynttilä on kyllä kova valuttamaan, joten alusta kannattaa valita huolella.

Eli kynttilöiden valmistukseen käytin:

 -  Soijavahaa
 -  Sydänlankaa
 -  Kynttiläväriä
 -  Laventeli tuoksuöljyä
 -  Leikattuja maitopurkkeja muottina
 -  Huono kattila ja kauha, joita voi jatkossakin käyttää kynttilätehtailussa
 -  Puiset syömäpuikot pidikkeeksi (coctail-tikkuja ei ollut, ajaa saman asian)
 -  Teippiä jotta lanka pysyy tikussa kiinni


Alakuvissa tarvikkeet ja vesihauteessa sulava soijavaha. Keskirivissä sulanut ja värjätty vaha kattilassa ja sitten maitopurkkimuotissa. Ylhäällä valmiit kynttilät.


Ensin pesin ja leikkasin maitopurkit katki. Niiden pitää antaa kuivua hyvin, koska jos muottiin jää vettä, se räiskyy palaessaan. Sen jälkeen leikkasin sopivan mittaisen sydänlangan, teippasin kiinni puutikkuun, sulatin vesihauteessa pienen määrän vahaa ja dippasin langat sulaneessa vahassa. Asettelin langat ensin leivinpaperin päälle suoraksi kuivumaan ja tämän jälkeen nostin tikut maitopurkkien päälle jotta langat jäivät roikkumaan alaspäin ja suurinpiirtein keskelle purkin pohjaa. Edellisellä kerralla jätin tämän lankojen vahauksen tekemättä, ja kynttilä paloi hyvin niinkin, ja oli helppo tehdä. Nyt ajattelin kuitenkin vahata kun jossain ohjeessa oli niin neuvottu. Osaatteko kertoa onko lankojen vahaus miten olennaista?

Alhaalla vasemmalla näkyy vahan sulatusta vesihauteessa ja muottien päälle viritetyt tikut joissa sydänlangat ovat teipattuna kiinni. Yläpuolella muottiin kaadettu värjätty, sula vaha.


Tämän jälkeen laitoin ison määrän vahaa kattilaan, joka oli siis ison vesikattilan sisällä. Olen huono arvioimaan määrää, laitoin ehkä 600-700 g. Sulaessaan vaha muuttuu hyvin kirkkaaksi, kellertäväksi  nesteeksi. Sulan vahan sekaan lisäsin n. 8 hippua lilaa kynttiläväriä, joka sekoittui nopeasti ja värjäsi nesteen melko tummaksi violetiksi. Lisäksi laitoin muutamia tippoja Laventelintuoksuista aromaattista öljyä, joka antaa kynttilälle hennon laventelin tuoksun.



Tähän saakka kaikki meni oikein mukavasti. Mitä nyt muutama roska piti siivilöidä nesteen seasta pois, koska edellisellä kerralla pikkuapulaiseni kaatoi pussillisen vahaa lattialle. Mutta kun kävin kaatamaan vahaa muotteihin, tuli ongelmia: langat menivät kiharalle ja vinksottivat ihan mihin sattuu kelluen melkein pinnalla. Ei todellakaan mennyt niinkuin Strömsössä! Ilmeisesti lanka pitäisi ensin liimata jollain purkin pohjaan, en tiedä, pitänee googlettaa asiaa. Sitä en tiedä, miksi edellisellä kerralla onnistui vallan mainiosti vahaamattomalla langalla. Aikani yritin saada lankoja asettumaan, mutta sitten turvauduin varasuunnitelmaan. Minulla oli valmiiksi vahattuja sydänlankoja joissa on metallinen rinkula jonka varassa langat seisovat. Vaihdoin ne tilalle.

Valmiiksi vahattuja lankoja metallijalalla. Niiden kanssa uusi yritys.


Nyt vaikutti paremmalta. Kunnes kaadoin taas sulan vahan purkkiin.. Langat kaatuilivat, vinksottivat ja lähtivät uimaan. Monen yrittämisen jälkeen sain ne asettumaan. Ja huh, sitten vain jätin jäähtymään. En edelleenkään ymmärrä miten se edellisellä kerralla onnistui ihan ilman ongelmia. Mutta kyllä minusta vielä kynttiläntekijä tulee! ;)


Kynttilöiden kannattaa antaa jäähtyä ja jähmettyä ihan rauhassa, koska muuten ne halkeavat herkästi kun muottia irrotetaan. On hauska seurata, kun vaha vaihtaa väriä jäähtyessään. Tummasta violetista tulee kaunis lila. Soijavahakynttilää ei toki tarvitse välttämättä värjätä lainkaan, koska vahan oma valkea väri on todella kaunis. Kun vaha on jäähtynyt ja jähmettynyt, maitopurkki irrotetaan (repimällä) ympäriltä ja kynttilä on valmis. Itse kaiversin kynttilään hyvää joulua, ja paketoin sellofaaniin. Paketeista tuli todella kauniita ja on kiva antaa omatekoinen lahja.




Viime kerralla tein Love-kynttilän

Seuraavalla kerralla kun teen kynttilöitä, ajattelin tehdä maitopurkin sijaan kynttilän kauniiseen lasipurkkiin. Sen valinnan kanssa tulee olla tarkkana, ettei lasi posahda rikki. Tiesittehän, että pilttipurkkiin ei  missään nimessä kannata valmistaa kynttilää eikä polttaa tuikkua? Ne ovat valtava palotuvallisuusriski pienen suuaukkonsa vuoksi, kuumenevat ja räjähtävät herkästi. (Pilttipurkkeja voi koristella kauniiksi ja laittaa sisään ledituikun.) Olen yrittänyt myös miettiä että mitä muita muotteja voisin käyttää maitopurkkien lisäksi. Otan mielelläni ideoita vastaan. :)

Mukavaa keskiviikkoa teille! <3








































maanantai 12. joulukuuta 2016

Piparin tuoksua ja kiireetöntä juoksua

Kerroin teille viime kerralla että rakastan juosta talvella. Tänä vuonna olemmekin saaneet nauttia ihan erityisen kauniista Suomen talvesta. Viime viikonloppuna sain ihanan hetken aivan itselleni, kun pojat olivat isovanhempien ja serkkujen kanssa tekemässä piparkakkutaloja ja äiti ja isi olivat ihan ylimääräisiä poikien mielestä ;) Minä käytin oman hengähdystaukoni luonnon keskellä juoksenteluun omissa lapsuudenmaisemissa. Juoksentelin todella hiljaa ja nautiskellen, ilman mitään mittareita tai ohjelmia ja se oli mahtavaa. Välillä pysähdyin valokuvaamaan ja keskityin ihan vain imemään itseeni luonnon häkellyttävää kauneutta tuolla auringonpaisteessa. Noissa lapsuuden maalaismaisemissa sitä sielu lepää ja mieli virkistyy, tuon korkean taivaan alla on tilaa hengittää ja olla vapaa! Meidän Suomen luonto on todella puhdas ja kaunis!




Juokseminen on ihana, helppo ja edullinen harrastus. Itse en lähes koskaan kuuntele musiikkia juostessa, koska haluan kuulla hiljaisuuden. Usein lenkkeilen kuitenkin juoksuohjelmaa noudattaen, koska varovaisena haaveenani on juosta ensi kesänä ensimmäinen kokonainen maraton. Mutta välillä nämä kiireettömät juoksut, joita ei mitata tai vertailla, tulevat enemmän kuin tarpeeseen.

Tämä maailma on täynnä suorittamista ja kilpailua. Aina täytyy saada enemmän, saavuttaa enemmän, olla enemmän, olla parempi, ja usein olla jotakin ihan muuta kuin mitä itse pohjimmiltaan on. Jotta saavuttaa sitten sen.. niin minkä? Tavoitteenko? Mutta mitä sen jälkeen? Aina uusi tavoite. Sitähän tämä maailma on pullollaan. Mutta lopulta se vain ottaa, se loputon kierre, ja jättää ihmisen tyhjäksi. Älä ymmärrä minua väärin; olen ehdottomasti sitä mieltä että ihmisellä täytyy olla unelmia ja tavoitteita, ja arvostan suuresti monia ihmisiä jotka tekevät määrätietoisesti töitä päämääriensä ja unelmiensa eteen. Mutta tavoitteista saattaa tulla ihmiselle oman arvon mittari, joka johtaa loputtomaan kierteeseen, jossa tyydytystä ei saa lopulta mistään. Ihmisestä tulee helposti niin tapojensa kuin tavoitteidensa orja. Minäkin joudun usein muistuttamaan itseäni: Pysähdy! Ennen kuin taas voin jatkaa matkaa eteenpäin.

Pysähdy!

Monta upeaa ja kaunista asiaa olisi jäänyt näkemättä ja kokematta tälläkin lenkillä, jos en olisi pysähtynyt. Oli ihanaa pysähtyä ja vain katsella ja ihmetellä Luojan luomaa kauneutta. Auringonsäteet valkealla hangella, jään kimmellys liukkaalla tiellä, puiden oksien tanssi tuulessa, ja upea sininen taivas kaiken yllä. Samalla tavalla arjen keskellä moni kaunis ja tärkeä asia tai hetki jää täysin näkemättä ja kokematta, jos kiirehdimme päivästä toiseen, tavoitteesta toiseen. Kukaan meistä ei varmuudella tiedä huomisesta päivästä. Meille on annettu vain tämä hetki, ja siksi on tärkeää ettemme vain juokse läpi tätä arvokasta elämää ja aikaa. On tärkeää aina pysähtyä ja kuunnella, keskittyä siihen mikä on oikeasti tärkeää ja millä on suurta merkitystä.


"Hiljenny sieluni kuule: säveliä hiljaisuuden.
Hiljenny sydän vaikene, äärellä ikuisuuden.
Tyynny mieleni, suppuun siipesi saata.
Mykisty kieleni, taivas on kohdannut maata.
Säveliä hiljaisuuden, sanat ei häiritä saa.
Kirkkaus ikuisuuden, ihmistä koskettaa.

-Hilja Aaltonen"


Lenkin jälkeen pääsin vielä itsekseni saunaan. En tarvinut tälläkään kertaa ulkomaanmatkaa, tai viikon kylpyläreissua että jaksoin palata arkeen olemaan 24/7 äiti. Ei, tämä pieni hetki riitti tälläkin kertaa (ja ne matkat on ehkä edessäpäin ;) ) Tällä välillä oli valmistunut todella upeita piparkakkutaloja, ja tuoksu oli ihanan jouluinen! On todella kiitollinen mieli <3


Live, laugh, love


Kiireetöntä juoksua teidänkin viikkoon! Toki joudmme varmasti ottamaan spurtteja myös ja välillä ehkä juoksemaan maratonia tässä hektisessä arjessa, mutta muistetaan olla armollisia itsellemme ja toisillemme. <3 Ja hei, on välillä ihan ok, vaikka et olisi tehnyt päivän aikana mitään muuta kuin hengittänyt. Se riittää toisinaan, eikö niin? :)